Neven kanssa korkattiin tänään avoimen luokan tokokisat. Auto oli melkoisen täynnä, kun kyydissä oli peräti neljä ohjaajaa koirineen: meidän lisäksi alokasluokassa kisanneet Aino ja Seela sekä avoimessa luokassa meidän kanssa kisanneet Elli ja Katla sekä Saija & Edi.

Viime viikkoiset Ellin kentänavajaisissa pidetyt möllikisat eivät oikein vielä luvanneet hyvää, mutta toki oli treeneistäkin taas taukoa alla jonkin verran. Muutamaan otteeseen treenailtiin ja varmisteltiin epävarmoja liikkeitä viikon aikana, mutta lähdin tänä aamuna kisoihin sillä fiiliksellä, että kakkostulos on aika todennäköinen saalis, johon kyllä olisin tällä treenimäärällä ollut ihan tyytyväinenkin.

Tuomarina Erkki Shemeikka:

Paikkamakuu 10
Seuraaminen 8
Liikkeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 7
Liikkeestä seisominen 9
Nouto 7½
Kaukot 10
Estehyppy 7½
Kokonaisvaikutus 9

Niinhän siinä sitten kävi, että Neve pisteli parastaan ja keräsi kasaan 174 pistettä ja sitämyöten avoimen luokan ensimmäisen ykköstuloksen! :)

Paikkamakuu oli hyvä. Sen tiesin, ettei se paikaltaan mihinkään lähde, mutta Neve on muutamissa menneen viikon treenissä noussut paikkamakuun loppuvaiheessa istumaan. Neve ottaa tosin mielestäni hieman tukea vierustovereista paikkamakuurivissä, ja nyt sattui molemmille puolille luotettavat kaverit :)

Seuraamiskaaviossa ohjaaja teki parhaansa pilatakseen koiran suorituksen. Neve on treeneissä seurannut erinomaisesti, mutta nyt se alkoi keulia eteeni jo ensimmäisellä suoralla. Olin sitten jotenkin ajatuksissani miettinyt, että seuraamiskaavio on se sama vanha tuttu, mikä Pieksämäellä tuntuu aina olevan käytössä. Olin sitten niin ajatuksissani, että tein täyskäännöksen siihen kohtaan, missä liikkeenohjaaja käskyttikin kääntymään vasemmalle. Havahduin, kun liikkeenohjaaja alkoikin käskyttää uusia käännöksiä saadakseen minut takaisin oikeaan kaavioon. Taisin vahingossa kääntyä oikealle, kun piti kääntyä vasemmalle, ja muutaman vasemmalle kääntymisen jälkeen syketaso nousi entisestään, kun minusta tuntui, että pyörin vain ympyrää. Pasmat menivät niin sekaisin, että olin heittää hanskat tiskiin kesken liikkeen, mutta liikkuri sanoi mulle vaan napakasti :"Ei kun nyt jatkat loppuun asti". Sain kerättyä itseni, otin koiran vierelle ja tällä kertaa jopa kuuntelin, mitä liikkuri käskytti :D Neven seuraaminen väljähti ihan kamalaksi, ja odotin liikkeestä omien sekoilujeni jälkeen sitä nollaa. Siksi olikin melkoinen yllätys, kun tuomari kaikesta tästä huolimatta antoi meille kasin! Lienee hieman ollut säälipisteitä joukossa...

Liikkeestä maahanmeno oli aika hyvä, siihen ei tuomarikaan näköjään toivonut mitään lisää.

Luoksetulossa Neven pysähdys venyi todella pitkäksi, mutta se kuitenkin pysähtyi! Jo se tuntui työvoitolta :D Vinosta perusasennosta lähti piste.

Liikkeestä seisominen onnistui muuten hyvin, mutta Neve liikahti, kun tulin sen viereen liikkeen lopussa, siitä pistemenetys.

Nouto meni Neven tasoon nähden aivan erinomaisesti. Se nouti innokkaasti, keksi palautuksessa istua, joskin se jäi aika kauas eteeni, ylsin juuri ja juuri ottaa kapulan sen suusta. Kapulan luovutuksen jälkeen Neven takapuoli nousi ylös, ja se tuli itse sivulleni. Tässä liikkeessä riittää työtä vielä jatkossakin, mutta kisasuoritukseksi tämä oli mielestäni Neveltä tosi hyvä :)

Kaukot onnistuivat todella hyvin, niistä olisi ollut hankala parantaa ;)

Ennen estehyppyä Neve bongasi noutokapulat kehän laidalla olevalla pöydällä. Nehän sitten vetivät puoleensa.. Sain käskytettyä Neven sivulle, ja se hyppäsi esteen yli hienosti. Neve jäi seisomaan, mutten antanut uutta käskyä, koska se ei edes katsonut minuun päin. Tämä osoittautuikin ihan fiksuksi vedoksi, sillä takaisinpäin hyppyyn Neve tarvitsi kaksi käskyä, kun se ei olevinaan kuullut ensimmäistä.

Kokonaisvaikutelmassa tuomari sanoi, että koira tekee kivasti ja meidän tekemistä oli mukava katsella. Ohjaaja harkitsee jatkossa kisasuoritukseen keskittymistä :D Muutamissa liikkeissä riittää vielä hiottavaa, mutta pitäähän sitä jotain työnsarkaa jäädä jatkoonkin! Lisää luottoa vaan koiraan, Neve osaa niin hienosti! :)

Kisareissu oli vallan onnistunut koko porukalla: Aino ja Seela saivat alokasluokasta 174 pistettä ja sijoittuivat toisiksi, Elli ja Katla saivat TK2:sen pistein 179 luokkavoiton kera (me sijoituttiin Neven kanssa toisiksi) ja Saija ja Edi nappasivat myös ekan avoimen luokan ykköstuloksen pistein 164 :) Kiitos kaikille mukavasta kisapäivästä, otetaan pian uusiksi! :D

Tässä vielä kuva pätevästä tokonelikosta :)

Kevät tulee kohisten, sen huomaa aina, kun pääsee kevään ensimmäisen kerran maastotreenejä tekemään. Vappuna korkattiin jälki ja tänään puolestaan hakuilut.

Tiistaina ajeltiin Saijan ja koirien kanssa Vihtavuoreen samoihin maastoihin, joissa käytiin viime syksynä jokuseen kertaan hakuilemassa. Samoissa maastoissa olivat mopopojat käyneet ajelemassa ajokeillaan, joten metsä oli ajettu uria täyteen. Mikä loistava tilaisuus treenata polunylityksiä!

Nevelle tallasin n. 200m pitkän jäljen, jossa siis runsaasti polunylityksiä ja jokunen kulma. Jana n. 20m, keppejä kuusi. Jäljet saivat vanheta noin tunnin. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli ajoittain kova. Saija tallasi Rinin jäljen, Rinin jana n. 40m, pituutta suunnilleen saman verran, keppejä 4.

Rini lähti janalle vauhdikkaasti, vähän meinasi kaartaa liikaa vasempaan, mutta oikaisi sitten ihan itse. Takajälki meinasi vetää myös puoleensa, mutta pienellä muistutuksella kääntyi ympäri ja lähti jäljestämään. Rini hukkasi jäljen pari kertaa, ja jäljen puolivälissä siitä ihan selkeästi näki, että se joutui keskittymään jäljestämiseen todella ankarasti. Jäljen lopun se ajoikin varsin hyvin. Kepeistä yksi jäi jossain siinä eksymisen varrella metsään, mutta muuten kevään ensimmäiseksi jäljeksi varsin onnistunut suoritus!

Nevelle oli tauko tehnyt taas hyvää. Sillä oli ennen janalle lähetystä nenä suoraan menosuuntaan ja se lähti kuin ohjus tehden lähes luotisuoran janan. Polunylitykset eivät sitä juuri haitanneet, kerran se joutui vähän hakemaan, mistä jälki jatkuu. Nevelläkin jälki hukkui kertaalleen ja siinä jonkin aikaa jälkeä uudestaan etsittiin. Keppien ilmaisu oli parantunut huomattavasti, etenkin lähinnä keppien luovutus. Nevellä on kyllä viime aikoina parantunut luovutus muutenkin, minun ei ole pitkään aikaan tarvinnut maanitella sitä tuomaan, vaan se tuo yhdellä käskyllä, joskin vielä hitaanpuoleisesti. Eksymisen yhteydessä Neveltäkin jäi yksi keppi metsään, mutta olin kyllä huisin tyytyväinen neidin jälkeen muuten!

Hilda pääsi pohjustamaan tulevaa haku-uraansa Saijan avustuksella. Saija meni piileskelemään lähellä olevien isojen puiden taakse ja me Hildan kanssa kävelimme lähettyvillä. Muutaman toiston jälkeen Hilda varsin hyvin oivalsikin, että sen pitää rientää heti Saijan luo :) Tämä olikin parasta treeniä Hildalle, kun sillä tuntuu vähän olevan mörköiän poikasta ilmassa. Voi riemua, kun se aina älyää, että kyse olikin ihmisestä!

Tänään sitten mentiin hakuilemaan Ankeriasjärventien varressa olevaan metsään. Meitä ilmaantui paikalle vain kolme, mutta onneksi kolmen porukalla saa jo jonkinlaiset treenit aikaiseksi. Kun mahdollisuus siihen oli, treenasin kaikkien kolmen kanssa. Hilda pääsi ensin alueelle mukaan tallaamaan. Se on kyllä niin innoissaan kaikesta mahdollisesta, vaikkei mitään sen erityisempää tapahtuisikaan. Sille vaan tuntuu riittävän, että ympärillä on ihania ihmisiä, joilta voi kinuta huomiota ja rapsutuksia!

Neve pääsi ensimmäisenä varsinaisiin hommiin. Otettiin alueen oikealla puolella vaan haamuja, kun siellä oli sen verran aukeaa, että näki hyvin, mitä koira puuhasteli. Neve oli kovasti ensimmäiselle pistolle lähdössä, mutta sillä unohtui kesken matkan, mitä se oli tekemässä. Lyhennettiin vähän välimatkaa, ja sitten se näkikin haamun metsässä. Nopsaan se viipotti maalimiehelle ja leikki patukalla.

Toinen haamu oli jo onnistuneempi, sen Neve näki jo kaukaa. Kolmas yritettiin tehdä muistikuvalla niin, että kävimme Neven kanssa viemässä maalimiehen metsään ja tulimme keskilinjalle takaisin. Neve ei oikein ymmärtänyt, mitä siltä odotin, kun lähetin sen metsään. Pienellä haamuavustuksella se lähti kuitenkin ja meni ukolle asti. Neve oli varsin mielissään päästessään tekemään jotain järkevää, siitä saisi johdonmukaisella ja suunnitelmallisella treenaamisella kyllä varmasti varsin pätevän hakukoirankin :)

Rinille otettiin rankka treeni: molemmissa etukulmissa oli ukot, oikealla puolella keskellä kolmas, tyhjä pisto vasemman puolen keskialueelle ja molemmissa takakulmissa oli myös ukot. Ilmaisu irtorullilla, jotta minimoitaisiin valeilmaisujen mahdollisuus. Rini oli taas into piukeana jouduttuaan odottelemaan autossa vuoroaan niin kauan. Ensimmäiselle pistolle Rini lähti hyvin, se juoksi oikean puolen perällä olevalle tielle asti, mutta lähti sitten juoksemaan tietä pitkin vasempaan. Kun kutsuin sitä takaisin, se sai hajun tien toisella puolella olevasta maalimiehestä ja nosti ukon vaivattomasti. Ilmaisu ok.

Vasempaan etukulmaan jouduttiin tekemään muutama tyhjä ennen kuin ukko löytyi. Ensimmäisellä yrityksellä Rini lähti hyvin kulmaa kohti, muttei ilmeisesti irronnut riittävän pitkälle. Välissä se yritti oikoa alueen keskiosaa kohti, mutta kutsuin sen takaisin ja lähetin uudestaan. Neljännellä yrityksellä Rini lähti sinne, minne näytin, ja tällä kertaa nosti ukon. Ilmaisu jälleen ok.

Kolmatta ukkoa haettiin myös muutamalla pistolla. Yritin saada Rinin tekemään suoran piston eteen, mutta se ei meinannut onnistua millään. Sitten juuri, kun Rini sai hajun, keksin jostain kutsua sen takaisin. Noh, seuraavalla pistolla annoin sen irrota maalimiehelle, vaikka se lähtikin vinoon.

Tyhjä pisto oli ihan onnistunut, Rini otti hyvin syvyyttä, joskin yritti lähteä alueella taaksepäin.

Näiden pistojen jälkeen Rini alkoi olla jo aika väsynyt. Huomaa kyllä, että vaikka siitä ei päällisin puolin enää osaisi sanoa, että se on tehnyt pennut, niin kunto sillä ei ole vielä ihan ennallaan. Rinin oli taas ylitettävä tie löytääkseen alueen takakulmaan, ja se yritti väkisin taas hakeutua alueella eteenpäin. Miia neuvoi sitten, että menisin lähettämään sen siitä, missä se kääntyi minua kohti. Tein työtä käskettyä, ja Rini irtosikin sen ansiosta tien yli ja tuli pian takakulmasta rulla suussaan.

Viimeisen ukon löytymiseksi tarvittiin yksi ylimääräinen pisto, Rini irtosi hyvin, muttei varmaan saanut hajusta kiinni. Toisella kerralla sen lähettäessäni näin jo, että se on hajulla, joten lähetin sen. Rini lähti aika rauhallisesti, mutta eteni koko ajan syvemmälle. Jonkin aikaa se oli näkymättömissä, mutta luotin siihen, että se tosiaan oli saanut hajusta kiinni. Koiran palatessa rulla suussa tiesin, että olin lukenut koiraa oikein. Näytölle Rini jaksoi vielä lähteä ihan vauhdikkaasti. Palkaksi riekuttiin leluilla, ja voi että Rinin silmät oikein loistivat, kun se oli saanut etsiä ukkoja :)

Hilda pääsi vielä lopuksi tekemään vähän makkararinkiä. Kävelimme metsässä keräten alueelta merkit pois, ja Hilda sai juosta Annan ja Miian väliä syöden nakkia. Neiti oivalsi melko nopeasti, keiltä nakit tulee ja milloin sitä saa :D Hildalla oli huippuhauskaa metsässä, se aina Annan tai Miian bongatessaan pisti korvat tanaan ja töpö vimmatusti heiluen rynnisti eteenpäin. On se vaan niin liikuttava otus :)

Ensi viikolle oli treenejä suunnitteilla ihan urakalla, saa nähdä, miten tässä työt ja treenit saa pyöritettyä!

Alkaa näköjään blogin pitäminen vaan laiskistua ja laiskistua. Eipä sillä, tapahtumaa tuntuu nykyään olevan niin paljon, että ei vuorokaudessa tahdo tunnit riittää, vaikka kuinka yrittää.

Majailimme viikon Joensuussa pääsiäisen aikoihin. Mukavaa oli käydä kotosalla, Hilda oli siellä kuin kotonaan, vaikkei aiemmin siellä ollut käynyt. Tuo pentu se vaan jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen, se ei paljon maisemanmuutoksista tai mistään muustakaan hätkähtele. Huomaan päivittäin vaan hymyileväni sitä katsellessani ja miettiväni, että voi vitsi, kun on kiva pentu.

Hilda kävi Joensuussa myös ensimmäisillä rokotuksillaan. Eläinlääkärikäynti ei tosin ollut yksistään rokotusten takia, sillä tarpeen oli käydä näyttämässä myös Hildalle 5-viikkoisena kennelyskän yhteydessä ilmaantunutta napatyrää. Kiirastorstaina Joensuuhun saapuessamme aloin ihmetellä, kun pentu muuttui yhtäkkiä kipeän oloiseksi, ja pikaisella tarkistuksella totesin, että suolta oli päässyt tyräpussiin. Sain painettua suolen takaisin, ja Hilda rentoutuikin heti. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, ettei sen kanssa oikein tässä vaiheessa kannata tehdä mitään, ja toisaalta olen ihan samaa mieltä - onhan Hilda vielä tosi pieni leikkaukseen. Tyrä on kuitenkin isohko, joten jossain välissä sen haluan leikkauttaa joka tapauksessa ihan oman mielenrauhan takia. Toivotaan nyt, että tilanne kuitenkin pysyisi stabiilina siihen saakka, kunnes pentu on kasvanut vähän isommaksi.

Rokotuksilla Hildalla oli muuten kaikki hyvin. Lääkäri kuunteli sydämen ja keuhkot, eikä niissä ollut mitään normaalista poikkeavaa. Neiti ei edes huomannut rokotuspiikkiä, töpö vaan heilui vimmatusti ;)

Hildan kanssa käytiin Joensuussa kaupunkikävelyllä. Kävelimme Suvantosillan yli keskustaan ja palloilimme siellä kiertäen vilkkaimpia kävelykatuja. Moni pysähtyi ihmettelemään omituisen väristä koiranpentua, ja aika moni tarjoutui myös ottamaan pennun matkaansa. Hilda oli koko reissun todella reipas, se ei pelännyt mitään - ihmetteli vain, kun kaikki vastaantulijat eivät sitä pysähtyneet rakastamaan! Kaupunkikierros päättyi meidän mummon luo, jonka luona kävimme myös näyttäytymässä.

Joensuussa lenkkeiltiin päivittäin ahkerasti, ja pentu vaan siellä sitkeästi juoksi muiden mukana nuoresta iästään huolimatta. Jokunen lepopäiväkin kyllä pidettiin. Näin kaikkinensa takana on oikein mukava Joensuun reissu, käytiin kyläilemässä sukulaisten luona, nautittiin pääsiäislomasta ja yhdessä olosta, käytiin mökillä, käveltiin jäällä läheiseen saareen paistamaan makkaraa koko perheen kesken ja sosiaalistettiin Hildaa erilaisiin ihmisiin ja eläimiin. Treenaamaan ei ehditty, mutta loma tuli kyllä niin tarpeeseen, etten viitsinyt olla siitä niin pahoillani.

Tänään osallistuimme koirien kanssa Jatpailuihin - JAT:n järjestämiin epävirallisiin agilitykisoihin. Koirilla ei ole paljoakaan treeniä alla, joten vähän mietin etenkin Neven kohdalla, että millainen fiasko tästä tuleekaan. Radalla oli kontakteista A ja puomi, joita emme ole radalla koskaan aikaisemmin tehneet. Rata oli aika vaativa mölliluokan radaksi (ei keppejä eikä keinua), mutta ajattelin, että käydään nyt huumorimielellä kokeilemassa. Neve yllättikin enemmän kuin positiivisesti: yksi rima tippui, mutta muuten puhdas rata! Koira kulki mainiosti selkeällä ohjauksella ja napakalla viemisellä! Kun nyt vaan saisi keinun ja kepit kuntoon, voisi jo ihan hyvin lähteä Neven kanssa virallisille kisakentille :)

Rini pääsi mammaloman jälkeen myös liitelemään, joskin tällä kertaa lainaohjaajan kanssa. Aino kokeili viedä Riniä tuossa yksi päivä, kun käytiin Jattilassa treenailemassa, ja kaksikon yhteistyö näytti sen verran hyvältä, että heitin ehdotuksen, jos Aino kokeilisi viedä Riniä kisoissa. Parivaljakolla oli takana kaksi yhteistä treeniä ennen möllikisoja. Möllirata meni alkuun säätämiseksi, kun olimme Neven kanssa ennen Ainoa ja Riniä, ja Rini ehti nähdä, kun juoksin Neven kanssa pois hallista radan jälkeen - sehän sitten radalle päästessään totesi, ettei töitä jouda tekemään, kun mamma karkasi paikalta ;) Aino sai napakalla ohjauksella Rinin kuitenkin hanskaan, ja vaikka Kuningatar olikin vähän kuutamolla, oli radalla hyviäkin pätkiä. 1-luokkien vaativalla radalla meno alkoi jo olla sitä, mitä pitikin, ja tuloksena 15vp kahden riman tiputuksesta ja keppien aloitusvirheestä. Tällä tuloksella Aino ja Rini pääsivät palkintosijoillekin, moni muu kun hyllytti vaativalla radalla :) Saman radan uusintakierroksella tuli hylky, mutta vaativat paikat menivät erinomaisesti. Tilanne näyttää vahvasti siltä, että Aino saa jatkaa Rinin kanssa liitelyä jatkossakin, mä voin sit jatkaa sekoiluani Rinin kanssa, jos ja kun Aino sen saa kakkosiin nostettua :D

Videomateriaalia möllikisoista on tulossa, jahka saan videot itselleni :)

Kävimme vielä konkariratojen aikaan Hildan kanssa hallilla hakemassa sinne jääneen Rinin manttelin, ja Hilda pääsi riekkumaan Piika-bortsun kanssa. Kaksikolla näytti olevan sen verran hauskaa keskenään, että sovittiin Tiinan kanssa menevämme lähitulevaisuudessa riekuttamaan kaksikkoa uudestaan :) Hildalle tekeekin vallan hyvää päästä välillä harjoittelemaan koirien kieltä ja tapoja muidenkin kuin vain oman lauman koirien kanssa!

Perjantaina olisi aika suunnata takaisin Joensuuhun - mulla alkaa kesätyöt tämän kuun viimeinen päivä, joten sitten ei vähään aikaan päästä kotikonnuilla käymään.

Lienee aika virvoitella tätäkin blogia henkiin taas pitkän tauon jälkeen. Kirjoittelin päivityksen jo eilen, mutta lisätessäni kuvaa kirjoituksen loppuun päätti vuodatus ystävällisesti heittää kaiken kirjoittamani bittiavaruuteen. Sain siitä taas yhden syyn lisää rakastaa wordpressiä, joka sentään automaattisesti tallentaa luonnoksen...

Treenitaukoa on tässä kestänyt koirien sairastaman kennelyskän vuoksi, ja kieltämättä penturumbakin varmaan vei osan mehuista, niin ihanaa kuin pentujen kanssa oleminen ja touhuaminen olikin. Nyt on kuitenkin meno helpottanut, ja löysä lukkari on antanut mahdollisuuksia muuhunkin kuin opparin kirjoittamiseen. Viime viikolla käytiin treenailemassa tokoa kolmeen otteeseen, teen niistä koonnin tähän.

Rinin kanssa palauttelimme mieleen pk-tottista, ja hyvin olivat liikkeet Rinillä muistissa. Seuraaminen oli hyvää, paikoitellen Rini vähän keulii, muttei niin pahasti kuin mitä se aiemmin on etenkin pitkän tauon jälkeen keulinut. Tässä on hyvin aikaa ennen kesää hioa seuraamispaikkaa kuntoon. Jäävät liikkeet olivat kunnossa, luoksetulokin vauhdikas. Eteenlähetykseen on syytä treenata vielä suoraa etenemistä ja maahanmenoa.

Neven kanssa on treenattu avoimen luokan tokoliikkeitä, ja nyt se olisi vihdoin ja viimein tarkoitus saada kisakuntoon.

Paikkamakuu

Paikkamakuuta on otettu joka treenissä, ensimmäisellä kerralla oli tauon jäljiltä havaittavissa levottomuutta, mutta Neve on treenien myötä rauhoittunut hyvin. Koirahäiriö tekee sille hyvää. En ole täysimittaista paikkamakuuta ottanut vielä kertaakaan, mutta minuutin parin paikallaolo sujuu ongelmitta.

Seuraaminen

Olin henkisesti valmistautunut, että pitkän tauon takia saadaan palata seuraamisessa takaisin lähtöpisteeseen. Neve yllättikin positiivisesti, kun se muisti treenaamiamme asioita edelleen. Täyskäännös on jo varsin pätevä, samoin käännökset vasemmalle. Paikan muistuttelua Neve tarvitsee vielä etenkin oikealle käännyttäessä. Jatkossa treeneihin myös pitkää ja tylsää seuraamispätkää ilman välipalkkauksia, Neve alkaa jätättää, jos palkkaa ei kuulu.

Liikkeestä maahanmeno

Tämä luonnistuu avo-luokan vaatimuksin ongelmitta, vain ylläpitotreeni tarpeen.

Luoksetulo

Luoksetulon pysäytyksiä on treenattu ahkerasti, mutta vielä se ei ole oikein tuottanut tuloksia. Takapalkalla Neve pysähtyy hyvin, mutta ilman sitä ei. Minun on korkea aika päättää, pysäytänkö Neven käsi- vai äänimerkillä, ääni voisi sopia Nevelle paremmin. Lisää harjoitusta vaan kehiin.

Liikkeestä seisominen

Muilta osin liike on hyvällä mallilla, taakse kävelemiseen Neve tarvitsee vielä ylimääräisen paikka-käskyn. Siitä täytyy hankkiutua eroon.

Nouto

Noudon kanssa on tehty paljon työtä, ja saadaan tehdä vastakin. Itse nouto on Nevelle mieluinen, mutta luovutus on sille vaikea. Viime viikolla keksin kokeilla patukan hyödyntämistä kapulan palautuksessa, ja sen avulla sainkin Neven tulemaan kapulan kanssa lähelleni kapulaa luovuttamaan. Luovutusasento on vielä hakusessa, myös pitotreeniä Neve tarvitsee lisää. Treenataan niitä, eiköhän me nouto vielä jonakin päivänä hallita.

Kaukokäskyt

Kaukojen vaihdot Neve osaa melko hyvin n. 1,5-2m välimatkalla. Vahvistetaan vaihtoja pitemmällä välimatkalla.

Estehyppy

Targetti avuksi, ettei koira jää ihan esteen reunaan kiinni. Vahvista eteen tulemista.

Hildan kanssa ei olla kentällä treenailtu, mutta sosiaalistaminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Viime viikon perjantaina käytiin kaupunkikävelyllä, sunnuntaina Jattilassa agilitykisoja katsomassa ja eilen kävin hakemassa harjoittelun arviointipaperit Haukkarannan koululta, jonne Hilda pääsi mukaan. Siellä riittikin hoitajia! Lapset juoksuttivat Hildaa ja leikittivät pallolla, ja eipä olisi pieni Hilda voinut olla onnellisempi saamastaan huomiosta. Se on kyllä todella ihastuttava pentu, en meinaa päästä siitä yli. Kotona on harjoiteltu istumista ja seisomista sekä ruokakupin odottamista. Yksinolotreeniäkin on tehty, ja sitä saadaan vielä harjoitella lisää.

Hilda viihtyy  koiranpedissä parhaiten, kun äiskä on siellä myös! Voi olla, että kunhan neiti tuosta vähän kasvaa, Rini ei enää kovin mielellään anna sen kiivetä selkään makoilemaan!

Huh, siitä onkin aikaa, kun on viimeksi saanut jotain raapustaa treeniblogin puolelle!

Neve on päässyt kotiin tulonsa kunniaksi tekemään agilityä oikein urakalla. Ihana, kun on koira, jonka kanssa voi harrastaa tässä pentuprojektin ohella, varsinkin nyt, kun tilanne on rauhoittunut ja tasaantunut!

Eilen illalla käytiin tekemässä myöhäisillan treeniä kera Ainon, Ellin ja Saanan. Jattila oli tyhjillään, joten valloitimme yhden kentän tokoon ja toisella minä tein Neven kanssa agirataa, jonka Aino meille suunnitteli:

Ja kuinka ollakaan kuukauden tauko agista ei ollut tehnyt ainakaan ohjaajalle hyvää. Neve meni hienosti surkeasta ohjaajasta huolimatta, ainakin toinen meistä on tehnyt ajatustyötä tauonkin aikana ;) Otin ensin kepit muutamaan otteeseen, koska vähensin verkkoja ronskisti tauosta huolimatta. Keppien keskellä oli yksi väli ihan avoimena molemminpuolin, ja siitä ympäriltä sitten puolin ja toisin miten vaan verkot sattuivat menemään. Myös keppien lopusta puuttui yksi verkonpala, mutta väärintekemisen vaaraa siinä ei ollut.

Ensimmäisellä kerralla Neve puikahti keppien keskivaiheen tyhjästä välistä ulos. Otin uudestaan ja kannustin kovasti Neveä jatkamaan, ja sehän meni! :)

Radan alku oli mulle haastava, koska ohjauksen ajoitus oli pahemman kerran pielessä. Kyllä Neve meni esteet oikein, mutta kaarroksista tuli mielettömät ja kakkoshypyltä suoraan edessä näkyvä pussi veti Neveä puoleensa magneetin lailla. Aino pisti mut koville, mutta jokusen onnettoman toiston jälkeen se alkoi tuottaa tulostakin. Kautta treenin mun äänenkäyttö oli myös onnetonta: on eri asia viedä napakasti ja hallitusti kuin hissuttaa kiltille pienelle Nevelle, jonka uumenista löytyy muuten yllättävän röyhkeä sika. Eli kun aina muistan mainita, miten erilaisia Neve on Riniin verrattuna, niin kannattaa muistaa, etteivät ne loppupelissä niin erilaisia pohjimmiltaan olekaan ;)

Pussin jälkeisen putken hahmottaminen oli Nevelle hieman hankalaa, luotin ensin liikaa siihen, että se irtoaa. Vastakkaisella kädellä suuntaa antaessa putkenpää alkoi löytyä. Mutta miten sattuikaan, että olin aina koiran edessä viedessäni sitä putken jälkeen kepeille. Keppien keskikohdan raon jälkeen annoin Neven jatkaa pujottelua ja menin itse seuraavan hypyn taakse odottelemaan. Vienti putkelle onnistui hyvin, mutta sitten päästiin radan toiseen haastavaan paikkaan.

Neve meinasi vaan hypätä pituuden sivusta, se ei spontaanisti oikaissut juoksulinjaa putkesta tullessaan, mikä nyt toisaalta ei ehkä ollut ihmekään. Sitä sitten harjoiteltiin pitkällisen kuvion kautta. Ensin kokeiltiin, että jos vaan selkeämmin näytän sille, kummalla kädellä sitä vien. Ei auttanut. Sitten yritettiin, että menen hakemaan sen aika läheltä, pukkaan sen juoksulinjan suoraksi ja pingotaan yhdessä radan loppuun. Onnistui muuten hyvin, mutta Neve ponnisti aina pituuden päältä. Aino palkkasi Neven muutaman kerran oikeasta pituuden suorituksesta, monenmonituisen toiston jälkeen pituus saatiin onnistumaan. Sitten Neve yritti kiertää keskimmäistä hyppyä. Kun Aino rääkkäsi meitä tarpeeksi pitkään, saimme loppuun onnistuneen loppusuoran, mutta sen jälkeen ohjaaja oli kaikkensa antanut ja täten ihan puhki.

Tänään jatkettiin oman ryhmän ylimääräisillä treeneillä, pakkasien takia jäi monet treenit väliin. Ohjelmassa oli tuttuja ohjauskuvioita ja päästiin harjoittelemaan vähän vieraampiakin. Ensin aloiteltiin tällaisella radalla:

Suunnittelin alkuun tekeväni radalla vain muutamia valsseja, mutta kun kävimme yhdessä rataa läpi, saatiin sinne pari muutakin viritelmää. Suunnitelma oli siis tehdä valssi hyppyjen 2-3 väliin, jaakotus neloshypylle, persjättö 5-6 hyppyjen väliin ja loppu vaan tuuletella ja kuljettaa. Olin siinä ennen rataa pohdiskellut, että ehdin ohjata Neveä ihan hyvin, kun se ei ole ainakaan vielä mikään tykki. Liekö Neve lukenut ajatukseni ja siitä suivaantunut, sillä kävikin niin, että Neve painalsi sellaista kyytiä, mitä ei aiemmin ole nähty, ja mulla meni pasmat siitä ihan sekaisin. Huvittavinta tässä on, että teimme radan ihan puhtaasti läpi jo ensimmäisellä kerralla, mutta olihan se mun "ohjaus" aika karmeaa katsottavaa. Nevellä näytti kuitenkin olevan sikahauskaa!

Toisella kerralla olin jo vähän paremmin kartalla, sain tehtyä suunnittelemani ohjauskuviot ja Neve kulki upeasti. Tuntui huipulta juosta Neven kanssa ja luottaa, että se tekee kyllä juuri niin kuin sitä käskytän!

Toinen päivän pienoisrata oli tämmöinen, ohjauskuvion sai valita vapaasti valssin, pakkovalssin, persjätön, takaaleikkauksen, sylkkärin, jaakotuksen, päällejuoksun ja niiston väliltä. Valinnanvaraa siis riitti. Me yritimme Neven kanssa persjättöä ja jaakotusta.

Persjätössä piti Nevelle selventää ohjaavaa kättä, joka onnistui parhaiten ottamalla namin siihen käteen, joka persjätön jälkeen oli ohjaava käsi. Jaakotus sen sijaan onnistui paremmin, se tuntui olevan Nevelle paljon selkeämpi.

Tänään on oltu tien päällä oikein urakalla - ei ihme, että ihmisolento on tarvinnut päivän mittaan kahdet päikkärit selvitäkseen päivästä! :D

Kävin aamulla koululla harjoittelemassa tehoelvytystä, jonka jälkeen tuntui osuvalta lähteä tehokkaalle lenkille. Ajelin siis lössin kanssa autolla tutun metsätien varteen Ruokkeen suuntaan ja kävelimme reippaassa tahdissa lumihangessa lammenympäryslenkin. Olin taas osannut varautua sään mukaan - päällä oli paksuin mahdollinen talvitakki ja toppahousut. Kun siinä jyrkkiä lumisiä mäkiä koirien kanssa tarvoin ylös hiestä litimärkänä, tuli jokuseen kertaan mietittyä, että olishan tän voinut tehdä toisinkin. Lenkillä saatiin kulutettua kaksi tuntia, eikä ihmisolennon tarvinnut näiden urheilusuoritusten jälkeen nähdä kovinkaan paljon vaivaa uinahtaakseen onnellisna sängylle ihanan Rinin kanssa selät vastakkain!

Nihkeän herätyksen jälkeen oli aika suunnata Neven kanssa agiloimaan. Ohjelmassa oli lisää rataharjoituksia, joita saatiinkin tänään tehdä urakalla - ellei jopa tehokkaasti, kuten päivän teemaan näköjään sopii:

Tällä kertaa tästä mun ratapiirustuksesta tuli harvinaisen sekava, kun tehtiin samalla pohjalla monta eri rataharjoitusta.

Päivän teemana oli harjoitella perustekniikoita: valsseja, takaaleikkauksia ja persjättöjä radalla. Ensimmäisenä teimme numeroilla merkityn radan.

Voi hyvänen aika, että se voi joskus olla vaikeaa! Kahden hypyn alkusuora meni vielä jotenkuten, mutta saadapa koira oikeaan päähän putkea, kun koiralle paljon loogisemmalta tuntui mennä A:n alla olevan putken päähän. Käännös oikealle putkenpäälle oli tosi tiukka, joten en sinänsä ihmettele, että se tuotti vaikeuksia - muillekin kuin vain meille. Sain sen lopulta onnistumaan, kun käytännössä nappasin Neveä nenästä kiinni sen hypätessä toisen hypyn yli. Loppu rata meni paljon sujuvammin, jopa takaaleikkaus onnistui hyvin hyppyjen väliin toiselle putkelle mentäessä. Nevellä tuli yksi ylimääräinen kieppi ennen putkeen menoa, kun 1-hypyn takana ollut pöytä (jota en ratapiirrokseen laittanut) sai neidin arpomaan, kummallekohan esteelle ollaan menossa.

Toisella radalla yhteistyömme pelitti paremmin - mitä nyt häiriönä sivussa ollut puomi herätti Neven luovan puolen. Se kun keksi minun tehdessäni valssia 2-hypyllä kiertää selkäni takaa ja pujotella tovin puomin alla ennen putkeen sujahtamista. Ensimmäisen kerran sen vielä ymmärsin, kun Neve meni puomin putkenpuoleisen alastulolaudan alta, josta se sentään pystyi juoksemaan suorana, mutta toisella kerralla se keksi mennä alastulolaudan tukipalikan vierestä, josta se käytännössä joutui ryömimään päästäkseen eteenpäin. Olen joskus sanonut, että Neve on Hazelmoor-kennelin ainoa oikea Hazelhölmö, ja tämänpäiväinen treeni puhui taas tämän olettamuksen puolesta ;)

Noh, muuten rata meni mainiosti. Toisen putken jälkeen sai valita, tekikö ensin heiton itsestä poispäin vai ottiko hypyn takaakierrolla, molemmat vaihtoehdot piti kuitenkin tehdä. Neve hallitsi hienosti molemmat, takaakierrolla kuvio tuntui minusta hieman luontevammalta. Viimeiselle kierrokselle sai pyytää revanssia jostakin radan kohdasta, ja yllättäen halusin ottaa uudestaan alun ensimmäiselle putkelle saakka ilman, että koira käy välillä taituroimassa mitä luovimmilla keinoilla puomin alla. Kun otin Neven vaan napakasti hypyllä mukaan, sain käännettyä sen suoraan edessäni päästämättä sitä selkäni taakse, ja silloin Neven suunta oli suoraan kohti putkea.

Neve pääsi illalla vielä lenkille mun kanssa ihan yksinään, kun lähdimme pitkästä aikaa lenkille Julian ja Cairo-aussien kanssa. Neve on ollut vähän orvon oloinen, kun Rinistä ei ole ollut sille leikkikaveria, joten ajattelin, että Cairosta se saattaisi saada leikkikaverin. Cairossa oli virtaa kuin pienessä kylässä, mutta ilmeisesti päivän ohjelma oli riittänyt uuvuttamaan Neven jo siihen pisteeseen, ettei se enää jaksanut riehua ;) Kepistä ne jaksoivat kuitenkin innostua, samoin lumipalloista.

Vaikka Rini ja Malla eivät ole päässeet puuhastelemaan läheskään niin paljon kuin Neve, täällä on silti lauma elämäänsä varsin tyytyväiseltä vaikuttavia koiria. Veikkaan kuitenkin, että kunhan alan kohta kolistella ruokakuppien kanssa, näihin tulee vähän lisää eloa - ainakin ruokailun ajaksi ;)

Eilen illalla koirat olivat vähän sen oloisia, että tylsää, kun ei ole mitään tekemistä. Sekä omat että hoitokebabbina oleva Malla saivat pelata kaksi kierrosta joululahjaksi saatua aktivointipeliä. Rini selvitti oman osuutensa ongelmitta. Malla ei vissiin aiemmin ollut peliä pelannut, ja se karjakoiramaiseen tapaan yritti räiskiä lautaa pitkin huonetta, kokeilla, olisivatko namit kuitenkin piilossa laudan alla jne. Viimeisenä, ikään kuin jalon karjakoiran suurta älykkyyttä pilkkaavana nöyryyttävän yksinkertaisena keinona, Malla kokeili nostaa palikoita. Kun nami paljastui palikan alta, piti palikka kuitenkin räiskäistä toiselle puolelle huonetta tai ainakin pitkälle sängyn alle ihmiskäden ulottumattomiin.

Neve suoriutui pelilaudan toisesta pelikerrasta ensimmäistä huomattavasti paremmin ja nopeammin. Tässä kohtaa mielestäni näkyy, että kyllä tuon eläimen päässä muutakin pyörii kuin vain tuulenviima ;) Neven kohdalla on toisaalta melko ratkaisevaa, missä mielentilassa se ryhtyy mihinkin tehtävään - jos se alkaa touhottaa, touhusta ei todennäköisesti tule yhtään mitään. Jos se malttaa keskittyä ajatustyöhön, meillä on toivoa.

Neve kokeili pelin jälkeen tuoda mulle yhtä palikoista, mutta siinä se päätyi touhotusmoodiin. Nappasin noutokapulan käteeni, otin pöydälle lisää namia ja päätin kokeilla muistutella neidille oikeaa noutoa mieleen. Kun ensimmäisellä kerralla oli vain muutamista milleistä kiinni, etten saanut kapulaa varpailleni, muistin, että treeneissä jäätiin pidon harjoitteluun. Jatkoimme siis siitä.

Neve muisti hyvin pidä-käskyn, ja jo muutaman toiston jälkeen huomasin, että tehtävää voi jo vaikeuttaa. Päätin sitten puuttua sen hanakkaan haluun sylkäistä kapula suusta heti, kun mun käsi vähänkin liikahtaa kapulaan päin. Nostelin käsiä ja heilutin niitä kapulan läheisyydessä, mutten kuitenkaan koskenut kapulaan. Neve tiputti kapulan pariin otteeseen, mutta ymmärsi nopeasti pitää kapulaa suussa käsieni liikkeistä huolimatta. Vähitellen tein myös niin, että sormella ikään kuin vahingossa kosketin kapulaa. Hipaisu ei enää treenin lopussa riittänyt kapulan tiputukseen, mutta jos kunnolla tartuin siihen, Neve päästi irti. Vaikuttaa siis varsin lupaavalta - kun tätäkin vaan treenaisi vähän useammin kuin mitä nykyään on treenattu.

Päätin uhkarohkeasti kokeilla, malttaako Neve pitää kapulaa samalla tavalla suussa, jos seison sen edessä istumisen sijasta. Ensimmäisellä kerralla meinasin saada taas kapulan varpaille, mutta sen jälkeen Neve aika hyvin oivalsi, että sama sääntö pätee mun asennosta huolimatta. Olemme joka päivä treenanneet ruoan antamisen yhteydessä Neven kanssa eteen tulemista suoraan istumaan, mutta Neve ei oikein vieläkään näytä sisäistäneen, missä sen oikea paikka on. Joskus se hakeutuu suoraan eteeni ihan oikein, mutta useimmiten asento on ihan vino. Pitää tässä kohtaa miettiä taas, miten edetään.

Tänään kävimme Saijan ja Edin kanssa Ruokkeen suunnalla taas lenkkeilemässä, ihmiset tällä kertaa lumikenkien päällä. Kameraakin ulkoilutin, kun piti Rinistä saada uusia mahakuvia seisaaltaan, ne laitoin tuonne pentublogin puolelle. Tässä kuvia lenkin varrelta:

Mä en pääse yli Neven korvista - musta se on vaan niin käsittämättömän suloinen korvat pystyssä!

Mötynen

Malla ei ollut innoissaan puvustaan - se kun on vakuuttunut, että kaikenlainen vaatetus / rihkama, mikä päälle pitää pukea, on ylimääräistä! Ulkona oli kuitenkin sen verran viileä, että laitoin sille haalarin päälle, jotta polvi pysyisi kunnossa.

Ediä ei pakkanen haitannut ;)

"Hei tyypit, voiko tässä muka liikkua?!"

Nessu liitää kohti linssiä ;)

Rinistä saa hurjia kuvia, kun se pureksii keppiä

"Hei wau, tässä tosiaan voi liikkua! Ei sillä, että silti siitä tykkäisin..."

Edi poseerasi

Poseeraustuokion jälkeen voikin napata lapasen ja lähteä riekkasemaan. Joskus saattaa saada tytönkin mukaan leikkiin. Nessu vaan kauhistui huomatessaan, ettei lapanen ollutkaan vietävissä...

"Mamma auta, toi appenzelli takuulla syö mut!"

Lenkki jäi vähän suunniteltua lyhyemmäksi, mutta koirat olivat siihenkin tyytyväisiä. Pitänee katsoa, jos illemmalla lähtisi vielä uudestaan pihalle käppäilemään, huomenna kun on edessä paluu koulun penkille. Onneksi lukkari ei ole kauhean tiivis kuin keskiviikon osalta, muuten saattaisi kauhistuttaa.

Eilen palailtiin joululomilta agilityn saloihin Neven kanssa. Ohjelmassa oli rata:

Jätin Neven odottelemaan ensimmäisen hypyn taakse ja siirryin lähelle putken suuta. Tein ohjauksessa valssin, ja koiran irrottua putkeen rynnistin persjätöllä putken toiselle suulle. Ohjelmassa oli harjoitella viskileikkausta, joskin ensin harjoittelimme hieman helpotetusti. Neve hyppäsi putken jälkeisen hypyn, mutta jostain syystä se ei hahmottanut seuraavaa putkea edeltävää hyppyä, vaan kiersi sen. Tästä alkoi mitä moninaisin ongelmien sarja.

Tarja meni 4-hypyn taakse namia kädessään, jotta saisi palkattua Neven. Nessu kesti palkkaajan ajatuksen äärimmäisen huonosti - seuraavien epätoivoisten yritysten lopputulos oli aina, että putkesta suorinta (ja hypyt ohittavaa) tietä palkkaa kohti. Tarja siirtyi pois, kun totesimme, ettei palkkaajalla saatu tähän ratkaisua. Yritimme rataa uudestaan ilman mitään erikoisviritelmiä, nyt Neve hyppäsi hypyn, mutta saadakseni koiran putkeen, mun piti saatella se ihan putkensuulle ja silti monta kertaa hokea putkea, että Neve älysi, minne sen oikein halusin. Sen pää pyöri ihan hyrränä ympäriinsä, kun se ei tiennyt, minne mennä. Tuohon ratapiirrokseen en sitä merkinnyt, mutta siinä kentän laidalla oli palasina puomi, jonka osat kuitenkin olivat alle metrin päässä tuosta toisesta putkesta, ja luulen sen aiheuttaneen ainakin osan hämmennyksestä.

Seuraavaksi yritimme takaperin ketjuttamista. Otin ensin 4 hypyn edestä lähetyksen pelkästään putkeen. Monta kehotusta piti antaa, ennen kuin Neve meni. Pikkuhiljaa siirryttiin 4 hypyn taakse, mutta ohjautuminen putkelle tökki edelleen, eikä toistojen määrä tuntunut auttavan siihen millään. Yritin sitten kuitenkin 3 hypyn takaa tehdä koko kuvion saatellen koiran putkelle saakka. Hypyt meni ok, putkelle piti painostaa. Radan jatkaminen eteenpäin tössäsi, kun Neve ei irronnut mun jaloista hyppyjen välillä, joten astuin vahingossa sen tassun päälle juuri ennen 7-hypyn suoritusta. Siinä vaiheessa mä totesin jo ääneen, että nyt mun pitää päästä pihalle purkamaan paineita ennen kuin räjähdän.

Kävimme ulkona kävelemässä pienen lenkin ja mä mietin kuumeisesti, mikä ihme nyt tökkii, kun ei vaan onnistu. Onhan meillä taukoa takana muutama viikko, mutta se ei ole koskaan aiemminkaan vaikuttanut putkien suoritukseen millään tavalla. Palasimme takaisin hallille ja pyysin, että siirrettäisiin puomin palasia vähän kauemmas putkesta. Näin tehtiin, ja vein Neven takaisin aloitukseen yrittäen samalla keskittyä koiran viemiseen rauhallisesti. Ensimmäinen yritys tyssäsi, kun rimat alkoivat paukkua, mikä ei ole Nevelle kauhean tavallista. Yritimme uudestaan, vieläkin rauhallisemmin. Putken jälkeinen hyppykuvio meni ok, eikä Neve tarvinnut putkelle kuin yhden ylimääräisen kehotuksen. Kehuin kovasti ja jatkoimme matkaa. Loppu rata meni oikein, vaikka jouduin leikkaamaan takaa taas hyppyjen välistä. Otin kolmannen putken jälkeen koiran haltuun ennen vientiä kepeille, sieltä pääsimme muurille ja sen jälkeiselle hypylle. Selvitettiin rata siis loppuun asti!

Palkkasin Neven patukkaleikillä, ja vetämisen intensiteetti kertoi omaa kieltään, että säätäminen oli vähän työllistänyt aivohernettä. Halusin tehdä esteet 2-8 uudestaan, jotta saisin ohjauskuvion harjoiteltua paremmaksi. Tällä toistolla Neve irtosi putkeen jo ihan ilman ongelmia - palkkaus taisi siis olla oiva keino kertoa koiralle, että hienosti meni ;) Tälläkin radalla unohdin tehdä valssin, joten jouduin tekemään takaaleikkauksen ennen 7-hyppyä, mutta Neve ei enää välittänyt takaaleikkauksesta vaan painalsi putkeen :)

Päättelin tästä, että Neve on sen verran herkkä koira, ettei se reppana kestä, jos se aistii mun pinnan kiristyvän. Tarja sanoi treenien päätteeksi, ettei musta päällepäin huomannut, että olisin ollut pinna kireällä. Luulen kuitenkin, että mun käskytysäänestä tuli välissä sen verran painostava, ettei Neve sen takia uskaltanut irrota putkelle tai hypyille - koska se niin viimeiseen asti yrittää tehdä oikein. Kun rentouduin ja vein iloisesti, Neve kykeni luottamaan tekevänsä oikein - ja kun tästä tuli vielä patukkaa palkaksi, se vahvisti luottoa entisestään. Nessulle pitää sitten vaan iloisesti lässyttää eikä koskaan saa suuttua ;)

Nevellä on kova veto kepeille. Se monesti eilisenkin treenin aikana hakeutui sinne ihan itsenäisesti. Radalla meillä oli verkot, mutta kun sillä nyt on jo noin hyvä kuva keppien suorituksesta, voisi verkkoja osittain ryhtyä jo ottamaan harkitusti pois.

Kontakteja ei eilen ehditty kuitenkaan tehdä, vaikka niitäkin piti olla ohjelmassa. Suunnittelin ensi viikolla meneväni omalla aikaa treenaamaan, suunnittelin jo silloin ottavani kontakteja ja rengasta.

Tämä blogi onkin vähän hiljentynyt, päivittely on keskittynyt lähinnä tuonne pentublogin puolelle. Vuosi vaihtui tuossa välissä, joten lienee aika puida viime vuoden toteumat ja tehdä uusia suunnitelmia tälle vuodelle:

TAVOITTEET VUODELLE 2011

RINI

TOKO:
Nyt tai ei koskaan - tavoitteena voittajaluokan ykköstulos!

Suurista suunnitelmista huolimatta tokokisat jäivät Rinin kanssa viime vuonna käymättä, kun keskityimme enemmän pk-tottikseen. Jos nyt tästä jotain iloa oli, niin se tuotti selkeästi tuloksia: huonoimmat pisteet pk-kisojen tottiksesta oli 85, johon olen jo melko tyytyväinen.

PK:
Treenaillaan hakua ja jälkeä, kisataan jos ehditään. Tavoitteita pitää kuitenkin aina olla, joten tavoitellaan jäljeltä JK2:sta ja hausta HK1:stä ja HK2:sta.

Kävimme kaksi kertaa kisailemassa hakukisoissa, mutta tulokset jäivät saamatta. Jälkikisojen suhteen aktivoiduin vasta loppusyksystä jälleen kerran havahtuessani kisakauden päättymiseen, joten paikkaa ei kovasta yrityksestä huolimatta enää saatu. Saatiin kuitenkin hausta paljon tarpeellista kisakokemusta! Kesän treenien pääpaino oli Rinin kanssa haussa, jälkeäkin ajettiin, mutta melko vähän edelliskesään verrattuna.

AGILITY:
Kisaillaan lisää, otetaan hurja tavoite nousta kakkosiin :)

Puuttuvat ykkösen nollat ovat tiukassa. Kisailtiin mun makuun aika paljon agilityssä, ja fiiliskin oli melkoisen hyvä kisoissa. Ja kun kisatuloslistaa meidän osalta katselee, niin enemmän siellä on tuloksia kuin hyllyjä, mikä lienee kuitenkin aika positiivista!

NÄYTTELYT:
Käydään pitämässä hauskaa, muuta tavoitetta tänne lienee turha asettaa.

Rini sai viimeisen sertinsä Tuusniemen ryhmiksestä, joka oli meille vuoden ensimmäinen näyttely, ja samalla se saavutti ensimmäisen valionarvonsa. Valioitumisen jälkeen näyttelyissä tuli kierrettyä aika vähän, mutta muutama tulos käytiin hakemassa valioluokasta. Rini sai jokaisesta valioluokan näyttelystä ERIn ja yhtä näyttelyä lukuun ottamatta myös SA:n.

VEPE:
Olisi kiva päästä aloittelemaan taas, jos aikaa ja mahdollisuuksia vaan suinkin on...

Aikaa ei valitettavasti ollut :(

PAIMENNUS:
Käydään huvin ja urheilun vuoksi harrastelemassa lisää, jos mahdollisuus vaan eteen tulee.

Pariin otteeseen suunniteltiin paimennukseen lähtöä, mutta aika oli kesällä kortilla - ja paimentamaan lähtö olisi edellyttänyt jättämään toisen lajin treenit väliin.

Lisäksi toivon, että koira pysyy jatkossakin terveenä ja iloisena omana itsenään. Toivotaan myös, että pentusuunnitelmat toteutuvat ensi vuonna :)

Rini kävi silmäpeilauksessa marraskuun alussa, ja neiti todettiin edelleen kirkassilmäiseksi :) Rini on ollut terve ja hyvävointinen koko vuoden, siihen ei voi olla kuin tyytyväinen. Pentuja ei saatu vuoden 2011 puolella, mutta monella viikolla ei mennä vuodenvaihteen yli ;)

NEVE

TOKO:
Nevelle tavoitteena BH-koe, viimeinen alokasluokan ykkönen ja täten TK1 sekä TK2.

Neven kanssa haimme maaliskuussa puuttuvan alokasluokan ykköstuloksen, ja se sai samalla ensimmäisen tittelinsä TK1. BH-koe suoritettiin hyväksytysti syyskuun alussa. Avoimen luokan liikkeitä treenailtiin kyllä, mutta haluan saada sille lisää suoritusvarmuutta ennen kuin vien sen kisoihin. Avointa luokkaa ei siis ehditty korkkaamaan.

PK:
Jatketaan maastolajien treenausta ja haetaan etenkin jäljelle ja keppien ilmaisuun lisää varmuutta. Jos koira on siihen valmis, kisoihin!

Kesän aikana Neven keppi-ilmaisua saatiin vietyä reilusti eteenpäin, mutta vieläkin siinä riittää tekemistä. Jäljen ajajana Neve on huippu! Janatyöskentely tuotti jonkin verran ongelmia, mutta kauden lopussa näkyi jo valoa tunnelin päässä. Kisoihin päätin olla kiirehtimättä.

AGILITY:
Takaisin meidän aktiiviseen treenirepertuaariin! Haetaan lisää varmuutta esteille, ohjaajalle parempaa näppituntumaa koiraan ja kivahan se olisi käydä vaikka leikkimielisesti jo kokeilemassa möllikisojakin :)

Neven kanssa treenailtiin agilityä mahdollisuuksien mukaan, ja huimasti se on mennyt syksyn aikana eteenpäin, vaikka juoksutauko ja reissaaminen ovat häirinneet treeneihin osallistumista. Kauden alussa ei pystytty tekemään muutamaa estettä pitempää rataa, mutta nyt voidaan tehdä jo huomattavasti pitempää. Kontaktit kaipaavat vielä vahvistamista, pikkuhiljaa vähennetään apuja myös kepeiltä. Neve on hyvin erilainen ohjattava kuin Rini, joten ohjaajalla riittää sen kanssa ihmettelemistä. Mölleihin en ihan vielä uskaltautunut ;)

NÄYTTELYT:
Käydään muutamassa jälleen pitämässä hauskaa ;)

Neve kävi vuoden aikana kolmessa näyttelyssä, yhdestä se sai H:n ja kahdesta EH:n. Hauskaa sen kanssa oli! Saana esitti Neven Varkauden näyttelyssä, ja tämä parivaljakko näytti niin upealta, että kenties Saana nähdään Neven kanssa kehässä toistekin... ;)

PAIMENNUS:
Tätä lisää, kiitos!

Ei ehditty :(

VEPE:
Vepe voisi olla hauska laji Neven kanssa, joten jos mahdollisuus on ja aikaa riittää, olisi kiva päästä kokeilemaan!

Tähänkään ei aika riittänyt, ikävä kyllä. Uimassa Neve sai käydä kyllä pitkin kesää, lähes päivittäin, ja siitä se nautti täysin siemauksin :)

Lisänä myös toive, että Neve pysyisi terveenä ja omana iloisena itsenään (eikä koskaan kasvaisi aikuiseksi )

Neve kävi silmäpeilauksessa marraskuun alussa, ja neiti katselee maailmaa edelleen kirkkain silmin :) Muutenkin Neve on ollut terve ja oma iloinen itsensä. Ei näytä olevan pelkoa, että se kasvaisi aikuiseksi ;)

TAVOITTEET VUODELLE 2012

RINI

TOKO:
Haetaan uutta puhtia tokon treenaamiseen, ei oteta kisapaineita.

PK:
Haun osalta toivon, että saataisiin korjattua kisatilanteessa mönkään menevät osa-alueet kuntoon. Tavoitellaan edelleen HK1:stä ;) Ajetaan jälkiä sen verran, mitä ehditään, ja jos hyvältä näyttää, niin kisoihin tavoittelemaan JK2:sta.

AGILITY:
Pidetään yllä hyvää mieltä! Pentuprojektin takia jätän Rinin ilmoittamatta kevään treenikaudelle, joten ohjattua agilityä jatkamme toivottavasti seuraavan kerran ensi syksynä. Jokusissa kisoissa voisi käydä.

NÄYTTELYT:
Olisi kiva päästä katselemaan näyttelykehiä rajojen ulkopuolella... ;)

TERVEYS:
Toivon, että Rini saa olla jatkossa yhtä terveenä kuin mitä se on ollut tähän asti, ja on ihana oma itsensä! Toivotaan, että synnytys ja pentuaika menee hyvin, ja että saadaan terveitä pentuja.

NEVE

TOKO:
Kilpailemaan avoimeen luokkaan ja sieltä koulutustunnus TK2. Tottiksen hiomista pk-kisoja varten.

PK:
Jatketaan jäljen ja esineruudun treenausta. Jäljellä työn alle saada sujuva janatyöskentely ja varma keppi-ilmaisu. Erimittaisia jälkiä erilaisissa maastoissa.

AGILITY:
Nevellä on upea asenne agia kohtaan, ja kevään aikana mulla on mahdollisuus keskittyä yksistään sen viemiseen eteenpäin tässä lajissa. Käytä siis aika hyödyksi! Kontaktit varmoiksi, kepeiltä avut pois ja kisakentille!

NÄYTTELYT:
Muutamassa voisi pyörähtää huvin ja urheilun vuoksi :)

TERVEYS:
Toivotaan, että Neve pysyy terveenä ja iloisena omana itsenään - menettämättä tuota ihanan lapsekasta asennetta elämään!

Käväistiin Rinin kanssa aamutuimaan ultrassa, ja siellähän näkyi elämää vallan mukavasti - ainakin 5 pentua siellä köllötteli :)

Pentueelle tulee ihan oma blogi, kun tää vuodatuksen kuvatila on niin rajallinen, linkki seuraa sitten perässä. Tulevan pentueen vanhemmat ovat Hazelmoor Poker Player "Bingo" ja Hazelmoor Natty Napkin "Rini", pentuja odotellaan syntyväksi viikolla 3 :)

Neven agiryhmällä oli tänään ylimääräiset treenit, joten suuntasimme sinne heti puoliltapäivin. Päivän teemana oli vahvistaa rengasta ja keppejä kahden radan muodossa. Aloitimme renkaalla.

Ensin vahvistimme Neven rengasta Tarjan kanssa niin, että seisoimme vastatusten eri puolilla rengasta ja Neve sai hyppiä puolelta toiselle palkan perässä. Pääosin meni tosi hyvin, vaikka jokunen virhe sinne sekaan mahtui: tuli joko renkaan alta tai hyppäsi sivusta. Näistä sitä ei luonnollisesti palkattu. Nevellä tuntuisi kuitenkin olevan jo aika hyvä käsitys, mikä on oikea suoritustapa.

Radalla ensimmäinen rengas meni oikein. Olin vähän puissa, joten ekan radan ohjaus oli jotain aivan karmeaa ja epäselvää. En käskyttänyt kunnolla ja ohjaus jäi puolitiehen, mistä johtuen Neve ei osannut hakeutua esteille kunnolla. Tarjan potkittua muhun vähän vauhtia aloin päästä jyvälle. Ensimmäinen "mersumutka" meni hyvin, samoin sen jälkeinen rengas. Putkesta tullessa Neve hyppäsi renkaan sivusta. Otin uudestaan, mersumutka meni toiseen suuntaan ihan yhtä tönkösti kuin ensimmäinen.

Rengas kaipaa vielä paljon vahvistamista. Tällä hetkellä näyttäisi kuitenkin siltä, että tein Neven kanssa ihan oikein, kun se joutui oivaltamaan itse, mikä renkaan oikea suoritustapa on.

Keppisulkeiset menivät jo huomattavasti paremmin. Neve yritti hakeutua kepeille jo itsestään, mutta kutsuin sen luokse ja laitoin lähtöasemiin. Kepit tehtiin verkoilla, meinasin nyt ennen Joensuuhun lähtöä käydä itsekseni treenailemassa keppejä, jotta päästäisiin pikkuhiljaa eroon verkoista.

Rata olisi muuten mennyt jo ensimmäisellä yrityksellä upeasti, mutta valsseissa ennen f- ja h-hyppyjä Neve kaatoi koko hypyn. Kouluttajat aina peräänkuuluttavat, että valssin pitää alkaa jo ennen kuin koira hyppää, mutta eivätpä ole tavanneet Neveä - se alkoi kiirehtiä, jos tein valssin liian aikaisin. Tarja myös huomautti, että kun kiihdytin suoralla putkella liikaa ja jouduin hidastamaan sen jälkeen, sotkin siinä samalla myös Neven rytmin.

Uudella yrittämällä tein valssit vasta, kun Neve oli hypännyt jo hypyt, ja se toimi paljon paremmin. Käskytys oli oikea-aikaisempaa ja oma fiilis parempi kuin ensimmäisellä radalla. Toisen radan teimmekin virheettömästi. Odotan jo nyt aivan täpinöissäni, että pääsen Neven kanssa kisailemaan, vaikka tuntuu, että siihen menee aikaa vielä ihan älyttömästi. Huomaamatta kuitenkin ratojen pituudet ovat kasvaneet vähitellen. Paljon tarvitaan vielä harjoitusta, mutta toivon mukaan voisi ainakin möllejä jo miettiä alkuvuodesta...

Nevekin pääsi juoksutauon jäljiltä viimein agikentille. Tämä kausi on ollut meidän osalta melkoisen onneton, kun poissaoloja on tullut melkoisesti - ja se kyllä näkyy meidän tasossakin. Onneksi tätä treenikautta on vielä sen verran jäljellä, että ehdimme ottaa muita treenikavereita vähän kiinni.

Aloittelimme ylimpänä olevalla neljän rinnakkaisen hypyn sarjalla, tarkoituksena harjoitella päällejuoksuja, välistävetoja ja takaakiertoja. Takaakierrot jäivät kuitenkin tänään tekemättä kaikilla, kun koko ryhmä oli kerrankin paikalla - ja aikaa oli rajoitetusti.

Päällejuoksut onnistuivat Neven kanssa paljon helpommin koiran ollessa mun vasemmalla puolella. Neve oli ihan liekeissä, se oli aivan onnesta soikeana tajutessaan, että vein sitä esteille. Sain Tarjalta noottia, että höselsin ja kiirehdin - musta kyllä tuntui, että aihetta siihen kiireeseen oli! Jostain kumman syystä harjoitus tuntui kuitenkin vähän helpottuvan, kun menin rauhallisemmin... Sen sijaan oikealta puolelta ohjatessa huomattiin, että ensimmäiset kaksi hyppyä menivät kyllä hyvin, mutta Neven oli hyvin vaikea irrota musta poispäin - ihan kuin se ei olisi nähnyt koko seuraavaa hyppyä! Tarja tuli avustamaan namitädin roolissa, sen avulla saatiin Neve irtoamaan myös minusta poispäin.

Välistävedot menivät mukavasti koiran ollessa vasemmalla. Saan antaa aika voimakkaan vartaloavun, jotta saan Neven tulemaan esteiden välistä, mutta se onnistuu kuitenkin. Sen sijaan oikealta puolelta vietynä meillä oli ihan sama ongelma kuin päällejuoksuissa - Neve ei tahdo millään irrota minusta poispäin. Namitädin avulla saatiin koiraa taas vähän irtoamaan, mutta nyt selkeästi näkyy, että minusta poispäin irtoamista pitää harjoitella.

Ratapätkällä päästiin taas harjoittelemaan ohjaajasta irtoamista. Ensimmäisellä kerralla ei onnistunut, Neve ei taaskaan älynnyt koko toisen hypyn olemassaoloa. Tarja kehotti katsomaan koiraa koko ajan ja viemään napakammin. Kutsuin Neven hypyn takaa, ja sen laskeutuessa otin sen haltuun ja vein hallitummin toiselle hypylle - ja kas kummaa, kun alkoi lyyti kirjoittaa! Välistävetoa saatiin harjoitella viennissä hypyn jälkeiselle putkelle, mutta se oli varsinaista tarkkuustyötä - usein mun vienti putkelle venyi niin pitkäksi, että vedin ohjauksellani Neven putken suun ohi. Yritin karata putkihässäkän keskeltä ajoissa varmistelemaan rengasta, mutta ensimmäisellä kerralla vedin Neven mukanani viimeisen putken ohi. Sen kanssa pitää olla melkoisen huolellinen ajoituksen kanssa.

Rengas radan keskellä oli meille liian vaikea, Neve meni aina renkaan ali. Yksittäisenä esteenä eri välimatkoilla kokeiltuna Neve suoritti renkaan ihan oikein, mutta jostain syystä oikea suoritustapa unohtui heti, kun putket tulivat mukaan kuvioihin. Kotiläksyksi saatiin siis myös renkaan toistoja.

Kiva oli päästä Nessun kanssa taas liitelemään. Vähän heikonlaista vaan tää meidän osallistuminen, kun päästään kerran aina silloin tällöin treeneihin. Ensi viikolla pitäis taas lähteä reissuun, joten treenit varmaan jää jälleen kerran väliin. Sunnuntaina on onneksi yksi ylimääräinen treeni, sinne ollaan menossa.

Eilen intouduin lähtemään tokoa treenailemaan koirien kanssa pitkästä aikaa. Harjoittelun viimeinen viikko pyrähti sujuvasti käyntiin, ja liekö ajatus hetki hetkeltä lähestyvästä vapaudesta aiheuttanut jo eilen energiapuuskan. Hilauduimme Ellin kanssa Kortepohjan koulun pihalle reenailemaan.

Aloittelin Neven kanssa seuraamisilla. Alkuun Neve hakeutui hyvinkin hanakasti liian eteen, mutta olin aika positiivisesti yllättynyt, ettei se ollut unohtanut ihan kaikkea seuraamisen eteen tehtyä työtä kuluneiden viikkojen aikana. Muutaman pätkän jälkeen Neve seurasi jo melkoisen hyvin. Täyskäännöksessä en saa hidastella liikaa - Nevellekin on helpompi, jos käännyn vain sujuvasti.

Jäävistä liikkeistä tein liikkeestä seisomisen takapalkan avulla, se onnistui kerralla. Vapautin ensimmäisellä kerralla jo kävellessäni koirasta poispäin, toisella kerralla kävelin koiran taakse ja palasin sivulle ja vapautin vasta sen jälkeen palkalle. Hyvin menee!

Kaukokäskyt olivat myös vallan mainiosti muistissa. Ihan ensimmäiseen ylösnousuun tarvitsi kaksi käskyä, välimatkaa n. 1,5 metriä, muuten virheettömät vaihdot. Vähitellen hivuttauduin taemmas käskyttämään, en mennyt kuitenkaan 2 metriä kauemmas. Vaihdot onnistuivat hyvin. Ainoa, mitä pitää nyt treenata, on maahanmeno koiran ollessa sivulla - Neve tarvitsi useammin kuin kerran kaksi käskyä maahanmenoon.

Otin välissä Rinin. Rinin kanssa myös seuraamista, paikoitellen oli sivusuunnassa aika väljää ja muutamat vasemmalle käännökset yritti kiertää ilmeisesti kuvitellen, että tehdään täyskäännös. Seuraaminen parani loppua kohti. Alkuun hieman ääntelyongelmaa, mutta intoa oli melkoisesti, joten se selittänee - varsinkin, kun treenin edetessä ääntely loppui kokonaan.

Liikkeestä istuminen oli hyvässä muistissa, siinä ei huomautettavaa.

Kaukokäskyjä tehtiin istu-seiso-istu -kaavalla, aika hyvässä muistissa olivat. Rini muisti melkein aina peruuttaa istumaan seisomisesta, vain muutaman kerran veti takapuolen alle. Välimatkaa oli 1,5-2 m, saadaan rauhassa tehdä vielä töitä ennen kuin päästään kisamittoihin, mutta hyvältä näyttää.

Tein jokusen valeheiton pallolla, jotta sain Rinin irtoamaan kauas, käskin juoksusta maahan. Rini teki hyvin, se oli ihan innoissaan tästä!

Lopuksi otin tunnaria, enpä muista, milloin viimeksi ollaan tehty. Ensimmäinen tunnari olikin melkoisen epävarma, maisteli vähän jokaista kapulaa, ja lähti tuomaan ensin väärää kapulaa, mutta tiputti sen matkalla. Meni uudestaan kapuloille, nappasi oman ja lähti tuomaan, mutta varmuus ei riittänyt tuoda kapulaa mulle asti. Annoin pienen kehotuksen jatkaa, kapula palautui minulle. Palkkasin tästä ja otettiin toisto. Toisella kerralla huomattavasti vähemmän maistelua, oma löytyi hyvin ja palautui minulle saakka. Tästä palkkasin taas ja jätettiin siihen. Pitäis yrittää treenata tätä useammin kuin kerran vuodessa, niin saatettais saada joskus tuloksiakin aikaan ;)

Neven kanssa otin lopuksi vielä noutoa, tai oikeastaan ensin pelkkää eteen istumista. Olen sisällä ennen ruoan antoa pyytänyt Neven aina eteen, ja melkoisen hyvin se alkoi oivaltaakin asiaa ihan muutamassa päivässä. Ulkona esitys ei ollut ihan yhtä vahva, tarvitsi paljon enemmän apuja. Istuin sitten ulkona olevalla penkillä, heittelin Nevelle kapulaa ja yritin saada kestoa kapulan pitoon. Neve sylkäisee kapulan hyvin hanakasti heti, kun mun käsi liikahtaa suuta kohti. Otin noutokapulan taas sisälle siinä toivossa, että saataisiin pitoa rakennettua ensin sisätiloissa.

Illalla käytiin vielä ihana lenkki Laajavuoressa. Hiihtäjät ovat jo ilmaantuneet sankoin joukoin, vaikka varsinaisia latuja ei ole. Kuljettiin sitten koirien kanssa siellä hiihtäjien joukossa ja selvittiin pelkillä pahoilla katseilla ;) Yksi rouva herätti kyllä ihmetystä, kun hän kyseli hyvin huolissaan, että säikähtääkö koirat, jos hän hiihtää meidän ohi. Vakuutin, että koirat eivät ole siitä moksiskaan, ja rouva pääsi meidän ohi ongelmitta.

Tänään sitten töiden jälkeen ajettiin autolla Killerille ja lähdettiin taas lenkille ennen agitreenejä. Lenkkeilystä ei kyllä meinaa tulla mitään, kun kaksikko tykkäisi vain loputtomiin pyöriä hangessa. Lunta on tullut viikonlopun aikana liki 20 cm, ja pikkupakkanen on pitänyt huolen, että lumet ovat ainakin toistaiseksi pysyneet. Nautin lenkkeilystä ihan eri tavalla, kun metsässäkin näkee liikkua ilman valoa!

Tämänpäiväisten agitreenien haastavin osuus olivat välistävedot. Ne eivät ole koskaan lukeutuneet minun ja Rinin bravuureihin, mutta onhan se ihan viihdyttävää ainakin katsojien mielestä seurata, kun me yritetään ;)

Rata alkoi lupaavasti, mutta ongelmat alkoivat välistävedoissa. Rini haukahti jo putkesta tullessa siihen malliin, että ohjeet olivat myöhässä. En antanut riittävästi tilaa välistävetoa varten, joten Rini hyppäsi uudestaan saman putkenjälkeisen hypyn. Otin uudestaan, taas kuului urputusta ja sama kohta meni pieleen. Kolmannella kerralla päästiin ensimmäisestä välistävetokohdasta ohi. Toisen kohdan suorittaminen oikein oli haasteellisempaa, koska hyppyjen välinen rako oli kapeampi. Rini meinasi koukata suoraan hypylle 11, se tekee ihan järjettömiä hakeutumisia esteille, kun pakotan sen työskentelemään lähelläni, josta Rini taas koskaan ei ole perustanut. Muutamalla yrityksellä päästiin kuitenkin puomille, vaikka onnistuessaankin tuo kuvio tuntui, että kuminauha oli virutettuna ihan äärimmilleen.

Puomin jälkeen loppu meni sujuvasti, joskin teki mieli huutaa jo armoa pussin jälkeen. Rinillä oli ihan hullu vauhti, se ei armahtanut yhtään. Mutta täytyypä sitä ihmetellä, että vaikka haukoin henkeäni, ja rata oli vaatinut ihan mielettömästi työtä, niin jokainen rima pysyi ylhäällä!

Halusin uusinnan vielä välistävedoista siinä toivossa, että saisin kuvion menemään sujuvammin ja kuminauhaa liiaksi viruttamatta. Siitäpä ne haasteet sitten alkoivatkin. Rini alkoi loikkia hidasteluista huolimatta taas mielettömän matkan päästä, putkelta tullessa sillä tietysti oli täysi vauhti päällä. Kahdesti se tiputti riman yrittäessämme saada kuvio kuntoon, ja molemmilla kerroilla se sai palautetta huolimattomasta hyppimisestä. Toisen kerran jälkeen näin senkin ihmeen, että Rini tuli putkesta hallitusti ja ponnisti juuri ennen hyppyä hypylle. Palkkasin siitä erikseen, voi että, kun sen saisi menemään noin aina... Rini tuntui kyllä tuon jälkeen skarppaavan paremmin hyppyihin, vaikka yhtä hallittua ja kaunista hyppyä ei sen jälkeen näkynyt. Pienellä vääntämisellä saimme kuvion kuitenkin uudestaan onnistumaan, joskin taas lähellä työskentelystä ällöttyneenä Rini sinkaisi viimeisen hypyn jälkeen sinne hypylle 11 ;) Tuosta sen työskentelystä tulee aina aika ajoin Seela mieleen - niillä on hyvin samantyylinen tapa sinkaista vain sinne, minne nenä näyttää.

Nyt jääkin nähtäväksi, jatkuvatko agiliitelyt vai jäädäänkö pitkälle tauolle. Ensi viikolla olisi treenit vielä tarjolla ennen joululomaa, mutta meidän osallistuminen riippuu ihan ultran tuloksesta. Voi kyllä olla, että ensi viikolla käydään vielä treeneissä tekemässä kontakteja ja jotain muuta hupaisaa ja kevyttä, mutta hyppimiset saavat jäädä sikseen. Rinin pahoinvointi on hellittänyt, mutta unta tuntuisi riittävän - tosin heti, kun jotain äksöniä on tarjolla, Rini on välittömästi valmis hommiin.

Niin joo, päivittelin tuossa lupaamiani kuvia vanhempaan postaukseen Lumikenttien sankarit.

Eilen kisailtiin taas kotikulmilla oman yhdistyksen kisoissa Rinin kanssa.

Ensimmäinen rata oli suhteellisen suoraviivainen, mutta tuomari kehotti huolellisuuteen. Pari varteenotettavaa hyllyn paikkaa siellä radalla olikin. Meiltä tippui heti lähdössä ensimmäinen rima, tällä kertaa ei kuitenkaan mun käden takia. Lähdin vielä Rinin kanssa yhtä aikaa, joten senkään piikkiin ei voi laittaa, että sillä olisi tullut kiire mun perään. Matka jatkui sujuvasti keinulle saakka, jonka Rini halusi tehdä pienellä ilmalennolla - tietenkin samalla pompaten kontaktin yli. Keppien aloituksesta tuli kielto, kun Rini ei jostain syystä ensin älynnyt keppien olevan edessään, ja sitten se jäi kyselemään lupaa suorittaa. Loppurata meni puhtaasti, tuloksena 15vp. Tällä radalla tuli sellaisia virheitä, jotka musta kertoivat pitkästä tauosta. Fiilis oli kuitenkin hyvä ja meillä oli hauskaa!

Toinen rata oli sitten vähän haastavamman tuntuinen, alku oli melkoista pyörittämistä, mutta kun alusta selvisi, niin loppu meni suoraviivaisemmin. Taas tippui ensimmäinen rima, joten tiedetään taas, mitä pitää treenata... Onnistuttiin mun mielestä kivasti kaikissa sellaisissa kohdissa, jotka ajatuksena tuntui haastavilta: ensin kääntö muurilta putkeen, sitten putken jälkeiseltä hypyltä vienti kepeille. Rini kuunteli hyvin ohjausta, häntä tiputti yhden riman keskellä rataa. Tuo mun omituinen niiaus ennen rengasta edeltävää hyppyä johtuu siitä, että meinasin juosta päin hyppyä. Olin muuten aika ylpeä Rinistä, kun rima kuitenkin pysyi ylhäällä! Radan loppupuolella tippui vielä yksi rima, tältäkin radalta tuloksena 15vp. Tämä rata tuntui kuitenkin edellistäkin paremmalta!

Kisojen jälkeen käytiin Saijan ja koirien kanssa lenkillä siinä Killerin lähistöllä. Rini oli vallan tyytyväinen lopun illan saamaansa spesiaalihuomioon.

Ehdin tässä jo jokuseen kertaan mielessäni ajatella, että tän vuoden hakuilut on varmaan hakuiltu - etenkin, kun viime viikonloppuna satoi lunta. Viikon varrella lumet sitten kuitenkin sulivat, viime yönä sitä satoi taas vuorostaan lisää, mutta tällä kertaa vain muutaman sentin verran. Kun sitten muutama hakuporukasta kyseli, olisko vielä intoa lähteä hakuilemaan, ilmoittauduimme innolla mukaan.

Menimme samaan paikkaan kuin viimeksi, Tikkakosken suunnassa olevaan kivikkoiseen metsään. Meitä tuli paikalle kolme, joten siirtyvillä maalimiehillä saatiin ihan hyvä treeni aikaiseksi. Päivän teemana oli motivoiva yliheittotreeni, jollaisen olen jokusen kerran Rinille aiemmin tehnyt - nyt lähinnä markkinoin sitä eteenpäin ryhmän muille koirille. Nevelle teimme myös samaisen yliheittotreenin, kun se sopii hyvin aloittelevallekin koiralle.

Neve pääsi omista ensimmäisenä treenaamaan. Se on kyllä huvittava - kovin tohkeissaan kiskoo kauheata kyytiä alueelle kuin se oikeasti ymmärtäisi touhusta jotakin ;) Ensimmäisen etukulman ukko lähti alueelle Neven nähden ja hetsasi vähän, käänsin sen jälkeen Neven pois. Ukon päästyä piiloon menin alueelle ja lähetin Neven alueelta ukon piiloa kohti - ukko kun kiersi piiloonsa toista kautta. Olin melkoisen yllättynyt, kun Neve lähti nenä ylhäällä ihan suoraan etukulmaa kohti ja löysi heti ukon :) Nopeastihan se on oppinut ennenkin, mutta tuntuu hurjalta ajatella, että haku on oikeastaan varsinaisesti aloitettu Neven kanssa vasta tänä syksynä, ja nyt se jo irtoaa noinkin hyvin. Toki siihen pisteeseen on vielä matkaa, että ukot voisi laittaa suoraan piiloihin.

Ukon palkattua Neven maalimies jäi Neven kanssa alueen puoliväliin, minä siirryin keskilinjalle. Toisen puolen maalimies oli jo valmiina, joten kutsuin Neven ja yritin yliheittoa toiselle puolelle pakenevan maalimiehen perään. Neve juoksi kaksi metriä keskilinjan yli, mutta vauhti tössäsi siihen - mulle jäi vaikutelma, ettei se älynnyt maalimiehen olleen toisella puolella, alueen vasen puoli kun oli jyrkkää ja kivikkoista ylämäkeä. Maalimiehen kutsuessa Neveä nimeltä Nessu hiffasi pakenevan ukon ja painalsi kauheaa kyytiä perään ;)

Toisen maalimiehen ohjeistinkin valmiiksi jo pitämään ääntä pakoon juostessaan, että Neve menisi sujuvasti keskilinjan yli ja jatkaisi matkaa maalimiehelle asti. Toinen yliheitto onnistui tosi hyvin, Neve juoksi suoraan maalimiehelle palkkaa hakemaan. Neljäs ja viimeinen yliheitto oli myös aika hyvä, siinä Neve ehti hidastaa keskilinjan jälkeen, mutta maalimiehen hihkaisu taas sai Neven ryntäämään ukon perään.

Neve tuntuu olevan kovin tohkeissaan uudesta harrastusmuodostaan, joten eiköhän me jatketa jatkossakin aina mahdollisuuksien mukaan ;) Pitänee katsoa, jos talven aikana ryhtyisi rakentelemaan sille ilmaisua. Kirjoitin jo joulupukillekin, että meille saisi tuoda lisää irtorullia hakuilua varten ;)

Rini on ollut pahoinvoiva sunnuntai-illasta lähtien. Sunnuntaina se oli Ainon luona oksennellut muutaman kerran, myös sunnuntain ja maanantain välisenä yönä oksetti. Sen jälkeen Rini ei ole oksennellut, mutta sillä on selkeästi huono olo. Nyt tietysti olisi meneillään ne vuorokaudet, jolloin alkiot kiinnittyvät kohdunseinämään, jos niitä alkioita ylipäätään onkaan...

Tuosta pahoinvoinnista johtuen pohdiskelin, että treenaanko Riniä ollenkaan, mutta ei sitä kyllä hennonnut toimettomaksi autoonkaan jättää, kun se niin kaihoisasti huuteli meidän perään aina lähtiessämme autoilta. Otin Rinille sitten löytötreenin: se sai etsiä kolme ukkoa. Ensimmäinen ukko oli etukulmassa, jossa oli ollut kaikkien yliheittotreenin tehneiden ensimmäinen löytö, toinen toisella puolella etukulmassa, kolmas oli kuusikoiden takana piilossa n. 40m päässä oikeasta etukulmasta.

Rini löysi ensimmäisen ukon suoralla pistolla, siinä ei mitään ihmeellistä. Toisen etukulman ukkoa Rini joutui hetken etsimään, mutta hajun saatuaan ukko löytyi hyvin - piti vaan etsiä hajua kunnolla. Olin mielissäni, kun Rini irtosi niin hyvin ylämäkeen ja teki hienosti töitä. Kolmas ukko löytyi taas suoralla pistolla, Rini juoksi aika suoraan ukolle. Se oli onnesta niin soikeana, kun palkkana oli lihapullia ja leikkiä lussupallolla. Tuo treeni teki Rinille selkeästi hyvää, se taisi unohtaa pahoinvointinsakin töitä tehdessään ;)

Ennen hakutreenejä käytiin Ainon ja karjisten kanssa napsimassa muutama kuva Haukkiksessa. Ei tahdo luonnistua tuo kuvien ottaminen niin millään, taas piti ylimääräinen reissu tehdä kotiin, kun kameran CF-kortti jäi tietsikkaan... Kannatti kuitenkin lähteä, ihan kelvollisia kuvia siellä sai aikaiseksi:

Malla kellii pellolla

Älykkäiden nelikko

Hurrrrjat karjikset

...ja vähemmän hurja Neve ;)

Plyyt vauhdissa

Tää on vissiin sitä vapauden riemua

Sentti liitää (maaliin)

Malla näyttää, miten päästään lujaa eteenpäin

Hitusen hurjalta vaikuttaa tuo Seelan salaisuuksien kuiskinta ;)

Rini mielipuuhissaan lapasta kantelemassa

Ihana Malla :)