Päivät vaan huristaa ohi, kun on niin paljon puuhaa. Maanantaina käytiin aamusta Ellin, Katlan ja Olivian seurana Siprissä lenkkeilemässä. Tarkoitus oli mennä myös hakutreeneihin, mutta päätinkin sitten pitää koirilla lepopäivän, kun tässä on ollut ohjelmaa jos minkäkinlaista.

Eilen käytiin Heinävedellä Taavia tervehtimässä. Koko päivähän siellä hurahti, mutta hauskaa oli. Neve pääsi mukaan tärpeistään huolimatta, ja hyvin siellä sujuikin, kun vaan seurasi silmä tarkkana sisarusten touhuja. Kun meno alkoi mennä liian vauhdikkaaksi, laitettiin Neve jäähylle autoon tai Taavi sisälle. Rini sai viettää päivää suhteellisen rauhassa lukuun ottamatta hetkiä, jolloin se oli Taavin kanssa kahdestaan. Velipoika sai kyytiä meidän ämmältä, Rini ei paljon katsellut Taavin lähentelyitä.

Mulla oli kamerakin Heinävedellä mukana, mutten päivän aikana kyllä sen ihmeemmin ehtinyt olla kameran linssin takana. Jokunen kuva tuli kuitenkin otettua (mun normaaleihin kuvamääriin verrattuna kuitenkin tosi vähän).

"Sun ei tartteis tulla siihen..."

Taavi osaa näyttää niin viattomalta ;)

Vaan osaahan tuo ämmäkin - ainakin joskus :o

Tänään aloitettiin päivä jälleen lenkillä Siprissä samalla kokoonpanolla kuin maanantainakin. Päivä oli kuitenkin jo kuuma, joten kovin pitkään siellä ei jaksanut paarmojen syötävänä kävellä. Koiratkin vain hömpöttelivät rauhallisina meidän mukana muutamia riehuhetkiä lukuun ottamatta. Kamera oli taas mukana, mutta kuvaaja edelleen laiska.

Vapauden iloa ja riemua

Rinin liikerataa

Olivia juoksi kieli vyön alla ja hihna perässään, että joku voisi saada sen kiinni (meillä kaikilla on traumoja sen karkuretkistä)

Rini erehtyi poseeraamaan

Katlan kieli on piiiiiitkä!

Keppi on kiva

Neve ja Katla nauttivat toistensa seurasta leikin lomassa

Muikelo on suikelo

...ja se kerjää lisää

Karjakoira on älykäs otus

Ja Katla on varsin uniikkitapaus leikkiin hakiessaan

...joten ei liene ihme, että joskus pienellä aussiella menee hermo koko touhuun (Muikeloa se ei näytä haittaavan)

Poliisin saapuessa paikalle todetaan vaan tuttavallisesti: "Ei me tässä mitään tehty"

Illasta lähdettiin sitten Ellin ja Katlan kanssa jälkimetsään, omat tytöt oli kans tietenkin mukana. Elli sai houkuteltua Tuijan ja Vilunkin mukaan, joten treffattiin Jaamankankaalla. Sitä ennen Elli ehti tallata jäljen Vilulle ja Rinille, minä tallasin sitten jäljen Katlalle ja Nevelle.

Neve pääsi jäljestämään ensin. Taukoa on ollut nyt vajaa viikko, ja se on selkeästi tehnyt Nevelle hyvää. Jäljelle tuli mittaa varmaan vähän vajaa 200m, kaksi 90 asteen kulmaa, muuten niin suoraa pätkää mitä nyt metsässä pystyy tallaamaan. Nameja reilummin kulmissa, muuten vaihtelevilla väleillä. Loppupalkkarasian päälle jätin kokeeksi kepin.

Neve jäljesti hienosti ja keskittyneesti. Sen häntä heilui hiljaa puolelta toiselle eikä se enää pyrkinyt vanhaan tapaan palaamaan jäljellä takaisin. Pari mutkaa se oikaisi, jonka jälkeen se aina herkemmin yrittää tulla jäljellä taaksepäin. Kulma ei tällä kertaa Neveä häirinnyt, se harhaantui jäljeltä vain kerran viimeisellä 20-metrisellä, jolloin jälki meni kuivan oksakasan päältä. Neve selvitti tilanteen itse ilman mun apua ja jäljesti hienosti loppupalkalle saakka. Kepin se sivuutti huomiotta, ja kun purkin kansi ei huonon palvelun takia auennut heti, se alkoi kaluta sitä itse auki ;)

Välissä ajettiin vielä Katlan ja Vilun jäljet, Rini ajoi omansa viimeisenä. Se ehti vanheta suunnilleen tunnin. Annoin Ellille vapaat kädet jäljen mallin kanssa, mutta halusin sinne kuusi keppiä ja ainakin kaksi 90 asteen kulmaa.

Rini on nyt ollut tauolla jäljestyksestä kolmisen viikkoa, mutta tauko on tehnyt hyvää Rinillekin. Rini lähti vihjesanalla etsimään hienosti jälkeä ja pääsikin sen jäljille aivan itse. Rini menee Neveä huomattavasti vauhdikkaammin jäljellä, mutta se saattaa johtua ihan siitäkin, että Neven jäljellä on vielä nameja - Rinin taas ei. Ensimmäisellä vähän päältä 50 m suoralla ei ollut keppejä. Pienen mutkan jälkeen eteen sattui keppi, Rini merkkasi sen ja lähti jatkamaan jäljestystä kepin suuhun poimittuaan. Jouduin vähän vinkkaamaan sille, että kepin vois tuoda mulle. Palkkasin kourallisella makkaraa. Välipalkkaus motivoi Riniä selvästi, ja neiti lähtikin innoissaan jatkamaan jäljestystä. Toinen keppi oli ensimmäisestä n. 20-30m päässä, ja se nousi myös hyvin. Jouduin taas muistuttamaan, että keppi kuuluu tuoda mulle. Vähän matkan päässä oli taas keppi, mutta se ei ollut perujaan minulta. Rini jätti kepin nostamatta ja jatkoi matkaa. Nostin kepin, ja myöhemmin paljastuikin, että jäljentekijältä oli mennyt meidän ja Vilun kepit vähän sekaisin ;) Loput kepit nousivat ongelmitta ja jälki ajettiin hyvin. Taisi sille tulla pituuttakin sellainen 150 m, joten olin pituuteenkin oikein tyytyväinen. Kyllähän siellä edelleen hakukoiran työskentely näkyy, kun Rini ottaa herkästi ilmasta apuja, mutta sitä nyt tuskin koiran työskentelystä koskaan pois saa.

Jäljenajon jälkeen tehtiin lyhyt esineruutusessio. Elli treenasi Katlan kanssa, mutta Rini alkoi huutaa autossa innosta, kun näki mun pitelevän Katlaa ja Ellin juoksevan metsään villasukan kanssa. Tehtiin lopuksi Rininkin kanssa villasukan etsintä.

Treenien jälkeen suuntasimme taas Kaunislahdelle uimaan. Vesi oli vilpoisaa, ilmeisesti tuuli on sekoittanut vettä sen verran, että kylmä ja lämmin vesi sekoittuivat keskenään. Hyvin siellä silti malttoi porskutella ja viilentää oloaan jokusen tovin. Tytöt uivat innokkaasti, nyt ollaan opeteltu rauhallista uintia mamman kanssa. Rini on niin kova jahtaamaan aaltoja ja erityisesti pärskeitä, että se hyvin herkästi ui päälle, jos ei pidä varaansa (ja kaikki varmaan tietää, kuinka ikävälle koiran kynsäisy tuntuu vedessä).

Kotona tytöt saivat ruuan ja ruokailun jälkeen on ollut hiljaista. Neveltä istuminen ja odottaminen ennen ruokailua alkaa jo sujua, joten vaihdoin istumisen maahanmenoon. Ensimmäisenä iltana jouduin auttamaan sen hyvinkin useasti maahan, kun Neve ei meinannut millään kestää paikallaan, mutta tänään se malttoi odotella jo yhdellä käskyllä. Paljonhan se tarvitsee vielä varsinaiseen maahanmenoon apuja, mutta se neidille tässä vaiheessa vielä sallittakoon ;)

No nyt se on sitten korkattu: meidän haku-ura nääs! Vielä ei ole aihetta uusiin tittelibileisiin, mutta ollaan jälleen yhtä kokemusta rikkaampia ja viisaampia. Ylituomarina oli Tuuli Sivenius, mutta hakukoirien tottiksen ja maaston arvosteli Eija Koistinen.

Päivä alkoi klo 9.00 tottiksella. Vaikka päivä ei ollut vielä pitkällä, kentällä oli tuhottoman kuuma. Käytin Rinin Pärnävaaran edessä olevalla lammella uimassa vielä ennen tottiksiin menoa, mikä helpotti neidin oloa hieman.

Alokasluokkaan oli ilmoittautunut 3 koirakkoa, joten me tehtiin tottis ryhmänä. Me aloitettiin Rinin kanssa lepotauolla. Mikäpäs siinä. Lepotauolta pääsimme suoraan tekemään varsinaisia kisaliikkeitä, ja viimeisenä paikkamakuu.

Rini yllätti höpelökohtauksellaan, kun tuomari vahvisti kentällä ollutta aloitusviivaa - tuomarista tulikin mörkö. Ihan ihmetytti, kun ei näitä tilanteita ole pitkään aikaan taas ollut. Onneksi tuomari oli ymmärtäväinen ja antoi koiran kunnolla käydä haistelemassa ennen kuin jatkettiin eteenpäin. Tilanne oli kuitenkin niin outo, että Rini paineistui, ja se näkyi seuraamisessa.

Seuraamisen ensimmäinen pitkä suora oli ihan hyvää seuraamista. Rini ei korvaansa lotkauttanut paukuille ja seurasi hyvällä paikalla ja mukavalla vireellä. Täyskäännöksen jälkeen sen kontakti alkoi tippua ja välimatka lisääntyä. Nopeuden muutoksissa se taas skarppasi, mutta normikävelyllä se otti etäisyyttä eikä tehnyt lainkaan yhtä hyvää seuraamista kuin normaalisti. Henkilöryhmässä se tuli puolisen metriä mun jäljessä eikä se selvästi tuntenut oloaan hyväksi tilanteessa.

Henkilöryhmän jälkeen Rini palautui ja oli taas oma itsensä. Se teki loistavan liikkeestä istumisen ja maahanmenon. Luoksetulo oli vähän hidas, mutta sääolosuhteissa oikein hyvä.

Noudoissa nähtiin sitten tosissaan sitä Riniä, jota olen itse tottunut näkemään. Tasamaanouto oli erinomainen, mun makuun luovutusvauhti hidas, mutta tuomarille se riitti oikein hyvin. Hyppynoudossa Rini hipaisi estettä ja olisi kiertänyt takaisin, mutta korjasin lisäkäskyllä, jolla se hyppäsi myös takaisin. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut pisteisiin, saatiin pisteet yhden hypyn ja noudon mukaan, koska koira ei olisi suorittanut hyppyä takaisin, jos en olisi käskyttänyt. Estenouto oli hyvä, vähän vino luovutusasento. Tulipas muuten suorat kapulanheitotkin omistajalta ;)

Eteenlähetys meni aikalailla niin kuin olin odottanutkin: koira juoksi eteenpäin n. 30 m, jonka jälkeen se alkoi voimakkaasti kaartaa vasemmalle. Käskin maahan tuomarin käskystä ja hain koiran pois.

Paikkamakuussa ei ollut huomauttamista.

Tottis ei ollut todellakaan meidän parhaimmistoa tänään, mutta olin siihen ihan tyytyväinen. Jännitin kauheasti ennen suoritusta, mutta suorittamaan mennessäni en jännittänyt ollenkaan. Kokeisiinhan me mentiinkin sillä periaatteella, että kaikki mitä sieltä saadaan, on kotiinpäin. Tuomari piti Riniä hyvin temperamenttisena koirana, jolla on suuri halu työskennellä ohjaajan kanssa. Suorituksissa näkyi vielä Rinin nuoruus (luulen tuomarin viitanneen tällä lähinnä siihen mörkökohtaukseen ennen meidän suorituksen alkua), mutta tuomari sanoi, että se saa alokasluokassa vielä näkyäkin. Pistesaldona kotiin tottiksesta 76 pistettä.

Tässä jokunen Ellin ottama kuva meidän tottiksesta, kiitos Elli!

Ilmoittautuminen

Seuraamista parhaimmillaan

Tää taitaa olla luoksetulosta

Tasamaanouto

Estenouto

Rauhallista meininkiä paikkamakuussa

Maastoon pääsyä piti odottaa tunti, kun etsintäkoirat lähtivät tekemään ensin henkilöetsintää. Maasto oli Selkiellä Tukholmin lammen lähimaastossa. Hakukoirista maastoon ei päässyt meidän lisäksi kuin yksi toinen alokasluokassa startannut. Me saimme arvonnassa toisen sijan suoritusvuorossa.

Sää ei ainakaan viilentynyt päivän kiirehtiessä puoleen, puoliltapäivin lämpötila oli jo 27 asteessa. Juotin Rinin autolla hyvin, ja oma lähtövuoro tulikin aika nopeasti. Parkkipaikalta oli n. 400m matka radalle, ja ainakin mulla oli jano jo ennen kuin päästiin odotuspisteelle. Odottelimme siellä tovin ennen kuin pääsimme suorittamaan.

Maasto oli kumpuilevaa kangasmetsää, kuivaa ja ryteikköistä eikä ilmassa tuulen pihahdustakaan. Katselin maastoa hyvän tovin ja totesin, ettei se kuitenkaan ole mahdoton. Menin radalle avoimin mielin, valitsin vasemman etukulman ensimmäiseksi, kun maasto nousi sinne voimakkaasti. Otin koiran sivulle ja lähetin töihin. Samaan aikaan kello alkoi tikittää.

Hommahan alkoi paremmin kuin hyvin: Rini palasi pistolta rullan kanssa. Otin koiran liinaan ja lähetin näytölle. Rini eteni hyvin, ja sieltähän puun risukon alta löytyi maalimies maastokankaan alta. Otin Rinin sivulle, maalimies nousi ylös ja vapautin koiran. Rini näytti vähän ihmettelevän, kun palkkaa ei tullutkaan, mutta ei se vaikuttanut siitä olevan kuitenkaan millänsäkään. Se lähti iloisesti mun mukaan kun kannustin sitä lähtemään etsimään uusia ukkoja. Palasimme keskilinjalle ja otin seuraavaksi kohteeksi oikean etukulman.

Koira irtosi etukulmaan loistavasti. Hieman ennen etukulmaa maasto nousi taas nyppyläksi ja Rini katosi nyppylän taakse mun näkymättömiin. Odottelin tovin, etenin linjalla ja mietin, mitähän siellä tapahtuu. Rini ilmaantui aika kaukaa, ja mulle iski pelko, että koira etenee liian kauas, joten kutsuin sen pois.

Lähetin koiran uudestaan vasemmalle puolelle, Rini irtosi edelleen hyvin ja oli hommissa jonkin aikaa. Koira palasi rulla suussa, mutta mulla heräsi epäilys, koska emme olleet edenneet kovinkaan kauas etukulmassa olleesta ukosta. En kuitenkaan voinut olla noteeraamatta rullaa, joten otin näyttöliinan taskusta ja kytkin sen koiraan. Epäilys osui oikeaan: valeilmaisuhan se sitten oli. Palasimme takaisin keskilinjalle, ja yritin lähettää koiran uudestaan töihin, mutta Rinipä ei enää irronnutkaan. Se lähti liikkeelle väsyneen oloisena, ja parin epäonnistuneen piston jälkeen keskeytin kokeen, koska Rini ei selkeästi ollut enää oma itsensä.

Tuomari sanoi, että käykääpä hakemassa tuolta oikealta puolelta alueen keskiosasta avopiilossa oleva ukko, jottei koiralle jää mielikuvaa, että metsässä voi liikkua ja kuljeskella rulla suussa ilman syytä. Menin sitten ihan reilusti alueen sisälle ja lähetin Rinin hommiin. Puhti oli poissa, Rini tallusteli kyllä eteenpäin, mutta tavanomainen vauhti ja tekemisen ilo oli poissa. Ukko kuitenkin löytyi, Rini ilmaisi oikein ja pääsin palkkaamaan sen. Ukko oli ollut piilossa vain n. 15 metrin päässä paikasta, jossa Rini oli ollut, kun kutsuin sen pois.

Maastosta ehti tulla kasaan 69 pistettä: 40 pistettä ekasta ukosta, 20 pistettä työskentelystä ja 9 pistettä ilmaisusta. Tuomari oli ollut aivan haltioissaan Rinin kahdesta ekasta pistosta, jotka olivat kerrassaan loistavat. Harmi, ettei päästy pitemmälle, mutta parempi näin: en olisi saavuttanut mitään vain yrittämällä lähettää Riniä töihin, kun sillä ei selkeästi puhti siihen enää riittänyt.

Kävimme ottamassa treenimielessä vielä esineruudun, jossa Rinin väsynyt työskentely näkyi edelleen. Esine kuitenkin löytyi, ja kun olimme viimeisinä, etsimme kaikki kolme esinettä, kun sain palkata koiran jokaisen löytyneen jälkeen ja auttaa sitä tarvittaessa.

Selkieltä ajelimme kotiin, ja olihan kokeissa vierähtänytkin jo viisi tuntia. Neve oli kotivahtina sillä aikaa. Söimme kotosalla maittavan aterian, ja kuuman päivän päätteeksi lähdettiin uimaan Kaunislahteen. Otin mukaan vain Neven, jotta Rini saisi vähän huilia. Nevellä olikin hauskaa Katlan kanssa, Olivian mielenkiinto ei riittänyt tänään leikkeihin ;)

Parissa päivässä ehtii tapahtua monenlaista, mistä ei sitten ole ollut aikaa eikä jaksamistakaan kirjoitella aiemmin tänne. Työviikko vei kaikki mehut näillä helteillä.

Rinin kanssa tehtiin pientä hienosäätötreeniä vielä loppuviikosta keskiviikkona ja torstaina. Treenien lisäksi käytiin uimassa Kaunislahdessa, ja siellähän oli jo niin lämmintä vettä, että sinne saattoi mennä itsekin. Juoksuisten ja juoksuaan lopettelevien narttujen kanssa on ollut näppärä kulkea, joten Kaunislahdessa on tullut parin päivän aikana ajeltua vähän enemmänkin.

Tässä kuvia torstailta:

Neven korvateippi ei selvinnyt uintireissusta, joten kotona odotti uusi teippaussessio. Tässä neidit uimasilla.

Trion vauhdikasta menoa

Aina sitä vaan hämmästelee, miten samanoloisia nää siskokset on

Törmäys

Loikka

"Mikä siinä tiellä oli?"

"Oho, onko se kuollu?!"

"No me ei sille kyllä ainakaan tehty mitään..."

"Jospa vaan kävellään hiljaa pois niin ettei kukaan huomaa..."

Ja sinne jäi makaamaan karjakoira.

Katla elpyi kuin ihmeen kaupalla päästessään veteen.

Rini thö Lörppähuuli taas vauhdissa ;)

Söpö pieni pystykorva

Katlan hitusen söpö uintikuva

Neve ui nykyään kuin vanha tekijä: se varmaan asuisi järvessä, jos se saisi valita. Nyt tuntuu oikein kummalta ajatella, ettei se ole edellisessä kodissaan välittänyt uimisesta. Tyttöjen kanssa on kylläkin melkein mahdotonta uida, koska Rini on niin hulluna kaikenlaisten pärskeiden perään. Neven kanssa yhdessä uiminen sen sijaan sujuu oikein mukavasti, vaikka sekin harhautuu välillä niin lähelle, että raapaisee epähuomiossa jotain liikkuvaa raajaa.

Torstaina käytiin jäljestämässäkin. Tuija tallasi Nevelle namijäljen, joka alkoi pitkällä suoralla, sen jälkeen 90 asteen kulma vasempaan ja jälki kaartui viistosti kaarella takaisin lähelle aloituspistettä. Jälki oli Nevelle vaativa: se jäljesti hyvin kulmaan saakka, jossa se meni yli, mutta osasi hienosti pienen kannustuksen jälkeen etsiä jäljen uudestaan. Pariin otteeseen se harhautui jäljeltä, mutta aina me sinne jotenkin löydettiin takaisin.

Neve jäljestämässä

On ollut ihana huomata, kuinka Neve rakastaa kaikkea toimintaa. Se odottaa innolla jäljestämään pääsemistä, ja ehkäpä sitä tokoakin vähitellen saadaan taas treenattua. Neve pysyy suhteellisen hyvin paikallaan jo häiriöttömässä tilassa ja tilanteessa ja osaa melkein istua käskystä. Tokoa emme ole treenanneet vielä mitenkään täysipainoisesti, vaan Neve on saanut nyt pääasiallisesti kotiutua meille edelleen. Aikamoinen sähköjänis siitä on tullut, kun siltä ei tunnu virta loppuvan millään.

Rinin juoksu on tältä erää taas ohi, ja Neven juoksu alkaa olla tärppipäivillä. Onpa ihana saada tämä rumba ohi! Kohta päästään varmaan taas agilitytreeneihinkin ;)

Sovin jo viikonloppuna tottistreenit Pärnävaaralle Marin ja Wallun kanssa. Sainpa houkuteltua Ellin ja Katlankin mukaan ;) Kenttä siis kutsui seiskalta.

Rinin kanssa touhuttiin jälleen viimeisenä, mutta se näyttää sopivan meille hyvin, kun neiti ehtii autossa kerätä intoa sillä aikaa, kun muut tekee. Päivän teemana jäävät liikkeet, luoksetulo ja eteenlähetys.

Tein helpotettuja jääviä, jotta saataisiin onnistuneita suorituksia. Annoin käsiavun istumiseen ja palkkasin heti, tein pari toistoa ja otin lopuksi ihan kunnon suorituksen. Hyvin sujui. Istumisen jälkeen liikkeestä maahanmeno, johon myös käsiapu ja heti palkka. Lopuksi taas koemuotoinen suoritus, mutten mennyt kovin kauas. Hyvältä näyttää.

Palkkasin viimeisestä maahanmenosta Elliltä lainaamallani boomerilla, joka näyttikin olevan Rinille erityisen mieluinen. Jätin neidin maahan ja lapustin kauas luoksetuloa varten. Olipas koiralla vauhtia! Palkkasin suoraan jalkojen välistä niin, että koira sai napata suoraan leluun. Onnistuneeseen suoritukseen oli hyvä lopettaa.

Lopuksi eteenlähetystä. Tänään treenattiin niin, että Elli vei Rinin näkemättä boomerin n. 30 metrin päähän. Ennen lähetystä annoin Rinille vihjesanan "lelu". Seuruutin pienen pätkän ja lähetin. Rini lähtee hyvin, mutta alkaa parinkymmenen metrin päässä heittää hyrrää kuikuillessaan, lentääkö perään jotain. Sittenpä se äkkäsikin boomerin maassa, jonne se meni hyvin. Kehuin ja otettiin uudestaan samalla matkalla. Tällä lähetyksellä selvittiin vain yhdellä hyrrällä, jonka jälkeen koira muisti lelun ja juoksi sille. Kolmas toisto niin, että lelu oli n. 35 metrin päässä. Yksi hyrrä, muuten hyvä suoritus. Viimeistä toistoa varten Elli jätti lelun lähelle, jotta saataisiin suoritus, jossa koira ei heitä hyrrää. Hyvin onnistui. Heittelin kivaa lelua loppupalkaksi.

Lähdettiin Ellin kanssa uittamaan neitokaiset ennen jäljestyssessiota, jotteivät ne ihan läkähtyisi kuumassa autossa. Uinti olikin neideille mieleen.

Pärnävaaralla otettiin vielä näyttelytreeniä tytöille. Ensin Rini ja Katla peräkkäin. Rini on kuin unelma - se esiintyy niin kauniisti ja sitä on ihana kuljettaa, kun se liitää siinä vierellä. Sitten vaihdettiin Ellin kanssa koiria: minä otin Katlan ja Elli Rinin. Rini menee hienosti, vaikken minä olisikaan hihnan toisessa päässä; Katlakin menee mukavasti, kun sitä vaan vähän innostaa ja tsemppaa.

Sitten varsinaiseen haasteeseen: näyttelytreeni Nevelle. Seisominen on kuulemma sujunut neidin näyttelyissä aiemmin ihan mukavasti, mutta se liikkuminen toisten perässä... Ymmärsin yskän - heti, kun Elli lähti liikkeelle Rinin kanssa, Neve aloitti hillittömän kiskomisen. Olin osannut varautua tähän jo etukäteen, joten vaihdoin Rinin kurkkarin Nevelle. Se aikansa telkkusi mun vierellä, mutta ymmärsi ennen pitkää, ettei kiskomisesta seuraa kuin kakomista. Parin kierroksen jälkeen Neve kulki jo ihan mukavasti. Otettiin uusintana pari kierrosta ensin niin, että kävellään vain peräkkäin ja sitten siitä lähdetään kiihdyttämään juoksuksi. Neve kulki tosi hienosti eikä kiskonut enää yhtään. Otin lopuksi vielä seisomiset. Neve on niin herkkä korjaamaan asentoaan, että asettelin sen mieleiseeni seisontaan ja annoin sille ihan kokeilun vuoksi käskyn "odota", joka on meillä ollut paikallaolokäskynä. Neitihän seisoi paikallaan etevästi! Sovittiin Ellin kanssa, että otetaan pari näyttelytreeniä lisää vielä, niin rutiini tulee Nevellekin tutummaksi. Ensi kerralla sen voisi myös räpeltää läpi.

Näyttelytreenien jälkeen kavuttiin takaisin autoon ja ajeltiin vähän matkaa Joensuuhun päin. Pärnävaarantien varressa oli hyvää metsää, joten pysäköin auton tien reunaan ja lähdettiin tallaamaan jälkiä. Elli tallasi Nevelle ja minä tallasin Katlalle.

Nevelle suora jälki, jolla makkaraa jokusen metrin välein, välillä vähän tiheämmin. Namivälimatka oli Nevelle hyvä, nyt se joutui tekemään kunnolla töitä. Neve nosti jäljen taas ihan itse, vaikka tallaaja en ollutkaan enää minä, ja se teki tarkkaa työtä aika reippaalla tahdilla. Hassu pieni koira se on: sen nenä kulkee jälkeä pitkin, mutta takapuoli vatkaa jäljen molempia puolia.

Katla ajoi vielä hienosti oman jälkensä ennen kuin lähdettiin Ellin kanssa pienelle lenkille koirien kanssa. Kylläpä ne jaksoivatkin riekkasta pitkin metsää! Neve ja Katla tulevat erinomaisesti toimeen keskenään, joten tyttöjen kanssa on kiva lenkkeillä. Lenkin jälkeen pakkauduttiin taas autoon ja huristeltiin kotiin Marjalan ABC:n kautta - olivathan reippaat ohjaajat hienon treenisession jälkeen ansainneet jätskin ;)

Juhannus oli ja meni, mutta niin kiireistä on ollut, ettei ole pahemmin ehtiä koneella istuskella. Päivityksen hitauteen on vaikuttanut vähän sekin, että viikonlopun aikana tuli kyykittyä aktiivisesti kameran linssin takana, joten kuvamatskua on aika reippaanlaisesti.

Meillä vietettiin juhannusta leppoisissa merkeissä. Lähdimme perjantaina iltapäivällä suunnitelmien mukaan Pärnävaaralle Liisan ja Ellin sekä Olivian ja Katlan kanssa. Miolle olisi ollut ehkä vähän liikaa ihanuutta, jos se olisi päässyt liikenteeseen kolmen juoksuisen kanssa, joista Rini oli parhailla päivillään. Neve siis aloitti kaikkien yllätykseksi juoksun torstaina.

Paikka, jonne meidän oli tarkoitus mennä, oli kuitenkin hieman odotetusti porukkaa täynnä. Otettiin auto alle ja ajeltiin vähän siinä lähistöllä, ja pienen kävelyn jälkeen löysimmekin kivan notskipaikan samaisen järven ääreltä vastapäiseltä rannalta. Eikun notski pystyyn ja hauskaa viettämään!

Rini ja Neve otaltivat yhteen, kun neidit sattuivat samaan aikaan ruokakassille. Niillä oli jo alkuviikosta ollut vähän purinaa (useimmiten ruuasta), muttei mitään rähähdystä vakavampaa - Neven aloitettua juoksun selvisi minullekin, mikä niiden välejä oikein hiersi. Melko lyhyeksi jääneen tappelun tuoksinnassa Neveltä aukesi silmäkulma, Rinistä en löytänyt naarmuakaan. Tämän jälkeen tytöt ovat olleet siivosti ja ainakin tältä erää näyttäisi, että niiden välit olisivat selvät - Neve on sen jälkeen kiltisti väistänyt Riniä.

Mutta sitten niihin kuviin:

Hippa

Hillitön läjä koiria (Katla on siellä jossain takana)

Kaunis Katla

Rini katselemassa "penskojen" riehumista

Muiiiiks, leiki mun kaa?

Leikkisit nyt...

Whaaat?

Alla jatkoa:

Plyymerlet nätteinä

Olivia vauhdissa

Trio ilman Oliviaa (jota ei saatu pysymään paikallaan)

Kuinka paljon selkeämmin voit ilmaista, että haluat leikkiä?

Makkaran syöminen voi olla vaikeaa. Tässä Neven tyylinäyte ;)

Olivia - kerrankin paikallaan! (Mitähän se juonii?)

Notskilla vierähti kepoisesti kolmisen tuntia, mutta koirat kyllä viihtyivät hyvin. Kotiin tultuamme jatkettiin grillausta, loppuilta menikin löhötessä. Kävin vielä illalla saattamassa Ellin kotiin tytsyjen kanssa, jotta saatiin vähän liikuntaakin hillittömän mässäilyn jälkeen.

Lauantaina pidettiin ansaittu lepopäivä. Koirilla on ollut niin paljon ohjelmaa, että hyvää teki niillekin vain maata ja olla yksi päivä. Meidän oli tarkoitus mennä käymään mökillä, mutta siellä satoi kaatamalla, joten päätettiin siirtää reissu seuraavaan päivään.

Sunnuntaina sää sitten suosi paremmin, joten autoon vaan ja mökkitietä kohti. Auringonpaiste houkutteli ottamaan kameran mukaan.

Rini järvimaisemissa

Nevelle paikallaan pysyminen oli taas kohtuuttoman vaikeaa ;)

Sain silti huijattua tytöt yhteispotrettiin

Kiipeämässä

Dummy oli haluttua tavaraa

Pörröturkki

Osui...

...ja upposi.

Kivikolla

Loikka pallon perään

Neve sai dummyn - kerrankin

Ja lopuksi kuva meidän grillivahdista ;)

Eilen alkoi sitten työt - vihdoin ja viimein. Neve osaa jo aika hyvin jäädä Rinin kanssa yksin, olen antanut niille ruuan aamulla lähtiessäni, niin koirat jäävät rauhassa syömään, kun minä livahdan ovenraosta ;) Vastaanotto on kyllä aina töiden jälkeen riehakas.

Illasta oli jälleen hakutreenit. Sää oli ihan törkeän kuuma, autossa meinasi paahtua, joten kävin vielä nopeasti ennen treeneihin lähtöä pulauttamassa koirat Karsikon rannassa. Meidän treeniporukasta ei tullut treeneihin kuin kaksi - Piia & Urho ja me. Me mentiin sitten täydennykseksi Miimin ryhmään.

Uusi paikka oli aika makea: alue vietti jyrkästi oikealle alas ja nousi alueen lopusta taas ylös - kunnon notko siis. Alueen vasemmalla puolella oli valtava monttu, muuten tasaista. Alueen oikea takaosa oli jyrkkää rinnettä ja notkoa. Kangasmetsää - ja kuten aiemmin todettu: todella lämmin.

Rini piti jälleen perää juoksujensa takia. Olin neljälle ensimmäiselle koiralle ensimmäisenä ukkona vasemmassa etukulmassa, josta oli suora näköyhteys meidän autolle. Rini huuteli moneen otteeseen malttamattomana ja kärsimättömänä päästä hommiin. Huutaminen on rasittavaa, mutta ihanaa, kun koira on motivoitunut ;)

Koska kyseessä oli meidän viimeinen treeni ennen koetta, piti saada mahdollisimman kiva ja innostava treeni alle. Otin Rinille kaksi ukkoa: ensimmäinen valmiiksi oikealle notkonpohjalle kuusen alle, toinen vasemmalle suunnilleen alueen keskelle haamuksi. Ilmaisut kiintorullalla.

Ensimmäinen pisto oli loistava, koira lähti hommiin, irtosi ihan alueen perälle ja joutui vähän etsimään ennen ukon löytämistä. Rini tuli rullan kanssa, mutta pysähtyi n. 5 metrin päähän musta vähän isommille asioille. Voi elämä, en paremmin sano, mutta tietääpähän kokeessa sitten varautua, että koira kantsii käyttää hyvin ulkoilemassa ennen radalle tuloa... Rini tiputti rullan suustaan siinä sivussa, joten lähetin sen uudestaan ukolle. Nyt toi rullan käteen asti, ja roikuin liinan perässä ukolle mentäessä. Ukko palkkasi maksamakkaralla ja wubbaleikillä.

Kiivettiin takaisin ylös keskilinjalle ja siirryttiin linjalla eteenpäin paikkaan, josta Rini näkisi haamun hyvin. Haamu huuteli vielä Riniä lähtiessään pinkomaan, ja Rini oli aivan innoissaan. Se ampaisi matkaan satanen lasissa, toi rullan ja annoin sen juosta näytölle ilman, että roikuin liinassa kiinni. Ukko palkkasi jälleen namilla ja wubbaleikillä, ja koiralle jäi mahtifiilis treeneistä ;)

Tallasin treenien päätteeksi Nevelle vielä jäljen. Pituutta sille tuli arviolta hieman yli 100 m. Tein jäljelle mutkia ja suoria pätkiä, nameja vielä kuitenkin aika tiheästi (5-8 askeleen välein, mutkissa enemmän). Kun namijäljestä oli taas kyse, ajoin sen saman tien.

Neve tiesi jo autolla, mitä ollaan menossa tekemään. Puin sille valjaat ja sen nenä meni heti maahan, kun se hyppäsi ulos auton takaboksista. Se nosti jäljen itse. Eka 20 metriä meni niin kaahottamalla, että pitää ensi kerralla muistaa laittaa alkuun vähän enemmän namia. Pian Neve kuitenkin rauhoittui ja alkoi jäljestää kunnolla. Neve oikoi parista kohdasta, mutta teki pääasiallisesti hienoa työtä. Mulla oli jäljellä jo pieniä pätkiä, jolloin en tallannut enää ihan tiiviisti, vaan jätin jo vähän väliäkin askelten välille. Hyvin Neve hommasta kuitenkin suoriutui. Neven perässä on hauska kulkea, kun edestä kuuluu vain hillitön röhkiminen, kun se niin tohkeissaan jäljestää eteenpäin. Pariin otteeseen Neve yritti palata taaksepäin jäljellä, mutta pidin napakasti hihnan niin kireällä, ettei se päässyt menemään taaksepäin. Aika hyvin pystyn sille kuitenkin jo antamaan hihnaa.

Lähdettiin eilen Ellin ja Katlan kanssa tekemään vesisadetottista Pärnävaaralle. Eikun koirat kyytiin ja menoksi.

Rinin kanssa tehtiin tottisliikkeet läpi. Vein ihan aluksi kupin kentän päätyyn eteenlähetystä varten. Palattiin takaisin ja ryhdyttiin hommiin. Tein seuraamiskaavion lyhennettynä, ettei ihan into lopahtaisi. Rini edisti ihan törkeästi, kuppi siellä edessä taisi olla aikamoinen houkutin. Korjautin paikan monesti, mutta muutenhan tuo teki ihan menettelevästi. Ei todellakaan parasta Riniä.

Liikkeestä istuminen oli nappisuoritus, liikkeestä maahanmeno sen sijaan ei. Maahanmenoa jankattiin useampaan otteeseen, korjasin, palkkasin, tein uudestaan ja jouduin korjaamaan taas. Kun sain maahanmenon onnistumaan, kävelin eteenpäin vaadittavan määrän ja kutsuin luokse. Juoksin karkuun, että saisin vauhtia. Tein liikkeen uudestaan toiseen suuntaan, taas telkuttiin maahanmenojen kanssa. Kun onnistui, otin taas luoksetulon. En antanut apuja, ja vauhti oli hyvä.

Tasamaanoudossa ei ollut mitään ongelmaa. Vähänhän se saalistaa, mutta muuten tyylipuhdas suoritus.

Metristä hyppyä on niin kiva tehdä, kun koira ei enää rämäyttele. Kyllähän se estettä vielä yleensä ainakin yhteen suuntaan koskettaa, mutta se tuntuu niin vähältä niiden megarymäytysten jälkeen.

Estehyppy menee erinomaisesti. Kun vaan kokeessa saisi suorat heitot...

Eteenlähetystä ennen muistutin Rinille, minne kuppi jäi. Tein seuraamiset, lähetin ja koira lähti kuin tykinsuusta. Se taisi tosin hetken odottaa palkkaa takaapäin, koska kääntyi katsomaan, mutta jatkoi kuitenkin eteenpäin. Rini hiljensi vauhtia, kun ei löytänyt kuppia. Palkalle sitten löntystelemällä...

Tein eteenlähetystä vielä uudelleen. Yritettiin niin, että Elli vie kupin kentän laidalle Rinin näkemättä. Yritin hetsata Riniä ja kertoa, että siellä se kuppi on (n. 30 m päässä). Koira eteni kymmenisen metriä ja lähti menemään vinoon. Menin lähemmäs kuppia ja lähetin uudestaan, mutta tulos ei ollut sen parempi. Jätin koiran istumaan ja kävin kupilla, näytin sen koiralle ja palasin sen luo. Seuruutin vähän pitempään ja lähetin. Eteni kupille, mutten ollut oikein tyytyväinen.

Elli ehdotti, että ottaisin lähetystä lelulla, koska sillä saan sen ainakin lähtemään suoraan eteen lujaa. Tein pari lähetystä wubballa ihan mukavin tuloksin, mutta pitkällehän se ei lennä. Kävin autolla vaihtamassa wubban narupalloon. Tein pari lähetystä narupallolla, koira ennakoi palkkaa, mutta jatkaa kuitenkin eteenpäin. Sain parit ihan hyvät lähetykset ja lopetin siihen.

Neve oli sillä aikaa syönyt valjaansa. Höh. Jätin koirat autohäkkiin ja menin katsomaan Ellin ja Katlan tokoa. Katla on kovasti edistynyt viime näkemästä ;)

Sitten ajeltiin pitemmälle metsiin, jotta voitaisiin tallata tytöille jäljet. Tallasin Nevelle vajaan 100-metrisen jäljen vaikeaan maastoon, joka oli ryteikköä, jyrkkää ala- ja ylämäkeä. Jäljestä tuli hyvin mutkainen. Namia n. joka viidellä askeleella, välillä tein tiheämpiä pätkiä, kun tuli mutkia.

Neve sai aloittaa. Sillä oli kova kiire jäljen alulle, enkä ehtinyt edes sanoa sille vihjesanaa "jälki", kun sen nenä painui maahan. Neiti söi aloituspisteen namit ja lähti etenemään. Se yritti kerran palata jäljellä taaksepäin, mutten päästänyt sitä. Nyt sille saattoi jo antaa vähän hihnaa, kun tähän saakka mun on pitänyt kulkea ihan sen perässä, ettei se pääsisi palaamaan jäljellä taaksepäin. Neve teki upeasti töitä, ja se selvitti ongelmitta mutkaisen jäljen. Ensi kerralla pitää tallata sille jo pitempi jälki ja kokeilla vähentää nameja.

Lopuksi käytiin likkalauman kanssa lenkillä. Palloiltiin ensin siinä lähiteillä, kun ne eivät päätyneetkään minnekään. Käväisimme myös Ellin lapsuudennurkilla paikalla, jossa he olivat asuneet aiemmin. Kävelimme sieltä takaisin autolle, sen ohi ja jatkoimme toiseen suuntaan. Päädyimme Jyrinjärven rannalle hiekkasärkille, joka olikin paikkana aivan upea. Tänään olisi tarkoitus käydä kurkkimassa, onko siellä juhannuksen viettäjiä, vai pääsisikö sinne kameran kera koiria kuvaamaan.

Rannalla oli laituri, jonne suuntasimme - koirat tietysti perässä. Katselin laiturilta pienelle saarelle, joka oli n. 100 metrin päässä rannasta, kun vierestä kuului molskis. Pikainen tarkistus osoitti, että yksi koira puuttui, ja laiturin nokassa kävi hillitön pulputus. Neve-rukka oli ilmeisesti kuvitellut, että veden päällä voi kävellä! Pikkuinen kävi ihan umpisukkeluksissa ja sille tuli kauhea hätä, ettei se pääse takaisin laiturille, kun sen reuna oli niin korkealla. Elli auttoi vikkelämpänä Neven ylös, koira vaan ravisteli turkkinsa ja eikun menoksi. Meidän porukan rautasarja sai täydennystä: Rini on se meidän Rautamono, nyt meillä on näköjään myös Rautahermo. Mä oon sit varmaan se Rautamaha xD

Eilen ajeltiin iltapäivästä mökille pitkästä aikaa. Neve ei ole meidän mökillä vielä käynytkään, joten jo oli korkea aikakin tutustuttaa neiti mökkeilyyn. Tytöillä oli hillitön ralli koko illan, niillä näytti olevan tosi hauskaa. Lelujakin heiteltiin järveen siihen saakka, kunnes neideillä tuli erimielisyyksiä, kumpi saa lelun ja kumpi ei.

Sää oli harmaa ja ankea, mutta otin kameran kuitenkin mukaan. Kuva-anti ei ole parasta mahdollista, mutta laitan tähän jokusen kuvan eiliseltä.

Dummy sai aikaan riemurallia

Ja kun se vaihtoi omistajaa, se oli suuri pettymys

Nevellä oli hauskaa (kenelläkään muulla tosin ei, koska Neve ei tuo mitään takaisin)

Rini sai omansa takaisin ennen pitkää

Ketarat ojossa

Ja taas menoksi

Neve rantakivikolla

Olen söpö ja tiedän sen ;)

Söpö on siskonsakin

Lelun perään rynnistämässä

Minä tätä palloa rrrakastan... (Aqua Toyt ovat näköjään Neven mieleen)

Yö sujui vähemmän mukavasti, Neve vaelsi uudessa paikassa levottomasti lähestulkoon koko yön ja Rini vahti tarkkaan aitan ulkopuolisia ääniä. Nousimme varhain ylös ja kävimme vähän metsässä kävelemässä. Aamiaisen jälkeen tytöt ehtivät heittää vielä vähän riemurinkiä ennen kuin pakkauduimme autoon ja ajelimme kotiin.

Rini alkaa juoksujensa jäljiltä olla aika ärhäkkä, nyt oman lisänsä siihen tehnee myös väsyttävä mökkireissu. Nevenkin vieraskoreus alkaa rapista, se ei enää kiltisti väistä Rinin jokaista huulennostoa. Pikkuhiljaa varmaan selviää, miten tässä tyttöjen kanssa käy, kun ne alkavat selvitellä laumajärjestystään. Nevelläkin tuota luonnetta on sen verran, että se kyllä vastaa mutinoihin, jos toinen sen aloittaa. Vielä tässä ei ole sen kummempia ongelmia tai välikohtauksia ollut, mutta aika näyttää.

Ohjelmassa eilen hakua ja jälki Neven kanssa. Sitä ennen kävimme lenkkeilemässä Jaamankankaalla. Jätin auton muuntajalle ja päästin koirat juoksemaan. Ilmeisesti Jamis on molempien mielestä ihan superpaikka, kun se on tätä nykyä ainoa paikka, missä neidit leikkii keskenään ihan kunnolla (vailla järjen häivää, jos multa kysytään).

Emme ehtineet lenkillä kovinkaan kauas, kun tapasimme tuttuja - Lean ja rotikkakaksikko Ekon ja Lipen. Lea päästi Ekon tutustumaan tyttöihin, ja täytyy sanoa, etten ikinä ole nähnyt Rinin silmien mollottavan sillä tavalla. Sen alaleuka alkoi väpättää, kun se tajusi, että Eko on poika (joskin leikattu sellainen), ja sen jälkeenhän niillä alkoi hillitön flirttailu keskenään. Ai miten niin tärpit lähestyy? Neve kulki kaksikon perässä taas pallo vähän hukassa. Reppana ei vieläkään leiki oikeastaan kuin Rinin kanssa.

Flirttailutuokion jälkeen me jatkoimme tyttöjen kanssa matkaa pöpelikköön. Lea antoi hyvät ohjeet kivaan lenkkiin, mutta mehän mentiin käännöspaikasta reippaasti ohi. Kello alkoi olla jo sen verran, että pitäisi ryhtyä suuntaamaan kokoontumispaikalle, joten käännyttiin takaisin ja juostiin. Takaisintullessa huomasin sen polun, josta meidän oli pitänyt kääntyä muuntajalle päästäksemme, joten ei myöhästytty treeneistä.

Halusin Rinille taas mahdollisimman kisamuotoisen treenin, ja kun haluttiin vaativuutta maastoonkin, niin mentiin samaan itikkanotkoon, missä oltiin viime kesänäkin. Keskilinjana tie, vasemmalle maasto vietti jyrkästi ylös, oikealle alas. Oikealla ryteikköä ja alueen takana suo, joka selittänee itikoiden paljouden. Tuuli kävi oikealta, sää pilvinen, välillä taisi vähän vettäkin ripauttaa.

Rini oli taas viimeisenä juoksujensa takia. Otin Rinille neljä ukkoa, joiden sijainneista en halunnut tietää mitään. Neidin ilmaisut olivat täysin kiintorullan varassa.

Kisamuotoisen suorituksesta teki varmaan sekin, että mua jännitti ihan hulluna, miten Rini kiintorullan kanssa maastossa toimii. Otettiin aluksi ilmoittautumiset, jonka jälkeen kävelin alueelle ja asettelin koiran lähtövalmiuteen vasemmalle mäenrinnetta kohti. Lähti erinomaisesti. Tiesin mäen päällä olevan poteron päällä maastoverkolla naamioidun pahvilaatikon - umpipiilo siis. Olin mielessäni myös suhteellisen varma, että siellä on ukko. Rini tuli pistolta ilman rullaa, mikä vähän mua ihmetytti.

Eipä siinä mitään, nokka kohti alamäkeä oikealle ja uusi pisto kehiin. Ryteikkö oli niin sankkaa, etten nähnyt kuin koiran aina vilahtavan siellä täällä. Ei aikaakaan, kun Rini palasi rulla suussaan. Roikuin näyttöliinan perässä näytölle mentäessä. Neiti oli osannut ilmaista umpipiilon - kevythäkissä, jonka päälle oli vedetty pressu, oli ukko, ja häkistä oli jätetty vain pieni kulma näkyville, mistä koira pystyi tarkistamaan, onko siellä ukko vai ei. Otin Rinin sivulle, ukko tuli esiin ja annoin luvan palkata.

Tultiin takaisin keskilinjalle, ja yritin sitkeästi lähettää uudestaan sinne vasempaan etukulmaan. Koira irtosi taas hyvin, mutta teki jälleen tyhjän piston. Uudellakaan lähetyksellä ei palannut takaisin rullan kanssa. Siirryin keskilinjalla vähän eteenpäin ja lähetin uudestaan. Rini lähti jo ihan toiseen suuntaan, mutta annoin sen mennä. Rinin tehdessä töitä mie kysyin, olisiko siellä etukulmassa ollut ukko. Rini tuli takaisin rullan kanssa. Roikuin taas liinan perässä, ja alueen perällä kuusien alla oli kankaaseen kietoutuneena ukko. Otin Rinin taas sivulle, ukko tuli esiin ja annoin luvan palkata.

Palattiin taas keskilinjalle ja lähetin Rinin vasemmalle. Se irtosi kuin unelma ja teki upeasti töitä, vaikka kyllä siitä jo näki, että se alkoi väsyä - maasto oli todella vaativa koiralle fyysisestikin. Rinin tehdessä töitä Mika kertoi vasemmassa etukulmassa olevan tyhjä piilo. Olin yhtä aikaa niin ylpeä koirastani ja tajuttoman vihainen itselleni. Miksi en luota tuohon koiraan, vaikka se ansaitsisi sen? Rini palasi pistolta rullan kanssa, ja tässä välissä Mika sanoi, että tää on viimeinen ukko, eli yksi jäi metsään. Se oli mulle ok, sillä Rini oli tehnyt upeasti töitä, enkä aikonut sillä sitä viimeistä ukkoa enää etsityttää. Näytön se teki hienosti, vaikka roikuin taas liinan perässä. Kuusen alla oli ukko alueen takaosassa, otin Rinin taas sivulle, ja kun ukko nousi ylös, annoin palkata. Viimeisellä ukolla oli myös wubba, ja se oli parasta, mitä Rini saattoi pitkän työrupeaman jälkeen tietää. Tulimme takaisin keskilinjalle leikkien.

Lähdin Mikan mukaan katsomaan, missä metsään jäänyt ukko olisi ollut. Mika kertoi matkalla, että ukko oli niin vaikeassa piilossa, että olisi voinut jäädä voittajaluokan koiraltakin löytämättä. Oliko tuo ihmekään - ukko oli piiloutunut mäennyppylän päälle kolmisenkymmenen metrin päähän vasemmasta etukulmasta, ja n. 20 metriä alueen ulkopuolelle. Vasemmalle oli myötätuuli, joten koiran olisi pitänyt irrota melkein mäennyppylän takana olevalle tielle asti, että se olisi voinut saada hajun ukosta. Fiksu koira etsii alueelta eikä sen ulkopuolelta ;)

Totesin jo alueella Riniä pistoille lähettäessäni, että on ihan kamalaa, kun ei yhtään tiedä, missä ukot on. Tämä kokemus oli kuitenkin äärimmäisen tärkeä, sillä opin kaksi todella tärkeää asiaa eilisen harjoituksen aikana. Ensimmäinen niistä on se, että mun on otettava riskejä - en voi kokeessa jäädä jankkaamaan mitään kulmaa, jos koira ei sieltä tule rullan kanssa, koska kello tikittää koko ajan. Toinen, ja kaikista tärkein on se, että mun on luotettava koiraan! Rini osaa tän homman, eilinen sen todisti, kun se ei vaikeassa maastossa kertaakaan tehnyt valeilmaisua, vaikka monta mahdollisuutta siihenkin olisi ollut.

Lähdin hyvillä mielin metsästä. Ensi viikolla tehdään Rinin kanssa innostava ja motivoiva treeni palautukseksi näin vaikean jälkeen.

Jäätiin juttelemaan treenin jälkeen autoilla. Otin Neven autosta vähän jaloittelemaan, samalla se pääsi tekemään tuttavuutta taas meidän treeniporukkaan. Annoin muille makkaraa, jotta he voisivat Neveä palkata, jos se itse hakee kontaktia. Neiti kävi syömässä makkarat kaikkien kädestä, eikä ollut tietoakaan siitä paniikkireaktiosta, minkä se sai kaksi viikkoa sitten. On Neve kyllä siitä paljon reipastunutkin.

Laitoin Neven vielä autoon siksi aikaa, kun kävin tallaamassa sille makkarajäljen metsään. Tein Lean ohjeiden mukaisesti: makkaraa joka kolmannelle askeleelle. Lopussa tein tosin jo useammankin askeleen pätkiä, joissa ei ollut makkaraa. Pääosin suora jälki, loppuun kaartui vähän.

Näytin Nevelle taas kädellä, mistä jälki alkaa. Jäljen alusta se söi makkarat hyvin tarkkaan ja yritti välillä tulla taaksepäin, mutten päästänyt sitä. Nyt Nevellä oli jo vauhtiakin jäljestyksessä, se eteni jouhevasti ja yhden pätkän aika nopeasti. Erotin aika tarkkaan hetken, jolloin se leimautui jälkeen niiden makkaroiden sijasta - sen jälkeen se napsi suuhunsa makkaran sieltä, toisen täältä, mutta eteni koko ajan jälkeä eteenpäin. Pituutta jäljelle tuli vajaa 100m, mutta se näyttäisi jäljen pituutena olevan vielä aika hyvä. Neve teki töitä hienosti, jälki on sille selkeästi hakua parempi laji.

Päästin jäljen ajamisen jälkeen tytöt vielä hetkeksi juoksemaan metsään. Kummaltakin oli pahin puhti jo poissa, joten pitkään ei viivytty. Kotona väsymys vei voiton - minä löhösin sohvalla ja koirat nukkuivat sikeästi kuka missäkin.

Tärkeimmät ensin. Käytiin tänään Liisan ja koiratrio Rinin, Neven & Olivian kanssa Kaunislahdella juoksentelemassa. Kamera oli tavasta mukana, sää oli nääs harmaa ja arvelin, että Pulizer on taas jaossa ;)

Olivialla kiire veteen onnn!

On niin kivaa, etten tiedä kumman ottaisin! Saanko ottaa molemmat?

Neven uintinäyte (hieman hiomista vielä?)

Vesiohjus-Rini

Pienemmät pärskeet eivät Rinille riittäneet...

Voishan siellä vedessä uidakin eikä vaan liidellä ;)

Sisarusrakkautta

Pallo xD

Ja sitten toisiin uutisiin. Joku on saattanut ihmetellä, miksei meidän sivuilla tapahdu mitään. Noh, syy on se, että olin kovaa vauhtia väsäämässä uusia ;) Uudet on nyt pukattu nettiin, edelleen ne ovat kesken, mutta kiinnostuneet voivat niitä käydä jo vilkaisemassa. Kiitos Aino suunnittelutyöstä, tiesin, että sulta se luonnistuu! ;)

Sovittiin Tuijan kanssa jo viime viikolla treenit lauantaille, joten tänään sitten tokoiltiin. Mentiin meille uuteen paikkaan - Kanervalan koulun kentälle.

Otin Rinin ensin paikkamakuuseen kaveriksi Vilun kanssa. Kivasti meni, tein tottismuotoisena, eli seisoin selkä koiraan päin n. 30 askeleen päässä.

Päivän teemana luoksetulo ja eteenlähetys, kun niissä meillä eniten on tekemistä. Kävin ihan ensin viemässä kentän päähän Rinin kanssa kupin, jonne paloittelin muutaman nakin. Kuppi jäi sinne viimeistä eteenlähetystä varten.

Aloitettiin luoksetulolla. Otin liikkeestä maahanmenon, kävelin kolmisenkymmentä askelta eteenpäin ja käännyin. Kutsuin Rinin luokse, mutta vauhti himmasi. Otin seuraavan luoksetulon suoraan ilman maahanmenoja. Kädessä mulla oli narupallo, jolla vähän leikittelin Rinin kiusaksi sen odotellessa kutsua. Kun kutsuin, sitä kaipaamaani vauhtia alkoi löytyä. Palkkasin heittämällä lelun ja kehuin kovasti. Toiseen luoksetuloon pallo pysyi näkymättömissä, mutta se ei vaikuttanut vauhtiin - se oli edelleen hyvä. Siitä palkkasi koiran oikein mielellään ;)

Sitten eteenlähetyksiä. Mietin opetustapaa tänään pitkään ennen treeneihin lähtöä. Todennäköisesti lähden tekemään sitä niin, että treenaan lähetyksen pituutta ja vauhtia erikseen ja yritän vähitellen yhdistää. Sain Rinille ruutuun vauhtia, kun heitin lelun sen perään. Tein pari eteenlähetystä samalla tavalla. Rini lähti hyvin, mutta eihän se pk-kisoja ajatellen mene tarpeeksi pitkälle. Vauhti oli kuitenkin hyvä. Pituutta ajatellen olinkin jättänyt sen kupin kentän reunaan. Ennen lähetystä sille muistutin Rinille, että herkkukuppi odottaa muuten tuolla kentän reunassa. Rinin innosta kertoi jotain, että se olisi sinkaissut sille suoraan ilman seuraamisosiota. Vaadin kuitenkin seuraamisen myös, ja kun lähetin, Rini ampaisi matkaan kuin tykinsuusta ja piti vauhdin yllä kupille asti. Sen maahanmenon suhteen olen luottavainen, että Rini sen tekee kokeessa, vaikken sitä erikseen treenaisi. Katsotaan nyt, miten treenit edistyy.

Nevekin pääsi tekemään pikkujuttuja. Se on saanut lempinimen Touhottaja, kun se on aina niin tohkeissaan, vaikkei se ehkä vielä treenaamisen päälle mitään ymmärrä. Tein Neven kanssa perussettiä: sivulletuloa, maahanmenoja ja lyhyitä pätkiä paikallaoloja, noutoa narupallolla, vähän seuraamista. Pallo on sille namia selkeästi mieluisampi, vaikka kyllä se namiakin syö. Yritin opettaa Nevelle myös paria temppua (koppi ja pujottelu jalkojen välissä). Kopin Neve oivalsi melko hyvin, mutta pujottelun eteen taidetaan tehdä töitä vielä jatkossakin ;)

Perjantaillekin on riittänyt touhua. Ajelin keskipäivällä porukoille, kun äiti kutsui käymään, ja siellä sitten vierähti tunti jos toinenkin. Koirat pääsivät juoksemaan pihalle, kun äiti intoutui heittelemään niille keppiä. Koirat nauttivat olostaan ja juoksivat kilpaa pitkin pihamaata. Kyllä kelpasi! Elisa ja Eveliina olivat myös innolla koirille rapsutuksia jakelemassa, ja mikäs niiden mielestä sen mukavampaa.

Vierailun jälkeen ajeltiin Viinijärvelle Hannan ja Jatsin luo pitkästä aikaa. Olemme jo alkuviikosta lähtien yrittäneet Hannan kanssa saada aikatauluja natsaamaan yhteen, mutta vasta tänään se onnistui. Hanna sai pojille lapsenvahdin, joten päästiin pitkälle lenkille. Sää oli raskas ja nihkeän hiostava, joten hiki siinä tuli. Koiratkaan eivät ihmeemmin jaksaneet riehua, mutta saivatpahan reippaan lenkin ulkosalla.

Ajoin kotiin tullessa vielä uudestaan porukoiden kautta hakeakseni sahan, jonka olin unohtanut ottaa mukaan lähtiessäni. Keräilin eilen jälkitreeneissä metsästä keppejä, ja koska ihmisen pitää saada olla perfektionisti, sen pitää saada myös suunnilleen samanmittaisia keppejä jälkeä varten.

Kävin kotona vain kääntymässä. Ajelin Prismalle syömään, kun äiti päätti ruuan tarjota. Ruokailun jälkeen kello olikin jo niin paljon, että piti lähteä ajelemaan Pärnävaaralle tottistreeneihin. Luulin, että myöhästyisin vähän, mutta olinkin ensimmäisenä paikalla. Ehdin sahata kolme keppiä, mutta touhu oli kyllä sen verran vaativaa, että saattoi isä pilvenreunalta vain päätään pudistella ja ajatella, että taas se tytär tekee yksinkertaisesta asiasta mahdollisimman vaikeaa. Elämä on.

Paikalle ei meidän lisäksi ilmaantunutkaan kuin Mika ja Lyyti sekä Piia ja Urho. Rini sai juoksunsa ansiosta jäädä taas viimeiseksi tekemään. Pääsin ensimmäiseksi räiskimään ja paukuttelemaan, kun Mika otti treeneihin mukaan yhdistyksen pyssyn. Oli aika nastaa.

Rinille halusin mahdollisimman kisamuotoisen suorituksen. Otimme ilmoittautumisen aluksi ennen kuin siirryttiin varsinaiseen asiaan.
Seuraaminen meni mukavasti. Laukaus tuli edestäpäin kokeesta poiketen, kun en pitkän tauon jälkeen halunnut ottaa suorilta laukausta takaa, jos vaikka sattuisi tapahtumaan jotain odottamatonta (9-millisestä pyssystä lähtee aika kova ääni). Rini kääntyi katsomaan laukaukseen päin, mutta jatkoi heti seuraamista. Toisen paukun jälkeenkin kääntyi katsomaan, mutta palasi jälleen seuraamaan. Palkkasin välissä kissanruualla. Palkkauksen jälkeen teimme seuraamiskaavion loppuun ja Rini teki hienosti. Vaikka se reagoikin laukaukseen kiinnittämällä siihen huomiota, sen ei pitäisi kokeessa hirveästi vähentää pisteitä, koska toimintakyky kuitenkin säilyy koko ajan.

Liikkeestä istuminen oli nopea ja napakka. Ei korjaamista.

Liikkeestä maahanmeno oli myös nopea. Luoksetulo oli tosin sen verran hidas, että jouduin koiraa kannustamaan. Mun pitää ottaa treeneissä pakoja taas ennen koetta, jos sen vauhdin saisi kuntoon.

Lainasimme Lyytin kapulaa noutoihin, että olisi vieras kapula. Tasamaanoudossa vino luovutusasento, mutta muuten oikein hyvä. Korjasin luovutusasennon ja palkkasin.

Hyppynouto oli oikein hyvä. Yhdellä käskyllä koko liike, eikä koira rämistellyt. Rini kyllä hyppää ihan esteen edestä ottamatta vauhtia lainkaan, mutta se on musta parempi kuin se, että sillä olisi hillitön vauhti ja se rämistelisi esteeseen. Luovutuksia myöten hyvä liike.

Estehypyssä kävi sitten niin, että heitto meni vinoon. Koiran palatessa takaisin näin, että se kiertää, jos en anna toista käskyä, joten annoin. Otin liikkeen uudestaan, ja taas toisella sain täydellisen heiton. Yhdellä käskyllä taas noudot ja kiipeämiset edestakaisin. Hienoa :)

Piia oli jäänyt kentän toiseen päähän ampumisen jälkeen wubban kanssa. Olin pyytänyt Piiaa heiluttelemaan wubbaa merkistä, jotta Rini älyäisi sen olevan siellä palkkana. Rini olevinaan noteerasi wubban, muttei eteenlähetyksessä kuitenkaan irronnut kymmentä metriä kauemmas. Kutsuin koiran takaisin, pyysin Piiaa vinguttamaan wubbaa, otin uudestaan seuraamispätkän ja lähetin. Ja kylläpä irtosi! Näitä pitää tehdä paljon. Otin lopuksi muutaman eteenlähetyksen niin, että lähetin koiran eteen, ja kun se lähti, heitin wubban perään. Nähtäväksi jää, saanko koiran lähtemään tarpeeksi kauas kokeessa, koska millään opilla en saa wubbaa lentämään 50 metrin päähän.
Mikalla on vahva uskomus, että jos noin hyvä tottis tehdään, niin tulee eteenmenon mennessä pieleenkin ainakin 80 pistettä. Noh, mitä tahansa voi tapahtua, ja perfektionistina haluan kaiken sujuvan tietenkin mahdollisimman hyvin.

Kun pyssy oli kerta matkassa, otin Neven hihnaan ja pyysin Mikaa ampumaan meille. Seisoin vain paikallani ja annoin Neven touhuta ja liikkua niin kuin se itse halusi. Mika ampui n. 30 m päässä. Neve ei tarvitse paukkusiedätystä, se vaan kääntyi katsomaan ampujaan päin, kun pamahti, ja kallisti päätään kuin kysyen, että mitä ihmettä sä siellä oikein räiskit. Toisella laukauksella reaktio oli ensimmäistäkin pienempi. Neven kanssa ei muuta tänään tehtykään, mutta on sillä ollut taas niin jännä päivä, ettei tähän varmaan muuta olisi tarvittukaan ;) Paukuttelun jälkeen päästin Neven irti ja se kävi ystävällisesti tervehtimässä sekä Mikan että Piian. Siitä se vaan reipastuu koko ajan!

Kotona sahailin loput jälkikepit kämppiksen avustuksella, ja nyt kepit ovat tuolla keittiössä keräämässä hajuja. Nyt kun saisi vielä hankittua pyykkipoikia, niin saisi merkkejäkin omasta takaa!

Ja taas tulee päivitystä vähän jälkikäteen.

Eilisaamun huitelin taas töissä ja päivä meni pikkusiskon 9-vuotissynttäreillä. Iltapäivälle oli kuitenkin luvassa puuhaa koirien kanssa.

Suuntasin kolmeksi Pärnävaaralle tottistreeneihin, jotka olin sopinut Marin ja Wallun kanssa. Tulin vähän etuajassa, joten ehdin treenailla vähän Neven kanssa.

Yritin aloittaa sivulletuloilla, mutta Neve ei meinannut millään kiinnostua makkarasta. Mistä lie johtunut, kun tavallisesti se on niin ahne, että se söisi varmaan vaikka pieniä kiviä. Veikkaisin kuumaa säätä, mutten lähde arpomaan. Sain jokusen sivulletulon makkaralla, mutta ei ne mitään huippusuorituksia olleet.

Seuraavaksi kokeilin maahanmenoja. Ne sujuivat namin kanssa hivenen paremmin. Yritän vähitellen saada liikkeeseen mukaan vähän kestoa, mutta Neve on niin nopea, että se ponkaisee aina pystyyn heti, kun se sille vaan juolahtaa mieleen ;) Parit maahanmenot otettuani otin taskusta pallon. Jopas alkoi lyyti kirjoittaa! Avustin Neven maahan ja jätin pallon sen eteen. Se makasi paikallaan muutaman sekunnin palloa tuijottaen, ja aina kontaktista annoin sille luvan palloon. En millään voi ymmärtää, miten pallo voi olla noin ihana ;)

Lopuksi heittelin Nevelle palloa ja palkkasin aina, kun se toi sen luo. Sainpa kerran huijattua vartaloliikkeelläni sen jopa istumaan eteeni palloa antaessaan!

Tässä välissä Mari huristelikin autolla paikalle, ja kun Neven kanssa saatiin niin kiva päätös treeneille, siihen oli hyvä lopettaa. Laitoin Neven autoon ja avustin Maria ja Wallua esteen kanssa. Wallu rakastui totaalisesti Rinille ostamaani isoon motskupatskuun ja oli valmis tekemään sen eteen mitä tahansa.

Sitten oli Rinin vuoro. Rinin kanssa keskityttiin tänään vain hyppy- ja estenoutoon. Hypylle annoin käskyn, mutten heittänyt mitään, ja Rini meni hienosti. Pakko se on uskoa, että jotain se on pienessä päässään sen rämistelyn jälkeen pohtinut, kun se ei enää harrasta sitä ja katsoo tosi tarkkaan, mistä se hyppää. Takaisinhypyn jälkeen palkkasin ja otin noutokapulan. Heti, kun heitän jotain esteen yli, into sen yli on kovempi (Rini ponnisti esteestä), mutta esteestä ponnistaminen on jo ihan toinen juttu kuin kirjaimellisesti siihen törmääminen. Takaisin tullessa Rini liiti esteen yli ilman kolaustakaan.

Sitten siirryttiin esteelle. Otin suoraan kapulan kanssa. Rini meni esteen yli hyvin, mutta kun heittoni oli ollut vähän vino, se olisi varmaankin kiertänyt esteen, jos olisi itse saanut päättää. Annoin uuden käskyn, ja sillä kiipesi. Tästä tiedän, että jos kokeissa heitän vinoon ja koira näyttää siltä, ettei se tule, voin pelastaa liikkeen toisella käskyllä. Otettiin uudestaan, jolloin mun heittokin oli suora, ja annoin vain kiipeämiskäskyn. Rini suoritti liikkeen moitteettomasti sillä yhdellä ainokaisella käskyllä.

Kun oli niin kuuma ja Rini oli tehnyt hienon treenin, päätin jättää Rininkin kanssa tottistelut siihen. Mulla oli haun ilmaisuvermeet mukana, ja kun Mari oli siinä sopivasti, päätin ottaa yhden piston ja kokeilla, miten homma toimii. Mari meni Rinin näkemättä piiloon roskiksien taakse ja me siirryttiin kuvitteelliselle keskilinjalle. Tuuli kävi meidän takaa. Lähetin eteenpäin, Rini teki hyvän piston, löysi Marin heti ja alkoi samantien hamuta rullaa suussaan. Näytön teki loistavasti. Kun ensimmäinen suoritus oli näin hyvä, en ottanut enempää.

Päästin Neven vielä lopuksi riehumaan vähän Wallun kanssa. Hauskaa niillä näyttikin olevan! Kävelimme kentän toiselle puolelle ja käytimme koirat uimassa järvessä, mikä oli varmasti virkistävää. Neve porskutteli kuin vanha tekijä ja ui pitkiäkin matkoja keppien perässä.

Mari ja Wallu lähtivät meidän edeltä, mutta minä otin vielä Rinin mukaan virkistymään. Kävelin uudestaan järven rantaan ja heittelin koirille keppejä. Uinnin jälkeen ne intoutuivat taas leikkimäänkin vähän. Rini on nyt juoksuaikaan leikkinyt vähän kehnommin.

Kävimme kotona kääntymässä ennen jälkitreenien alkua.

Tuija tallasi treeneissä Rinille jäljen, jonne laitettiin kaksi keppiä. Pyysin neliönmallisen jäljen, johon tulisi 90 asteen kulmia. Jälki lähti tien vierestä, joten pyysin takaisin tielle tultaessa vähän kaartamaan oikealle, jotta näkisin, miten koira toimii jäljen mennessä tien viertä. Pituutta jäljelle tuli vajaa 200 m. Sillä aikaa minä tallasin jäljen Vilulle.

Jälkien vanhetessa tallasin Nevelle vielä makkarajäljen.

Jäljet saivat vanheta noin tunnin ennen niiden ajamista. Rini ajoi jäljen ennen Neveä, joka oli viimeisenä.

Rinin jäljenajo oli nopeaa touhua, mutta siinäkin ehti hyvin seurata vähän koiraa ja opetella tarkkailemaan sitä. Tuuli oli varmaankin siirtänyt jälkeä hieman, koska koira haahuili vähän ja otti usein apua ilmasta. Ensimmäinen keppi jäi meillä metsään. Toista kulmaa lähestyttäessä Rini kadotti jäljen. Kehotin vain etsimään uudestaan, ja jonkin aikaa pyörittyään jälki löytyikin. Harmi kyllä, jälki hukkaantui taas kulmassa. Otimme vähän takapakkia, kun muu ei auttanut, ja taas löydettiin jälki. Mentiin parisenkymmentä metriä eteenpäin, taas jälki katosi, Rini nosti pään pystyyn ja katseli ympärilleen. Voi harmi, kun jälkeä ei löydy silmillä. Jouduimme odottelemaan jonkin aikaa, että sain Rinin etsimään jälkeä uudestaan (jatkossa pitää muistaa, että "etsi" on väärä sana). Kun neiti lähti etenemään, annoin sen edetä, ja sehän löysi kepin matkan varrelta! Välipalkkaus selvästi motivoi sitä, ja kepin jälkeenhän se teki töitä kaksi kertaa enemmän kuin siihen asti. Jäljen lopun se teki todella tarkkaan ja päähän olin pyytänyt Tuijaa jättämään kasan makkaraa. Tässä vaiheessa jälki Rinin mielestä vasta alkoi.

Lea sanoi lopuksi, että Rini tekee hyvin töitä koko ajan, mutta jälki löytyy vasta, kun se todenteolla keskittyy. Seuraavalla kerralla sille voisi tehdä jäljen, jossa on 6-8 keppiä, jotta se saisi useammin välipalkkoja, jotka motivoisivat sitä eteenpäin. Jäljen pituus oli Rinille hyvä, vielä ei kannata tehdä pitempää.

Rini pääsi autoon ja otin Neven hommiin. Neve oli ihan ihmeissään ihmispaljoudesta, muttei ottanut siitä paineita, se vaan hömpötteli mun kanssa tietä pitkin tietämättä, mikä sitä odotti. Pääsin jäljen alulle ja näytin Nevelle, että tästä lähtee jälki. Nevehän painoi heti nenän maahan ja löysi aloituspisteen makkarakasan. Nam! Neve söi tarkkaan kaikki ja ymmärsi heti lähteä eteenpäin uuden makkaran toivossa. Alussa se yritti kyllä kääntyä takaisinkin tarkistaakseen, että eihän sinne vain jäänyt makkaraa, mutta kuljin Lean neuvoista vaarin ottaneena ihan Neven perässä enkä päästänyt sitä taaksepäin. Neve oppi, että eteneminen oli tässä se idea, eikä sen jälkeen haahuillut yhtään taaksepäin. Se ajoi vajaan 100 m jälkensä tunnollisen tarkkaa ja huolellista työtä tehden. Loppupalkaksi oli kasa makkaraa, jolloin kehuin sitä kovasti ja irrotin valjaista. Kävelimme toista kautta pois jäljeltä.

Jännitti kovasti, mitä Neve tykkää, kun Lea meni kyykkyyn ja alkoi kutsua sitä. Olihan Lealla kädessään pari nakinpalaakin. Kävelin itse siihen Lean lähitietämille, ja Neve meni Lean luo häntä heiluen. Kun se äkkäsi, että täältähän saa vielä lisää namia, se oli aivan innoissaan ja suorastaan palvoi Leaa ;) Sen jälkeen se kyllä kiersi tarkkaan kaikki meidän ryhmäläiset läpi tarkistaakseen, että saisiko se muiltakin herkkuja. Olen niin onnellinen, että Neve sai näin kivan kokemuksen metsästä ja jäljestyksestä.

Lea sanoi loppuun, että jälki on selvästi tämän koiran laji, ja sen huomasin kyllä itsekin metsässä sen perässä kävellessäni. Nevellä on vanhemman koiran rauhallisuutta ja tarkkuutta jäljestyksessä. Seuraavalle kerralle tallaan sille jäljen, jossa en tallaa enää töpöttelemällä vaan otan askeleen, sen eteen tiiviisti toinen ja niin edelleen, makkaraa noin joka kolmannelle askeleelle. Toivottavasti viikonloppuna ei sada kaatamalla vettä, niin voisin tallata Nevelle uudestaan jälkeä. Rinin kanssa varmaan keskitytään nyt hakuun vähäksi aikaa.

Aiempina iltoina koirat on olleet väsyneitä, mutta eivät niin kuin eilen. Varsinkin Neve piti havahduttaa sikeästä unesta iltaruokaa varten. Se nukkui yönkin sikeästi ja näköjään näin vielä aamusta uni maistuu myös. Olen todella iloinen, että Nevellekin löytyi oma laji, jossa se on hyvä. Jälkeä tehdään Neven kanssa ehdottomasti lisää :D

Käytiin illasta vielä kämppiksen kanssa treenaamassa Rinin kiintorullailmaisua meidän taloyhtiön parkkipaikalla.

Ensimmäistä ilmaisua varten Marin piti auttaa sen verran, että melkeinpä antoi kaulassa killuvan rullan Rinille suuhun. Ilmaisuissa ei mitään heikkoa. Toisella pistolla Rini älysi ukolla, että "hei tää oli tää juttu!" ja otti rullan itse suuhun. Kehuin, ja näytöt hyvät. Näytöllä sille tosin tuli joku hetken katkos, kun se jäi seisomaan minuun päin maalimiehellä ja odotti ikään kuin palkkaa minulta. Annoin Marille luvan palkata, ja Rini meni maahan itse. Loput kaksi pistoharjoitusta meni samaan tapaan, Rini otti rullan itse suuhun ja teki hyvät näytöt. Viimeistä pistoa varten pyysin Maria menemään auton taakse piiloon sillä aikaa, kun me menimme "keskilinjalle". Rini ei nähnyt, mihin Mari meni, joten se joutui jopa vähän etsimään.

Olin suunnitellut ottavani rullatreeniä useampana iltana, mutta kun tänään meni näin hyvin, niin tehdään seuraavan kerran perjantaina meidän pienryhmän tottistreeneissä. Nyt pitää vain varoa, ettei koira pääsisi tekemään valeilmaisuja.

Eilinen päivä hurahti ohi ihan huomaamatta, joten blogipäivitykset jäivät tekemättä. Onneksi myöhemminkin ehtii.

Lähdimme varhain iltapäivällä Liisan ja Olivian kanssa Kukkosensaareen. Tämä tulee varmaan yllätyksenä, mutta kamera oli mukana ;) Kuvia tuli napsittua taas ihan hillittömästi, saa nähdä, miten pitkään mulla riittää blogin kuvagallerian tila tätä menoa.

Kisa lelun perään

Triolla oli lystiä

Rinin ilme kertoo suhteellisen selkeästi, mitä mieltä se on Neven lelunkaappausyrityksestä

Söpö

"Tähtää tähän"

Olivialla Aqua Toy onnn!

"Minä tätä lelua rakastan..."

Neve näyttää joltain ketun ja naalin risteytykseltä mutruilmeineen ;)

Rini kyttäämässä

Kattokaa, Neve ui!

Mitä Neve ei saa tehdä, sen Rini näköjään ainakin omasta mielestään saa...

"En anna!"

Sit se valitettavasti viedään väkisin

Nevellä ja Olivialla alkaa löytyä yhteinen sävel ;)

Rini poseeraa

Trio poseeraa, Olivia tosin vähän piilossa

Palkan eteen kantsi tehdä vähän töitä ;)

Illalla lähdin Pärnävaaralle koirien kanssa tokotreeneihin, jonne saimme seuralaisiksi Marin ja Wallun sekä Katjan ja kultaiset poijat. Katja halusi lyhyen paikkamakuun, johon otin Kasman ja Wallun kaveriksi Neven, vaikka eihän se vielä paikallaan osaa olla kuin sekunnin. Neve istui hetken paikallaan, mutta sen jälkeen muista tuli kiinnostavampia kuin musta. Palkka ei tainnut olla tarpeeksi hyvä. Kun muut lähtivät lyhyen paikallaolon jälkeen leikittämään koiriaan, minä sain Neveltä taas kontaktin ja saatiin ihan hyvä paikallaolopätkä. Neven paikallaolot tehdään kylläkin tällä hetkellä vielä istuallaan. Heitin sille pari kertaa wubbaa ja palkkasin hyvistä luovutuksista.

Rini pääsi viimeisenä tekemään, ettei poikien päät menisi juoksutuoksuista ihan sekaisin. Rinin kanssa tehtiin alokasluokan tottisliikkeet hyvin koemaiseen tyyliin, toki palkkasin liikkeiden välillä ja välillä liikkeiden aikanakin.

Seuraaminen oli loistavaa, vaikka pk-puolen seuraamiskaavio on pitkä kuin nälkävuosi. Rini skarppasi hienosti, vähän se alkoi loppuajasta jätättää, kun palkkaa ei kuulunut, mutta tuli uudestaan seuraamaan, kun annoin uuden käskyn. Kiersimme ruutumerkkeinä olleet tötsät henkilöryhmän tyyliin. Hillitön leikki palkaksi.

Liikkeestä istuminen oli mucho bueno, eipä paljon parantamista.

Liikkeestä maahanmeno sen sijaan tuotti liikkeestä istumisen - eihän me olla pitkään aikaan tehty kuin pelkkää istumista. Korjasin ekalla, jonka jälkeen kävelin koirasta poispäin ja otin luoksetulon. Laahaa, laahaa, laahaa... Otin uudestaan, koira putosi maahan. Esittelin Rinille wubbaa ja piilotin sen selän taakse ennen kuin kutsuin. Vauhti oli hivenen parempi.

Tasamaanouto oli muuten täydellinen suoritus, luovutuksen jälkeen koira vaan ennakoi sivulletulon. Pyysin uudestaan eteen, annoin kapulan suuhun, otin pois ja odotin. Koira pysyi edessä. Palkkasin, pyysin sivulle ja kehuin kovasti.

Jännitin viime kertaisen rämistelyn jälkeen metristä hyppyä. Päätin, etten ota siihen noutokapulaa, ennen kuin tekniikka on hallussa. Rini ponnisti menosuuntaan esteeltä, mutta palkkahan oli lentänyt jo kauan ennen sitä esteen toiselle puolelle. Takaisin tullessa teki kuitenkin tyylipuhtaan hypyn. Otin uudestaan, jolloin sain kauniit puhtaat hypyt molempiin suuntiin. Loistavaa! Jätin siihen, kun meni niin hienosti.

Sitten estenouto. Heitin ensin wubban, käskin kiivetä. Menosuuntaan loistosuoritus, mutta kokeilin olla käskyttämättä takaisin, ja Rini kiersi esteen. Höh. Vaihdoin wubban kapulaan ja heitin sen. Menosuuntaan loistosuoritus, takaisintuloon annoin uudestaan kiipeä-käskyn. Koira tuli ja teki loistoluovutukset. Hienoa Rimssukka! Otin vielä kerran, ja silloin toimi yhdellä käskyllä koko liike! Eikun bilettämään!

Lopuksi vielä eteentulo, joka on meidän liikkeistä ehdottomasti keskeneräisin. Kävin viemässä wubban n. 50 m päähän ja palasin takaisin. Rini oli menossa wubballe suoraan, mutta teki seuraamiset. Lähtö oli ok, mutta kun koira ennakoi palkkaa, se himmasi. Mutta lähdetään nyt liikkeelle siitä, että koira irtoaisi eteenpäin ja aletaan vasta sitten nipottaa vauhdista.

Paikkamakuutreeniä en Rinille saanut, mutta sitä me ehditään vielä ottaa. Neve pääsi lopuksi juoksemaan vähän Wallun kanssa. Wallu ei tiennyt miten päin olla, kun Rini-kopio ilmaantui mukaan kuvioihin ;)

Tänään koirat ovat saaneet harjoitella yksinoloa, kun olen ollut pitkän päivän poissa kotoa. Menin aamulla aikaisin töihin ja töistä suoraan lapsenvahdiksi kotiin. Onneksi kämppis oli kotona aamupäivän, niin koirat pääsivät käymään ulkona, eikä niiden tarvinnut olla ihan koko aikaa yksinään. Tulin kotiin kolmen jälkeen ja neljän kieppeillä lähdettiin kahden tunnin lenkille Kukkosensaareen. Molemmat kävivät uimassa, kun heittelin niille keppejä veteen. Lenkin jälkeen on ollut väsyneitä koiria, mutta myös aika väsynyt ihmisolento. Kävin avustamassa Liisaa vielä kolmepäiväisten Raian pentujen kynsienleikkuussa ja kotiin palasin kaupan kautta. Tuntuisi aika houkuttelevalta mennä tuonne koirien viereen sängylle nukkumaan ;)

Tarina koirasta, joka halusi olla masokisti

Eräänä kauniina maanantaiaamuna pieni Nefertiti Nia päätti, että tänään katkeaisi kamelin selkä. Se oli jo kauan himoinnut itselleen pientä pehmoleluankkaa, joka myös WooDoo Ankkana tunnettiin.

Valitettavasti ankan nimelle oli selitys - se palveli Kekkosslovakian presidenttiä neulatyynynä. Pieni Nefertiti Nia oli tästä autuaan tietämätön. Se tarttui aamulla pieneen ankkaan, ravisteli sitä iloisesti niin, että pieniä neuloja lenteli pitkin olohuoneen lattioita. Samalla pieni neula pisti sitä kitalakeen, jolloin se päästi irti ankasta. Ankka sinkoutui sohvan alle. Pian Tanskaslandiassa esitettiin kysymys:

"Missä on WooDoo Ankka?"

Pieni Nefertiti Nia meni mielistelemään Kekkosslovakian presidentti Kekkosta - sehän ei asiasta tiennyt ainakaan yhtään mitään. Niinpä Kekkosslovakian presidentti Kekkonen ja Tanskaslandian presidentti Tana-A kyykkivät pitkin olohuonetta WooDoo Ankkaa etsien. Ankka löytyi sohvan alta ja tarina sai arvoisensa päätöksen. Pieni Nefertiti Nia pysyy toivottavasti jatkossa erossa WooDoo Ankasta.

Kävin katsomassa päivällä Raian viisipäistä pentulaumaa. Somia olivat! Corgipentujen vaiheista kiinnostuneet voivat seurata pentujen kehitystä Raian ja Olivian omasta blogista: http://raiajaolli.vuodatus.net/

Iltapäivällä ennen hakutreenejä suuntasin koirien kanssa Kaunislahteen, jotta neidit saisivat vähän vilvoitella ennen treenejä. Kamera oli mukana kiitos aurinkoisen sään, tosin en pahemmin ehtinyt kuvailla. Tässä kuitenkin jokunen otos:

Reissu päättyi kosteahkosti mun osalta, kun heitin Neven lempparipallon veteen saadakseni Nevenkin uimaan. Pallon heiton ideana oli pyhä uskomus, että se kelluu. Noh, eipä kellunut. Joten eikun jorpakkoon kahlaamaan ja palloa metsästämään. Vaan onnistuinpa tavoitteessa: Neve tuli uimaan mun perässä!

Koipien kuivattelutuokion jälkeen suuntasin Lehmon levikkeelle hakuporukan kokoontumiseen. Me oltiinkin tänään omalla porukalla. Rini oli viimeisenä, kun se tosiaan juoksee.

Otin Neven mukaan tallaamaan aluetta. Se muisti selvästi tilanteen viikon takaa, mutta oli rauhallisempi. Se vieläkin väisteli ihmisiä, mutta meni haistamaan, kun kukaan ei kiinnittänyt siihen huomiota. Neven kanssa tehdään siis ainakin parin viikon ajan ihan vaan sitä, että se saa tulla tallauksiin mukaan. Kun Neve huomasi, ettei kukaan vaadi siltä mitään, se oli rennosti ja kulki iloisena mun mukana.

Hakualue oli suhteellisen tasainen, nousi alusta ja oikealta hieman ylöspäin. Alueen alkulaita metsää, loppuosa tiheää hakkuuryteikköä. Tuuli puhalsi hieman vasemmalta. Pistin hommaan kerralla haastetta: yhteensä neljä ukkoa (molemmilla puolilla siirtyvät ukot), enkä halunnut tietää, minne ukot menivät. Oikealle puolelle aluetta menevä ukko palkkasi vasta luvasta, vasemmanpuoleinen sai palkata heti, kun koira tuli näytölle. Ilmaisut irtorullilla.

Rini oli into piukeana päästessään pitkästä aikaa tosihommiin. Otimme alussa ilmoittautumisen, tarkoituksena tehdä mahdollisimman koemuotoinen suoritus. Lähetin Rinin ensin oikeaan etukulmaan. Koira irtosi hyvin takarajalle asti, löysi ukon ja ilmaisi hyvin. Näytöllä pyysin koiran maalimiehen luona sivulle, maalimies tuli esiin piilosta ja palkkasi vasta, kun vapautin koiran. Rini ei hätkähtänyt tällaisesta palkkauksesta ollenkaan.

Lähetin koiran vasempaan etukulmaan tarkistamaan, josko siellä olisi maalimies. Rini kaarsi ensin voimakkaasti oikealle, mutta annoin sen mennä, kun se teki hyvin töitä. Tämä kannatti, sillä Rini oikaisi kurssin oikeaan suuntaan ja löysi maalimiehen. Maalimiehet olivat kunnolla piilossa niin, ettei pressun alta näkynyt kuin rulla. Rini kävi vielä tarkistamassa aivan etukulmaan jätetyn tyhjän piilon ja palasi sitten maalimiehelle. Se otti rullan, teki loistavat ilmaisut ja sai jälleen kiitosta maalimiehellä.

Kolmas pisto tehtiin taas oikealle. Maasto vietti keskilinjalta oikealle hieman ylöspäin, joten koiran piti tosissaan irrota saadakseen hajun. Eipä ollut ongelmaa - Rini irtosi hyvin, eikä aikaakaan, kun se tuli takaisin rullan kanssa. Ilmaisut se teki taas iloisesti, ja se meni somasti maalimiehen vierelle makaamaan palkkaa odottaessaan. Maalimiehenä toiminut Sanna sai hymyn huulille todetessaan rakastavansa Riniä, kun se on niin kiltti ja ystävällinen tullessaan makaamaan maalimiehen kylkeen kiinni. Otin Rinin taas sivulle ennen palkkausta. Koira ei näyttänyt kolmen loistavan piston ja upean työskentelyn jälkeen vielä lainkaan väsyneeltä.

Neljäs pisto tehtiin sitten vasempaan takakulmaan. Itseäkin alkoi hämmästyttää, kun odotin, että Rini merkkaisi hajun. Sen suu meni heti kiinni ja se katsoi suoraan siihen suuntaan, mihin sitä olin lähettämässä. En voinut millään uskoa, että se olisi vielä hajulla, joten odotin hetken. Kun sitten tajusin, että neiti on muuten ihan tosissaan hajulla, lähetin sen ja neiti ampaisi taas matkaan tyynen varmasti. Me vaan Mikan kanssa äimisteltiin keskilinjalla neidin upeaa työskentelyä. Koira katosi ryteikköön eikä sitä kuulunut pitkään aikaan. Ihmettelin tovin jos toisenkin, mitä ihmettä siellä oikein tapahtuu, kunnes iloinen koira loikkasi ryteiköstä rulla suussa. Näytölle lähdettäessä paljastui, että ryteikön takana olikin ollut melkoinen tehtävä - iso pahvilaatikko peitettynä maastoverkolla. Rini oli kuulemma pitkään pyörinyt sen ympärillä, mutta löytänyt lopulta rullan. Neljä pistoa ja neljä ukkoa, ennenkaikkea aivan loistavaa työskentelyä. Olin syystäkin ylpeä pikku plyymerlestäni!

Mika totesi loppuun, että nyt meillä ei ole sitten tänä kesänä enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin mennä niihin pk-kisoihin. Katsotaan, miten tilanne elää - onhan tässä tottiksien eteen aika paljon tekemistä, kiintorullailmaisusta puhumattakaan. Himo ja into lähteä olisi kyllä kova. Huomenna siis tottistelemaan!