Tänään on oltu tien päällä oikein urakalla - ei ihme, että ihmisolento on tarvinnut päivän mittaan kahdet päikkärit selvitäkseen päivästä! :D

Kävin aamulla koululla harjoittelemassa tehoelvytystä, jonka jälkeen tuntui osuvalta lähteä tehokkaalle lenkille. Ajelin siis lössin kanssa autolla tutun metsätien varteen Ruokkeen suuntaan ja kävelimme reippaassa tahdissa lumihangessa lammenympäryslenkin. Olin taas osannut varautua sään mukaan - päällä oli paksuin mahdollinen talvitakki ja toppahousut. Kun siinä jyrkkiä lumisiä mäkiä koirien kanssa tarvoin ylös hiestä litimärkänä, tuli jokuseen kertaan mietittyä, että olishan tän voinut tehdä toisinkin. Lenkillä saatiin kulutettua kaksi tuntia, eikä ihmisolennon tarvinnut näiden urheilusuoritusten jälkeen nähdä kovinkaan paljon vaivaa uinahtaakseen onnellisna sängylle ihanan Rinin kanssa selät vastakkain!

Nihkeän herätyksen jälkeen oli aika suunnata Neven kanssa agiloimaan. Ohjelmassa oli lisää rataharjoituksia, joita saatiinkin tänään tehdä urakalla - ellei jopa tehokkaasti, kuten päivän teemaan näköjään sopii:

Tällä kertaa tästä mun ratapiirustuksesta tuli harvinaisen sekava, kun tehtiin samalla pohjalla monta eri rataharjoitusta.

Päivän teemana oli harjoitella perustekniikoita: valsseja, takaaleikkauksia ja persjättöjä radalla. Ensimmäisenä teimme numeroilla merkityn radan.

Voi hyvänen aika, että se voi joskus olla vaikeaa! Kahden hypyn alkusuora meni vielä jotenkuten, mutta saadapa koira oikeaan päähän putkea, kun koiralle paljon loogisemmalta tuntui mennä A:n alla olevan putken päähän. Käännös oikealle putkenpäälle oli tosi tiukka, joten en sinänsä ihmettele, että se tuotti vaikeuksia - muillekin kuin vain meille. Sain sen lopulta onnistumaan, kun käytännössä nappasin Neveä nenästä kiinni sen hypätessä toisen hypyn yli. Loppu rata meni paljon sujuvammin, jopa takaaleikkaus onnistui hyvin hyppyjen väliin toiselle putkelle mentäessä. Nevellä tuli yksi ylimääräinen kieppi ennen putkeen menoa, kun 1-hypyn takana ollut pöytä (jota en ratapiirrokseen laittanut) sai neidin arpomaan, kummallekohan esteelle ollaan menossa.

Toisella radalla yhteistyömme pelitti paremmin - mitä nyt häiriönä sivussa ollut puomi herätti Neven luovan puolen. Se kun keksi minun tehdessäni valssia 2-hypyllä kiertää selkäni takaa ja pujotella tovin puomin alla ennen putkeen sujahtamista. Ensimmäisen kerran sen vielä ymmärsin, kun Neve meni puomin putkenpuoleisen alastulolaudan alta, josta se sentään pystyi juoksemaan suorana, mutta toisella kerralla se keksi mennä alastulolaudan tukipalikan vierestä, josta se käytännössä joutui ryömimään päästäkseen eteenpäin. Olen joskus sanonut, että Neve on Hazelmoor-kennelin ainoa oikea Hazelhölmö, ja tämänpäiväinen treeni puhui taas tämän olettamuksen puolesta ;)

Noh, muuten rata meni mainiosti. Toisen putken jälkeen sai valita, tekikö ensin heiton itsestä poispäin vai ottiko hypyn takaakierrolla, molemmat vaihtoehdot piti kuitenkin tehdä. Neve hallitsi hienosti molemmat, takaakierrolla kuvio tuntui minusta hieman luontevammalta. Viimeiselle kierrokselle sai pyytää revanssia jostakin radan kohdasta, ja yllättäen halusin ottaa uudestaan alun ensimmäiselle putkelle saakka ilman, että koira käy välillä taituroimassa mitä luovimmilla keinoilla puomin alla. Kun otin Neven vaan napakasti hypyllä mukaan, sain käännettyä sen suoraan edessäni päästämättä sitä selkäni taakse, ja silloin Neven suunta oli suoraan kohti putkea.

Neve pääsi illalla vielä lenkille mun kanssa ihan yksinään, kun lähdimme pitkästä aikaa lenkille Julian ja Cairo-aussien kanssa. Neve on ollut vähän orvon oloinen, kun Rinistä ei ole ollut sille leikkikaveria, joten ajattelin, että Cairosta se saattaisi saada leikkikaverin. Cairossa oli virtaa kuin pienessä kylässä, mutta ilmeisesti päivän ohjelma oli riittänyt uuvuttamaan Neven jo siihen pisteeseen, ettei se enää jaksanut riehua ;) Kepistä ne jaksoivat kuitenkin innostua, samoin lumipalloista.

Vaikka Rini ja Malla eivät ole päässeet puuhastelemaan läheskään niin paljon kuin Neve, täällä on silti lauma elämäänsä varsin tyytyväiseltä vaikuttavia koiria. Veikkaan kuitenkin, että kunhan alan kohta kolistella ruokakuppien kanssa, näihin tulee vähän lisää eloa - ainakin ruokailun ajaksi ;)

Eilen illalla koirat olivat vähän sen oloisia, että tylsää, kun ei ole mitään tekemistä. Sekä omat että hoitokebabbina oleva Malla saivat pelata kaksi kierrosta joululahjaksi saatua aktivointipeliä. Rini selvitti oman osuutensa ongelmitta. Malla ei vissiin aiemmin ollut peliä pelannut, ja se karjakoiramaiseen tapaan yritti räiskiä lautaa pitkin huonetta, kokeilla, olisivatko namit kuitenkin piilossa laudan alla jne. Viimeisenä, ikään kuin jalon karjakoiran suurta älykkyyttä pilkkaavana nöyryyttävän yksinkertaisena keinona, Malla kokeili nostaa palikoita. Kun nami paljastui palikan alta, piti palikka kuitenkin räiskäistä toiselle puolelle huonetta tai ainakin pitkälle sängyn alle ihmiskäden ulottumattomiin.

Neve suoriutui pelilaudan toisesta pelikerrasta ensimmäistä huomattavasti paremmin ja nopeammin. Tässä kohtaa mielestäni näkyy, että kyllä tuon eläimen päässä muutakin pyörii kuin vain tuulenviima ;) Neven kohdalla on toisaalta melko ratkaisevaa, missä mielentilassa se ryhtyy mihinkin tehtävään - jos se alkaa touhottaa, touhusta ei todennäköisesti tule yhtään mitään. Jos se malttaa keskittyä ajatustyöhön, meillä on toivoa.

Neve kokeili pelin jälkeen tuoda mulle yhtä palikoista, mutta siinä se päätyi touhotusmoodiin. Nappasin noutokapulan käteeni, otin pöydälle lisää namia ja päätin kokeilla muistutella neidille oikeaa noutoa mieleen. Kun ensimmäisellä kerralla oli vain muutamista milleistä kiinni, etten saanut kapulaa varpailleni, muistin, että treeneissä jäätiin pidon harjoitteluun. Jatkoimme siis siitä.

Neve muisti hyvin pidä-käskyn, ja jo muutaman toiston jälkeen huomasin, että tehtävää voi jo vaikeuttaa. Päätin sitten puuttua sen hanakkaan haluun sylkäistä kapula suusta heti, kun mun käsi vähänkin liikahtaa kapulaan päin. Nostelin käsiä ja heilutin niitä kapulan läheisyydessä, mutten kuitenkaan koskenut kapulaan. Neve tiputti kapulan pariin otteeseen, mutta ymmärsi nopeasti pitää kapulaa suussa käsieni liikkeistä huolimatta. Vähitellen tein myös niin, että sormella ikään kuin vahingossa kosketin kapulaa. Hipaisu ei enää treenin lopussa riittänyt kapulan tiputukseen, mutta jos kunnolla tartuin siihen, Neve päästi irti. Vaikuttaa siis varsin lupaavalta - kun tätäkin vaan treenaisi vähän useammin kuin mitä nykyään on treenattu.

Päätin uhkarohkeasti kokeilla, malttaako Neve pitää kapulaa samalla tavalla suussa, jos seison sen edessä istumisen sijasta. Ensimmäisellä kerralla meinasin saada taas kapulan varpaille, mutta sen jälkeen Neve aika hyvin oivalsi, että sama sääntö pätee mun asennosta huolimatta. Olemme joka päivä treenanneet ruoan antamisen yhteydessä Neven kanssa eteen tulemista suoraan istumaan, mutta Neve ei oikein vieläkään näytä sisäistäneen, missä sen oikea paikka on. Joskus se hakeutuu suoraan eteeni ihan oikein, mutta useimmiten asento on ihan vino. Pitää tässä kohtaa miettiä taas, miten edetään.

Tänään kävimme Saijan ja Edin kanssa Ruokkeen suunnalla taas lenkkeilemässä, ihmiset tällä kertaa lumikenkien päällä. Kameraakin ulkoilutin, kun piti Rinistä saada uusia mahakuvia seisaaltaan, ne laitoin tuonne pentublogin puolelle. Tässä kuvia lenkin varrelta:

Mä en pääse yli Neven korvista - musta se on vaan niin käsittämättömän suloinen korvat pystyssä!

Mötynen

Malla ei ollut innoissaan puvustaan - se kun on vakuuttunut, että kaikenlainen vaatetus / rihkama, mikä päälle pitää pukea, on ylimääräistä! Ulkona oli kuitenkin sen verran viileä, että laitoin sille haalarin päälle, jotta polvi pysyisi kunnossa.

Ediä ei pakkanen haitannut ;)

"Hei tyypit, voiko tässä muka liikkua?!"

Nessu liitää kohti linssiä ;)

Rinistä saa hurjia kuvia, kun se pureksii keppiä

"Hei wau, tässä tosiaan voi liikkua! Ei sillä, että silti siitä tykkäisin..."

Edi poseerasi

Poseeraustuokion jälkeen voikin napata lapasen ja lähteä riekkasemaan. Joskus saattaa saada tytönkin mukaan leikkiin. Nessu vaan kauhistui huomatessaan, ettei lapanen ollutkaan vietävissä...

"Mamma auta, toi appenzelli takuulla syö mut!"

Lenkki jäi vähän suunniteltua lyhyemmäksi, mutta koirat olivat siihenkin tyytyväisiä. Pitänee katsoa, jos illemmalla lähtisi vielä uudestaan pihalle käppäilemään, huomenna kun on edessä paluu koulun penkille. Onneksi lukkari ei ole kauhean tiivis kuin keskiviikon osalta, muuten saattaisi kauhistuttaa.

Eilen palailtiin joululomilta agilityn saloihin Neven kanssa. Ohjelmassa oli rata:

Jätin Neven odottelemaan ensimmäisen hypyn taakse ja siirryin lähelle putken suuta. Tein ohjauksessa valssin, ja koiran irrottua putkeen rynnistin persjätöllä putken toiselle suulle. Ohjelmassa oli harjoitella viskileikkausta, joskin ensin harjoittelimme hieman helpotetusti. Neve hyppäsi putken jälkeisen hypyn, mutta jostain syystä se ei hahmottanut seuraavaa putkea edeltävää hyppyä, vaan kiersi sen. Tästä alkoi mitä moninaisin ongelmien sarja.

Tarja meni 4-hypyn taakse namia kädessään, jotta saisi palkattua Neven. Nessu kesti palkkaajan ajatuksen äärimmäisen huonosti - seuraavien epätoivoisten yritysten lopputulos oli aina, että putkesta suorinta (ja hypyt ohittavaa) tietä palkkaa kohti. Tarja siirtyi pois, kun totesimme, ettei palkkaajalla saatu tähän ratkaisua. Yritimme rataa uudestaan ilman mitään erikoisviritelmiä, nyt Neve hyppäsi hypyn, mutta saadakseni koiran putkeen, mun piti saatella se ihan putkensuulle ja silti monta kertaa hokea putkea, että Neve älysi, minne sen oikein halusin. Sen pää pyöri ihan hyrränä ympäriinsä, kun se ei tiennyt, minne mennä. Tuohon ratapiirrokseen en sitä merkinnyt, mutta siinä kentän laidalla oli palasina puomi, jonka osat kuitenkin olivat alle metrin päässä tuosta toisesta putkesta, ja luulen sen aiheuttaneen ainakin osan hämmennyksestä.

Seuraavaksi yritimme takaperin ketjuttamista. Otin ensin 4 hypyn edestä lähetyksen pelkästään putkeen. Monta kehotusta piti antaa, ennen kuin Neve meni. Pikkuhiljaa siirryttiin 4 hypyn taakse, mutta ohjautuminen putkelle tökki edelleen, eikä toistojen määrä tuntunut auttavan siihen millään. Yritin sitten kuitenkin 3 hypyn takaa tehdä koko kuvion saatellen koiran putkelle saakka. Hypyt meni ok, putkelle piti painostaa. Radan jatkaminen eteenpäin tössäsi, kun Neve ei irronnut mun jaloista hyppyjen välillä, joten astuin vahingossa sen tassun päälle juuri ennen 7-hypyn suoritusta. Siinä vaiheessa mä totesin jo ääneen, että nyt mun pitää päästä pihalle purkamaan paineita ennen kuin räjähdän.

Kävimme ulkona kävelemässä pienen lenkin ja mä mietin kuumeisesti, mikä ihme nyt tökkii, kun ei vaan onnistu. Onhan meillä taukoa takana muutama viikko, mutta se ei ole koskaan aiemminkaan vaikuttanut putkien suoritukseen millään tavalla. Palasimme takaisin hallille ja pyysin, että siirrettäisiin puomin palasia vähän kauemmas putkesta. Näin tehtiin, ja vein Neven takaisin aloitukseen yrittäen samalla keskittyä koiran viemiseen rauhallisesti. Ensimmäinen yritys tyssäsi, kun rimat alkoivat paukkua, mikä ei ole Nevelle kauhean tavallista. Yritimme uudestaan, vieläkin rauhallisemmin. Putken jälkeinen hyppykuvio meni ok, eikä Neve tarvinnut putkelle kuin yhden ylimääräisen kehotuksen. Kehuin kovasti ja jatkoimme matkaa. Loppu rata meni oikein, vaikka jouduin leikkaamaan takaa taas hyppyjen välistä. Otin kolmannen putken jälkeen koiran haltuun ennen vientiä kepeille, sieltä pääsimme muurille ja sen jälkeiselle hypylle. Selvitettiin rata siis loppuun asti!

Palkkasin Neven patukkaleikillä, ja vetämisen intensiteetti kertoi omaa kieltään, että säätäminen oli vähän työllistänyt aivohernettä. Halusin tehdä esteet 2-8 uudestaan, jotta saisin ohjauskuvion harjoiteltua paremmaksi. Tällä toistolla Neve irtosi putkeen jo ihan ilman ongelmia - palkkaus taisi siis olla oiva keino kertoa koiralle, että hienosti meni ;) Tälläkin radalla unohdin tehdä valssin, joten jouduin tekemään takaaleikkauksen ennen 7-hyppyä, mutta Neve ei enää välittänyt takaaleikkauksesta vaan painalsi putkeen :)

Päättelin tästä, että Neve on sen verran herkkä koira, ettei se reppana kestä, jos se aistii mun pinnan kiristyvän. Tarja sanoi treenien päätteeksi, ettei musta päällepäin huomannut, että olisin ollut pinna kireällä. Luulen kuitenkin, että mun käskytysäänestä tuli välissä sen verran painostava, ettei Neve sen takia uskaltanut irrota putkelle tai hypyille - koska se niin viimeiseen asti yrittää tehdä oikein. Kun rentouduin ja vein iloisesti, Neve kykeni luottamaan tekevänsä oikein - ja kun tästä tuli vielä patukkaa palkaksi, se vahvisti luottoa entisestään. Nessulle pitää sitten vaan iloisesti lässyttää eikä koskaan saa suuttua ;)

Nevellä on kova veto kepeille. Se monesti eilisenkin treenin aikana hakeutui sinne ihan itsenäisesti. Radalla meillä oli verkot, mutta kun sillä nyt on jo noin hyvä kuva keppien suorituksesta, voisi verkkoja osittain ryhtyä jo ottamaan harkitusti pois.

Kontakteja ei eilen ehditty kuitenkaan tehdä, vaikka niitäkin piti olla ohjelmassa. Suunnittelin ensi viikolla meneväni omalla aikaa treenaamaan, suunnittelin jo silloin ottavani kontakteja ja rengasta.

Tämä blogi onkin vähän hiljentynyt, päivittely on keskittynyt lähinnä tuonne pentublogin puolelle. Vuosi vaihtui tuossa välissä, joten lienee aika puida viime vuoden toteumat ja tehdä uusia suunnitelmia tälle vuodelle:

TAVOITTEET VUODELLE 2011

RINI

TOKO:
Nyt tai ei koskaan - tavoitteena voittajaluokan ykköstulos!

Suurista suunnitelmista huolimatta tokokisat jäivät Rinin kanssa viime vuonna käymättä, kun keskityimme enemmän pk-tottikseen. Jos nyt tästä jotain iloa oli, niin se tuotti selkeästi tuloksia: huonoimmat pisteet pk-kisojen tottiksesta oli 85, johon olen jo melko tyytyväinen.

PK:
Treenaillaan hakua ja jälkeä, kisataan jos ehditään. Tavoitteita pitää kuitenkin aina olla, joten tavoitellaan jäljeltä JK2:sta ja hausta HK1:stä ja HK2:sta.

Kävimme kaksi kertaa kisailemassa hakukisoissa, mutta tulokset jäivät saamatta. Jälkikisojen suhteen aktivoiduin vasta loppusyksystä jälleen kerran havahtuessani kisakauden päättymiseen, joten paikkaa ei kovasta yrityksestä huolimatta enää saatu. Saatiin kuitenkin hausta paljon tarpeellista kisakokemusta! Kesän treenien pääpaino oli Rinin kanssa haussa, jälkeäkin ajettiin, mutta melko vähän edelliskesään verrattuna.

AGILITY:
Kisaillaan lisää, otetaan hurja tavoite nousta kakkosiin :)

Puuttuvat ykkösen nollat ovat tiukassa. Kisailtiin mun makuun aika paljon agilityssä, ja fiiliskin oli melkoisen hyvä kisoissa. Ja kun kisatuloslistaa meidän osalta katselee, niin enemmän siellä on tuloksia kuin hyllyjä, mikä lienee kuitenkin aika positiivista!

NÄYTTELYT:
Käydään pitämässä hauskaa, muuta tavoitetta tänne lienee turha asettaa.

Rini sai viimeisen sertinsä Tuusniemen ryhmiksestä, joka oli meille vuoden ensimmäinen näyttely, ja samalla se saavutti ensimmäisen valionarvonsa. Valioitumisen jälkeen näyttelyissä tuli kierrettyä aika vähän, mutta muutama tulos käytiin hakemassa valioluokasta. Rini sai jokaisesta valioluokan näyttelystä ERIn ja yhtä näyttelyä lukuun ottamatta myös SA:n.

VEPE:
Olisi kiva päästä aloittelemaan taas, jos aikaa ja mahdollisuuksia vaan suinkin on...

Aikaa ei valitettavasti ollut :(

PAIMENNUS:
Käydään huvin ja urheilun vuoksi harrastelemassa lisää, jos mahdollisuus vaan eteen tulee.

Pariin otteeseen suunniteltiin paimennukseen lähtöä, mutta aika oli kesällä kortilla - ja paimentamaan lähtö olisi edellyttänyt jättämään toisen lajin treenit väliin.

Lisäksi toivon, että koira pysyy jatkossakin terveenä ja iloisena omana itsenään. Toivotaan myös, että pentusuunnitelmat toteutuvat ensi vuonna :)

Rini kävi silmäpeilauksessa marraskuun alussa, ja neiti todettiin edelleen kirkassilmäiseksi :) Rini on ollut terve ja hyvävointinen koko vuoden, siihen ei voi olla kuin tyytyväinen. Pentuja ei saatu vuoden 2011 puolella, mutta monella viikolla ei mennä vuodenvaihteen yli ;)

NEVE

TOKO:
Nevelle tavoitteena BH-koe, viimeinen alokasluokan ykkönen ja täten TK1 sekä TK2.

Neven kanssa haimme maaliskuussa puuttuvan alokasluokan ykköstuloksen, ja se sai samalla ensimmäisen tittelinsä TK1. BH-koe suoritettiin hyväksytysti syyskuun alussa. Avoimen luokan liikkeitä treenailtiin kyllä, mutta haluan saada sille lisää suoritusvarmuutta ennen kuin vien sen kisoihin. Avointa luokkaa ei siis ehditty korkkaamaan.

PK:
Jatketaan maastolajien treenausta ja haetaan etenkin jäljelle ja keppien ilmaisuun lisää varmuutta. Jos koira on siihen valmis, kisoihin!

Kesän aikana Neven keppi-ilmaisua saatiin vietyä reilusti eteenpäin, mutta vieläkin siinä riittää tekemistä. Jäljen ajajana Neve on huippu! Janatyöskentely tuotti jonkin verran ongelmia, mutta kauden lopussa näkyi jo valoa tunnelin päässä. Kisoihin päätin olla kiirehtimättä.

AGILITY:
Takaisin meidän aktiiviseen treenirepertuaariin! Haetaan lisää varmuutta esteille, ohjaajalle parempaa näppituntumaa koiraan ja kivahan se olisi käydä vaikka leikkimielisesti jo kokeilemassa möllikisojakin :)

Neven kanssa treenailtiin agilityä mahdollisuuksien mukaan, ja huimasti se on mennyt syksyn aikana eteenpäin, vaikka juoksutauko ja reissaaminen ovat häirinneet treeneihin osallistumista. Kauden alussa ei pystytty tekemään muutamaa estettä pitempää rataa, mutta nyt voidaan tehdä jo huomattavasti pitempää. Kontaktit kaipaavat vielä vahvistamista, pikkuhiljaa vähennetään apuja myös kepeiltä. Neve on hyvin erilainen ohjattava kuin Rini, joten ohjaajalla riittää sen kanssa ihmettelemistä. Mölleihin en ihan vielä uskaltautunut ;)

NÄYTTELYT:
Käydään muutamassa jälleen pitämässä hauskaa ;)

Neve kävi vuoden aikana kolmessa näyttelyssä, yhdestä se sai H:n ja kahdesta EH:n. Hauskaa sen kanssa oli! Saana esitti Neven Varkauden näyttelyssä, ja tämä parivaljakko näytti niin upealta, että kenties Saana nähdään Neven kanssa kehässä toistekin... ;)

PAIMENNUS:
Tätä lisää, kiitos!

Ei ehditty :(

VEPE:
Vepe voisi olla hauska laji Neven kanssa, joten jos mahdollisuus on ja aikaa riittää, olisi kiva päästä kokeilemaan!

Tähänkään ei aika riittänyt, ikävä kyllä. Uimassa Neve sai käydä kyllä pitkin kesää, lähes päivittäin, ja siitä se nautti täysin siemauksin :)

Lisänä myös toive, että Neve pysyisi terveenä ja omana iloisena itsenään (eikä koskaan kasvaisi aikuiseksi )

Neve kävi silmäpeilauksessa marraskuun alussa, ja neiti katselee maailmaa edelleen kirkkain silmin :) Muutenkin Neve on ollut terve ja oma iloinen itsensä. Ei näytä olevan pelkoa, että se kasvaisi aikuiseksi ;)

TAVOITTEET VUODELLE 2012

RINI

TOKO:
Haetaan uutta puhtia tokon treenaamiseen, ei oteta kisapaineita.

PK:
Haun osalta toivon, että saataisiin korjattua kisatilanteessa mönkään menevät osa-alueet kuntoon. Tavoitellaan edelleen HK1:stä ;) Ajetaan jälkiä sen verran, mitä ehditään, ja jos hyvältä näyttää, niin kisoihin tavoittelemaan JK2:sta.

AGILITY:
Pidetään yllä hyvää mieltä! Pentuprojektin takia jätän Rinin ilmoittamatta kevään treenikaudelle, joten ohjattua agilityä jatkamme toivottavasti seuraavan kerran ensi syksynä. Jokusissa kisoissa voisi käydä.

NÄYTTELYT:
Olisi kiva päästä katselemaan näyttelykehiä rajojen ulkopuolella... ;)

TERVEYS:
Toivon, että Rini saa olla jatkossa yhtä terveenä kuin mitä se on ollut tähän asti, ja on ihana oma itsensä! Toivotaan, että synnytys ja pentuaika menee hyvin, ja että saadaan terveitä pentuja.

NEVE

TOKO:
Kilpailemaan avoimeen luokkaan ja sieltä koulutustunnus TK2. Tottiksen hiomista pk-kisoja varten.

PK:
Jatketaan jäljen ja esineruudun treenausta. Jäljellä työn alle saada sujuva janatyöskentely ja varma keppi-ilmaisu. Erimittaisia jälkiä erilaisissa maastoissa.

AGILITY:
Nevellä on upea asenne agia kohtaan, ja kevään aikana mulla on mahdollisuus keskittyä yksistään sen viemiseen eteenpäin tässä lajissa. Käytä siis aika hyödyksi! Kontaktit varmoiksi, kepeiltä avut pois ja kisakentille!

NÄYTTELYT:
Muutamassa voisi pyörähtää huvin ja urheilun vuoksi :)

TERVEYS:
Toivotaan, että Neve pysyy terveenä ja iloisena omana itsenään - menettämättä tuota ihanan lapsekasta asennetta elämään!

Käväistiin Rinin kanssa aamutuimaan ultrassa, ja siellähän näkyi elämää vallan mukavasti - ainakin 5 pentua siellä köllötteli :)

Pentueelle tulee ihan oma blogi, kun tää vuodatuksen kuvatila on niin rajallinen, linkki seuraa sitten perässä. Tulevan pentueen vanhemmat ovat Hazelmoor Poker Player "Bingo" ja Hazelmoor Natty Napkin "Rini", pentuja odotellaan syntyväksi viikolla 3 :)

Neven agiryhmällä oli tänään ylimääräiset treenit, joten suuntasimme sinne heti puoliltapäivin. Päivän teemana oli vahvistaa rengasta ja keppejä kahden radan muodossa. Aloitimme renkaalla.

Ensin vahvistimme Neven rengasta Tarjan kanssa niin, että seisoimme vastatusten eri puolilla rengasta ja Neve sai hyppiä puolelta toiselle palkan perässä. Pääosin meni tosi hyvin, vaikka jokunen virhe sinne sekaan mahtui: tuli joko renkaan alta tai hyppäsi sivusta. Näistä sitä ei luonnollisesti palkattu. Nevellä tuntuisi kuitenkin olevan jo aika hyvä käsitys, mikä on oikea suoritustapa.

Radalla ensimmäinen rengas meni oikein. Olin vähän puissa, joten ekan radan ohjaus oli jotain aivan karmeaa ja epäselvää. En käskyttänyt kunnolla ja ohjaus jäi puolitiehen, mistä johtuen Neve ei osannut hakeutua esteille kunnolla. Tarjan potkittua muhun vähän vauhtia aloin päästä jyvälle. Ensimmäinen "mersumutka" meni hyvin, samoin sen jälkeinen rengas. Putkesta tullessa Neve hyppäsi renkaan sivusta. Otin uudestaan, mersumutka meni toiseen suuntaan ihan yhtä tönkösti kuin ensimmäinen.

Rengas kaipaa vielä paljon vahvistamista. Tällä hetkellä näyttäisi kuitenkin siltä, että tein Neven kanssa ihan oikein, kun se joutui oivaltamaan itse, mikä renkaan oikea suoritustapa on.

Keppisulkeiset menivät jo huomattavasti paremmin. Neve yritti hakeutua kepeille jo itsestään, mutta kutsuin sen luokse ja laitoin lähtöasemiin. Kepit tehtiin verkoilla, meinasin nyt ennen Joensuuhun lähtöä käydä itsekseni treenailemassa keppejä, jotta päästäisiin pikkuhiljaa eroon verkoista.

Rata olisi muuten mennyt jo ensimmäisellä yrityksellä upeasti, mutta valsseissa ennen f- ja h-hyppyjä Neve kaatoi koko hypyn. Kouluttajat aina peräänkuuluttavat, että valssin pitää alkaa jo ennen kuin koira hyppää, mutta eivätpä ole tavanneet Neveä - se alkoi kiirehtiä, jos tein valssin liian aikaisin. Tarja myös huomautti, että kun kiihdytin suoralla putkella liikaa ja jouduin hidastamaan sen jälkeen, sotkin siinä samalla myös Neven rytmin.

Uudella yrittämällä tein valssit vasta, kun Neve oli hypännyt jo hypyt, ja se toimi paljon paremmin. Käskytys oli oikea-aikaisempaa ja oma fiilis parempi kuin ensimmäisellä radalla. Toisen radan teimmekin virheettömästi. Odotan jo nyt aivan täpinöissäni, että pääsen Neven kanssa kisailemaan, vaikka tuntuu, että siihen menee aikaa vielä ihan älyttömästi. Huomaamatta kuitenkin ratojen pituudet ovat kasvaneet vähitellen. Paljon tarvitaan vielä harjoitusta, mutta toivon mukaan voisi ainakin möllejä jo miettiä alkuvuodesta...

Nevekin pääsi juoksutauon jäljiltä viimein agikentille. Tämä kausi on ollut meidän osalta melkoisen onneton, kun poissaoloja on tullut melkoisesti - ja se kyllä näkyy meidän tasossakin. Onneksi tätä treenikautta on vielä sen verran jäljellä, että ehdimme ottaa muita treenikavereita vähän kiinni.

Aloittelimme ylimpänä olevalla neljän rinnakkaisen hypyn sarjalla, tarkoituksena harjoitella päällejuoksuja, välistävetoja ja takaakiertoja. Takaakierrot jäivät kuitenkin tänään tekemättä kaikilla, kun koko ryhmä oli kerrankin paikalla - ja aikaa oli rajoitetusti.

Päällejuoksut onnistuivat Neven kanssa paljon helpommin koiran ollessa mun vasemmalla puolella. Neve oli ihan liekeissä, se oli aivan onnesta soikeana tajutessaan, että vein sitä esteille. Sain Tarjalta noottia, että höselsin ja kiirehdin - musta kyllä tuntui, että aihetta siihen kiireeseen oli! Jostain kumman syystä harjoitus tuntui kuitenkin vähän helpottuvan, kun menin rauhallisemmin... Sen sijaan oikealta puolelta ohjatessa huomattiin, että ensimmäiset kaksi hyppyä menivät kyllä hyvin, mutta Neven oli hyvin vaikea irrota musta poispäin - ihan kuin se ei olisi nähnyt koko seuraavaa hyppyä! Tarja tuli avustamaan namitädin roolissa, sen avulla saatiin Neve irtoamaan myös minusta poispäin.

Välistävedot menivät mukavasti koiran ollessa vasemmalla. Saan antaa aika voimakkaan vartaloavun, jotta saan Neven tulemaan esteiden välistä, mutta se onnistuu kuitenkin. Sen sijaan oikealta puolelta vietynä meillä oli ihan sama ongelma kuin päällejuoksuissa - Neve ei tahdo millään irrota minusta poispäin. Namitädin avulla saatiin koiraa taas vähän irtoamaan, mutta nyt selkeästi näkyy, että minusta poispäin irtoamista pitää harjoitella.

Ratapätkällä päästiin taas harjoittelemaan ohjaajasta irtoamista. Ensimmäisellä kerralla ei onnistunut, Neve ei taaskaan älynnyt koko toisen hypyn olemassaoloa. Tarja kehotti katsomaan koiraa koko ajan ja viemään napakammin. Kutsuin Neven hypyn takaa, ja sen laskeutuessa otin sen haltuun ja vein hallitummin toiselle hypylle - ja kas kummaa, kun alkoi lyyti kirjoittaa! Välistävetoa saatiin harjoitella viennissä hypyn jälkeiselle putkelle, mutta se oli varsinaista tarkkuustyötä - usein mun vienti putkelle venyi niin pitkäksi, että vedin ohjauksellani Neven putken suun ohi. Yritin karata putkihässäkän keskeltä ajoissa varmistelemaan rengasta, mutta ensimmäisellä kerralla vedin Neven mukanani viimeisen putken ohi. Sen kanssa pitää olla melkoisen huolellinen ajoituksen kanssa.

Rengas radan keskellä oli meille liian vaikea, Neve meni aina renkaan ali. Yksittäisenä esteenä eri välimatkoilla kokeiltuna Neve suoritti renkaan ihan oikein, mutta jostain syystä oikea suoritustapa unohtui heti, kun putket tulivat mukaan kuvioihin. Kotiläksyksi saatiin siis myös renkaan toistoja.

Kiva oli päästä Nessun kanssa taas liitelemään. Vähän heikonlaista vaan tää meidän osallistuminen, kun päästään kerran aina silloin tällöin treeneihin. Ensi viikolla pitäis taas lähteä reissuun, joten treenit varmaan jää jälleen kerran väliin. Sunnuntaina on onneksi yksi ylimääräinen treeni, sinne ollaan menossa.

Eilen intouduin lähtemään tokoa treenailemaan koirien kanssa pitkästä aikaa. Harjoittelun viimeinen viikko pyrähti sujuvasti käyntiin, ja liekö ajatus hetki hetkeltä lähestyvästä vapaudesta aiheuttanut jo eilen energiapuuskan. Hilauduimme Ellin kanssa Kortepohjan koulun pihalle reenailemaan.

Aloittelin Neven kanssa seuraamisilla. Alkuun Neve hakeutui hyvinkin hanakasti liian eteen, mutta olin aika positiivisesti yllättynyt, ettei se ollut unohtanut ihan kaikkea seuraamisen eteen tehtyä työtä kuluneiden viikkojen aikana. Muutaman pätkän jälkeen Neve seurasi jo melkoisen hyvin. Täyskäännöksessä en saa hidastella liikaa - Nevellekin on helpompi, jos käännyn vain sujuvasti.

Jäävistä liikkeistä tein liikkeestä seisomisen takapalkan avulla, se onnistui kerralla. Vapautin ensimmäisellä kerralla jo kävellessäni koirasta poispäin, toisella kerralla kävelin koiran taakse ja palasin sivulle ja vapautin vasta sen jälkeen palkalle. Hyvin menee!

Kaukokäskyt olivat myös vallan mainiosti muistissa. Ihan ensimmäiseen ylösnousuun tarvitsi kaksi käskyä, välimatkaa n. 1,5 metriä, muuten virheettömät vaihdot. Vähitellen hivuttauduin taemmas käskyttämään, en mennyt kuitenkaan 2 metriä kauemmas. Vaihdot onnistuivat hyvin. Ainoa, mitä pitää nyt treenata, on maahanmeno koiran ollessa sivulla - Neve tarvitsi useammin kuin kerran kaksi käskyä maahanmenoon.

Otin välissä Rinin. Rinin kanssa myös seuraamista, paikoitellen oli sivusuunnassa aika väljää ja muutamat vasemmalle käännökset yritti kiertää ilmeisesti kuvitellen, että tehdään täyskäännös. Seuraaminen parani loppua kohti. Alkuun hieman ääntelyongelmaa, mutta intoa oli melkoisesti, joten se selittänee - varsinkin, kun treenin edetessä ääntely loppui kokonaan.

Liikkeestä istuminen oli hyvässä muistissa, siinä ei huomautettavaa.

Kaukokäskyjä tehtiin istu-seiso-istu -kaavalla, aika hyvässä muistissa olivat. Rini muisti melkein aina peruuttaa istumaan seisomisesta, vain muutaman kerran veti takapuolen alle. Välimatkaa oli 1,5-2 m, saadaan rauhassa tehdä vielä töitä ennen kuin päästään kisamittoihin, mutta hyvältä näyttää.

Tein jokusen valeheiton pallolla, jotta sain Rinin irtoamaan kauas, käskin juoksusta maahan. Rini teki hyvin, se oli ihan innoissaan tästä!

Lopuksi otin tunnaria, enpä muista, milloin viimeksi ollaan tehty. Ensimmäinen tunnari olikin melkoisen epävarma, maisteli vähän jokaista kapulaa, ja lähti tuomaan ensin väärää kapulaa, mutta tiputti sen matkalla. Meni uudestaan kapuloille, nappasi oman ja lähti tuomaan, mutta varmuus ei riittänyt tuoda kapulaa mulle asti. Annoin pienen kehotuksen jatkaa, kapula palautui minulle. Palkkasin tästä ja otettiin toisto. Toisella kerralla huomattavasti vähemmän maistelua, oma löytyi hyvin ja palautui minulle saakka. Tästä palkkasin taas ja jätettiin siihen. Pitäis yrittää treenata tätä useammin kuin kerran vuodessa, niin saatettais saada joskus tuloksiakin aikaan ;)

Neven kanssa otin lopuksi vielä noutoa, tai oikeastaan ensin pelkkää eteen istumista. Olen sisällä ennen ruoan antoa pyytänyt Neven aina eteen, ja melkoisen hyvin se alkoi oivaltaakin asiaa ihan muutamassa päivässä. Ulkona esitys ei ollut ihan yhtä vahva, tarvitsi paljon enemmän apuja. Istuin sitten ulkona olevalla penkillä, heittelin Nevelle kapulaa ja yritin saada kestoa kapulan pitoon. Neve sylkäisee kapulan hyvin hanakasti heti, kun mun käsi liikahtaa suuta kohti. Otin noutokapulan taas sisälle siinä toivossa, että saataisiin pitoa rakennettua ensin sisätiloissa.

Illalla käytiin vielä ihana lenkki Laajavuoressa. Hiihtäjät ovat jo ilmaantuneet sankoin joukoin, vaikka varsinaisia latuja ei ole. Kuljettiin sitten koirien kanssa siellä hiihtäjien joukossa ja selvittiin pelkillä pahoilla katseilla ;) Yksi rouva herätti kyllä ihmetystä, kun hän kyseli hyvin huolissaan, että säikähtääkö koirat, jos hän hiihtää meidän ohi. Vakuutin, että koirat eivät ole siitä moksiskaan, ja rouva pääsi meidän ohi ongelmitta.

Tänään sitten töiden jälkeen ajettiin autolla Killerille ja lähdettiin taas lenkille ennen agitreenejä. Lenkkeilystä ei kyllä meinaa tulla mitään, kun kaksikko tykkäisi vain loputtomiin pyöriä hangessa. Lunta on tullut viikonlopun aikana liki 20 cm, ja pikkupakkanen on pitänyt huolen, että lumet ovat ainakin toistaiseksi pysyneet. Nautin lenkkeilystä ihan eri tavalla, kun metsässäkin näkee liikkua ilman valoa!

Tämänpäiväisten agitreenien haastavin osuus olivat välistävedot. Ne eivät ole koskaan lukeutuneet minun ja Rinin bravuureihin, mutta onhan se ihan viihdyttävää ainakin katsojien mielestä seurata, kun me yritetään ;)

Rata alkoi lupaavasti, mutta ongelmat alkoivat välistävedoissa. Rini haukahti jo putkesta tullessa siihen malliin, että ohjeet olivat myöhässä. En antanut riittävästi tilaa välistävetoa varten, joten Rini hyppäsi uudestaan saman putkenjälkeisen hypyn. Otin uudestaan, taas kuului urputusta ja sama kohta meni pieleen. Kolmannella kerralla päästiin ensimmäisestä välistävetokohdasta ohi. Toisen kohdan suorittaminen oikein oli haasteellisempaa, koska hyppyjen välinen rako oli kapeampi. Rini meinasi koukata suoraan hypylle 11, se tekee ihan järjettömiä hakeutumisia esteille, kun pakotan sen työskentelemään lähelläni, josta Rini taas koskaan ei ole perustanut. Muutamalla yrityksellä päästiin kuitenkin puomille, vaikka onnistuessaankin tuo kuvio tuntui, että kuminauha oli virutettuna ihan äärimmilleen.

Puomin jälkeen loppu meni sujuvasti, joskin teki mieli huutaa jo armoa pussin jälkeen. Rinillä oli ihan hullu vauhti, se ei armahtanut yhtään. Mutta täytyypä sitä ihmetellä, että vaikka haukoin henkeäni, ja rata oli vaatinut ihan mielettömästi työtä, niin jokainen rima pysyi ylhäällä!

Halusin uusinnan vielä välistävedoista siinä toivossa, että saisin kuvion menemään sujuvammin ja kuminauhaa liiaksi viruttamatta. Siitäpä ne haasteet sitten alkoivatkin. Rini alkoi loikkia hidasteluista huolimatta taas mielettömän matkan päästä, putkelta tullessa sillä tietysti oli täysi vauhti päällä. Kahdesti se tiputti riman yrittäessämme saada kuvio kuntoon, ja molemmilla kerroilla se sai palautetta huolimattomasta hyppimisestä. Toisen kerran jälkeen näin senkin ihmeen, että Rini tuli putkesta hallitusti ja ponnisti juuri ennen hyppyä hypylle. Palkkasin siitä erikseen, voi että, kun sen saisi menemään noin aina... Rini tuntui kyllä tuon jälkeen skarppaavan paremmin hyppyihin, vaikka yhtä hallittua ja kaunista hyppyä ei sen jälkeen näkynyt. Pienellä vääntämisellä saimme kuvion kuitenkin uudestaan onnistumaan, joskin taas lähellä työskentelystä ällöttyneenä Rini sinkaisi viimeisen hypyn jälkeen sinne hypylle 11 ;) Tuosta sen työskentelystä tulee aina aika ajoin Seela mieleen - niillä on hyvin samantyylinen tapa sinkaista vain sinne, minne nenä näyttää.

Nyt jääkin nähtäväksi, jatkuvatko agiliitelyt vai jäädäänkö pitkälle tauolle. Ensi viikolla olisi treenit vielä tarjolla ennen joululomaa, mutta meidän osallistuminen riippuu ihan ultran tuloksesta. Voi kyllä olla, että ensi viikolla käydään vielä treeneissä tekemässä kontakteja ja jotain muuta hupaisaa ja kevyttä, mutta hyppimiset saavat jäädä sikseen. Rinin pahoinvointi on hellittänyt, mutta unta tuntuisi riittävän - tosin heti, kun jotain äksöniä on tarjolla, Rini on välittömästi valmis hommiin.

Niin joo, päivittelin tuossa lupaamiani kuvia vanhempaan postaukseen Lumikenttien sankarit.

Eilen kisailtiin taas kotikulmilla oman yhdistyksen kisoissa Rinin kanssa.

Ensimmäinen rata oli suhteellisen suoraviivainen, mutta tuomari kehotti huolellisuuteen. Pari varteenotettavaa hyllyn paikkaa siellä radalla olikin. Meiltä tippui heti lähdössä ensimmäinen rima, tällä kertaa ei kuitenkaan mun käden takia. Lähdin vielä Rinin kanssa yhtä aikaa, joten senkään piikkiin ei voi laittaa, että sillä olisi tullut kiire mun perään. Matka jatkui sujuvasti keinulle saakka, jonka Rini halusi tehdä pienellä ilmalennolla - tietenkin samalla pompaten kontaktin yli. Keppien aloituksesta tuli kielto, kun Rini ei jostain syystä ensin älynnyt keppien olevan edessään, ja sitten se jäi kyselemään lupaa suorittaa. Loppurata meni puhtaasti, tuloksena 15vp. Tällä radalla tuli sellaisia virheitä, jotka musta kertoivat pitkästä tauosta. Fiilis oli kuitenkin hyvä ja meillä oli hauskaa!

Toinen rata oli sitten vähän haastavamman tuntuinen, alku oli melkoista pyörittämistä, mutta kun alusta selvisi, niin loppu meni suoraviivaisemmin. Taas tippui ensimmäinen rima, joten tiedetään taas, mitä pitää treenata... Onnistuttiin mun mielestä kivasti kaikissa sellaisissa kohdissa, jotka ajatuksena tuntui haastavilta: ensin kääntö muurilta putkeen, sitten putken jälkeiseltä hypyltä vienti kepeille. Rini kuunteli hyvin ohjausta, häntä tiputti yhden riman keskellä rataa. Tuo mun omituinen niiaus ennen rengasta edeltävää hyppyä johtuu siitä, että meinasin juosta päin hyppyä. Olin muuten aika ylpeä Rinistä, kun rima kuitenkin pysyi ylhäällä! Radan loppupuolella tippui vielä yksi rima, tältäkin radalta tuloksena 15vp. Tämä rata tuntui kuitenkin edellistäkin paremmalta!

Kisojen jälkeen käytiin Saijan ja koirien kanssa lenkillä siinä Killerin lähistöllä. Rini oli vallan tyytyväinen lopun illan saamaansa spesiaalihuomioon.

Ehdin tässä jo jokuseen kertaan mielessäni ajatella, että tän vuoden hakuilut on varmaan hakuiltu - etenkin, kun viime viikonloppuna satoi lunta. Viikon varrella lumet sitten kuitenkin sulivat, viime yönä sitä satoi taas vuorostaan lisää, mutta tällä kertaa vain muutaman sentin verran. Kun sitten muutama hakuporukasta kyseli, olisko vielä intoa lähteä hakuilemaan, ilmoittauduimme innolla mukaan.

Menimme samaan paikkaan kuin viimeksi, Tikkakosken suunnassa olevaan kivikkoiseen metsään. Meitä tuli paikalle kolme, joten siirtyvillä maalimiehillä saatiin ihan hyvä treeni aikaiseksi. Päivän teemana oli motivoiva yliheittotreeni, jollaisen olen jokusen kerran Rinille aiemmin tehnyt - nyt lähinnä markkinoin sitä eteenpäin ryhmän muille koirille. Nevelle teimme myös samaisen yliheittotreenin, kun se sopii hyvin aloittelevallekin koiralle.

Neve pääsi omista ensimmäisenä treenaamaan. Se on kyllä huvittava - kovin tohkeissaan kiskoo kauheata kyytiä alueelle kuin se oikeasti ymmärtäisi touhusta jotakin ;) Ensimmäisen etukulman ukko lähti alueelle Neven nähden ja hetsasi vähän, käänsin sen jälkeen Neven pois. Ukon päästyä piiloon menin alueelle ja lähetin Neven alueelta ukon piiloa kohti - ukko kun kiersi piiloonsa toista kautta. Olin melkoisen yllättynyt, kun Neve lähti nenä ylhäällä ihan suoraan etukulmaa kohti ja löysi heti ukon :) Nopeastihan se on oppinut ennenkin, mutta tuntuu hurjalta ajatella, että haku on oikeastaan varsinaisesti aloitettu Neven kanssa vasta tänä syksynä, ja nyt se jo irtoaa noinkin hyvin. Toki siihen pisteeseen on vielä matkaa, että ukot voisi laittaa suoraan piiloihin.

Ukon palkattua Neven maalimies jäi Neven kanssa alueen puoliväliin, minä siirryin keskilinjalle. Toisen puolen maalimies oli jo valmiina, joten kutsuin Neven ja yritin yliheittoa toiselle puolelle pakenevan maalimiehen perään. Neve juoksi kaksi metriä keskilinjan yli, mutta vauhti tössäsi siihen - mulle jäi vaikutelma, ettei se älynnyt maalimiehen olleen toisella puolella, alueen vasen puoli kun oli jyrkkää ja kivikkoista ylämäkeä. Maalimiehen kutsuessa Neveä nimeltä Nessu hiffasi pakenevan ukon ja painalsi kauheaa kyytiä perään ;)

Toisen maalimiehen ohjeistinkin valmiiksi jo pitämään ääntä pakoon juostessaan, että Neve menisi sujuvasti keskilinjan yli ja jatkaisi matkaa maalimiehelle asti. Toinen yliheitto onnistui tosi hyvin, Neve juoksi suoraan maalimiehelle palkkaa hakemaan. Neljäs ja viimeinen yliheitto oli myös aika hyvä, siinä Neve ehti hidastaa keskilinjan jälkeen, mutta maalimiehen hihkaisu taas sai Neven ryntäämään ukon perään.

Neve tuntuu olevan kovin tohkeissaan uudesta harrastusmuodostaan, joten eiköhän me jatketa jatkossakin aina mahdollisuuksien mukaan ;) Pitänee katsoa, jos talven aikana ryhtyisi rakentelemaan sille ilmaisua. Kirjoitin jo joulupukillekin, että meille saisi tuoda lisää irtorullia hakuilua varten ;)

Rini on ollut pahoinvoiva sunnuntai-illasta lähtien. Sunnuntaina se oli Ainon luona oksennellut muutaman kerran, myös sunnuntain ja maanantain välisenä yönä oksetti. Sen jälkeen Rini ei ole oksennellut, mutta sillä on selkeästi huono olo. Nyt tietysti olisi meneillään ne vuorokaudet, jolloin alkiot kiinnittyvät kohdunseinämään, jos niitä alkioita ylipäätään onkaan...

Tuosta pahoinvoinnista johtuen pohdiskelin, että treenaanko Riniä ollenkaan, mutta ei sitä kyllä hennonnut toimettomaksi autoonkaan jättää, kun se niin kaihoisasti huuteli meidän perään aina lähtiessämme autoilta. Otin Rinille sitten löytötreenin: se sai etsiä kolme ukkoa. Ensimmäinen ukko oli etukulmassa, jossa oli ollut kaikkien yliheittotreenin tehneiden ensimmäinen löytö, toinen toisella puolella etukulmassa, kolmas oli kuusikoiden takana piilossa n. 40m päässä oikeasta etukulmasta.

Rini löysi ensimmäisen ukon suoralla pistolla, siinä ei mitään ihmeellistä. Toisen etukulman ukkoa Rini joutui hetken etsimään, mutta hajun saatuaan ukko löytyi hyvin - piti vaan etsiä hajua kunnolla. Olin mielissäni, kun Rini irtosi niin hyvin ylämäkeen ja teki hienosti töitä. Kolmas ukko löytyi taas suoralla pistolla, Rini juoksi aika suoraan ukolle. Se oli onnesta niin soikeana, kun palkkana oli lihapullia ja leikkiä lussupallolla. Tuo treeni teki Rinille selkeästi hyvää, se taisi unohtaa pahoinvointinsakin töitä tehdessään ;)

Ennen hakutreenejä käytiin Ainon ja karjisten kanssa napsimassa muutama kuva Haukkiksessa. Ei tahdo luonnistua tuo kuvien ottaminen niin millään, taas piti ylimääräinen reissu tehdä kotiin, kun kameran CF-kortti jäi tietsikkaan... Kannatti kuitenkin lähteä, ihan kelvollisia kuvia siellä sai aikaiseksi:

Malla kellii pellolla

Älykkäiden nelikko

Hurrrrjat karjikset

...ja vähemmän hurja Neve ;)

Plyyt vauhdissa

Tää on vissiin sitä vapauden riemua

Sentti liitää (maaliin)

Malla näyttää, miten päästään lujaa eteenpäin

Hitusen hurjalta vaikuttaa tuo Seelan salaisuuksien kuiskinta ;)

Rini mielipuuhissaan lapasta kantelemassa

Ihana Malla :)

Multa ei nykyään onnistu kuin ihmetellä, miten voi pitää niin kiirettä, ettei ehdi enää tehdä muuta kuin käydä töissä. Illat hurahtavat silmissä, hädin tuskin ehtii kotiin tullakaan, kun jo huomaa olevansa yöpuulle menossa. Aamulla soi taas kello ja sama rumba jatkuu, edes viikonloput eivät juuri tuo tälle vaihtelua.

Kiireistä johtuen ei edelleenkään olla tehty juuri muuta kuin lenkkeilty. Jyväskylässä satoi viime viikonloppuna lunta n. 15cm, maisema oli ihanan talvinen, ja joulufiiliskin ehti jo hiippailla mieleen. Koirien kanssa lenkkeiltiin paljon ja nautiskellen, kun ei tarvinnut kävellä pimeässä. Ainut vaan, että siitä lenkkeilystä ei tahtonut tulla juuri mitään, kun molemmat vuorollaan kellivät selällään ketarat ojossa. Huomaa, että likkojen rakkaus talvea ja lunta kohtaan ei ainakaan ole vähentynyt vuosien varrella. Harmi vaan, kun lumet ovat tässä viikon mittaan ehtineet sulaa, joten riemu jäi kovin lyhytaikaiseksi. Minuakin harmittaa: taas joutuu lenkkeilemään pimeässä, enkä ehtinyt edes kameran kanssa käydä ulkona, jotta olisi saanut talvisia kuvia.

Rinin kanssa päästiin maanantaina pitkästä aikaa taas agilitytreeneihinkin. Rata ei ollut mahdoton, mutta pariin otteeseen jouduttiin vähän vääntämään.

Pohdiskelin tuon alun, että kannattaako yrittää vekata kakkoshypylle (mikä todennäköisesti ei onnistu), vai kääntäisikö suoraan kolmannelle hypylle. Päädyin vaihtoehtoista jälkimmäiseen: lähdin Rinin kanssa suunnilleen yhtä aikaa, ja yritin mahdollisimman aikaisin viedä omalla linjalla koiraa kolmoshypylle. Rinillä oli niin paljon vauhtia, että suunta oli suoraan eteenpäin, ja mun havahdutuskäskyn kuultuaan se kaahotti sellaista kyytiä 3-hypylle, että rimakin siinä sivussa tippui. A:lla nätit kontaktit, Rini hakeutui käskystä aika nätisti myös seuraavan hypyn taakse, mutta tiputti taas riman. Otettiin alusta, jotta saataisiin alkukin oikein.

Toisella yrittämällä sain Rinin hidastettua jo ennen toista hyppyä, mikä mahdollisti rimojen pysymisen ylhäällä. Rinin kynnet rapsahtivat ihan kuuluvasti kolmoshypyn rimaan, mutta rima pysyi kuitenkin ylhäällä, joten jatkettiin matkaa. A:lla edelleen nätit kontaktit. Nyt pysyi seuraavan hypyn rimakin ylhäällä, Rini hakeutui hienosti kepeille ja kesti ongelmitta mun takaaleikkauksen. Jäin vaan liian taakse, joten Rini jätti kepit kesken. Otin uudestaan hypyn takaa, nyt Rini teki kepit oikein, kun en jäänyt taakse himmailemaan. Myöhästyin seuraavalta hypyltä, joten rimat taas paukkuivat, se tiesi uusintaa. Otin taas hypyn takaa kepeille, mutta vaikka olin ajoissa tällä kertaa putken jälkeisen hypyn takana, rimat paukkuivat edelleen, kun koira hyppäsi taas kauhean kaukaa. Annoin Rinille vähän palautetta holtittomasta hyppimisestä, aloitimme taas keppejä edeltävän hypyn takaa, koska halusin saada kuvion toimimaan. Vielä toinen epäonnistunut kerta vaadittiin ja koiralle lisää palautetta. Rini ei kuunnellut hidastuskäskyä putken jälkeen, se tietää lähestulkoon aina, että vauhtia on liikaa ja koiralla vähän liian suuret odotukset omista kyvyistään. Kolmas kerta toden sanoi: saatiin hypyt siististi suoritettua ja koira viimein toiseen putkeen.

Puomilla oli nätit kontaktit. Hyppykuvio oli meille vähän haastava, kun jouduin leikkaamaan takaa - mun linjahan vei Riniä hypylle 15 ihan vääjäämättä. Jouduin havahduttamaan sen, mikä aiheutti yhden ylimääräisen piruetin hypyn 13 edessä. Rimat pysyivät kuitenkin ylhäällä takaaleikkauksesta huolimatta, loppurata ei ollut kuin rallattaa. Otimme koko radan uudestaan, se meni aika mukavasti, kun Rini selvästi kuunteli paremmin. Puomin jälkeinen kuvio meni samaan tapaan kuin ensimmäisellä kerralla: mun linja veti Riniä väärälle hypylle, mutta havahdutuksesta se vaihtoi suunnan oikeaksi. Nyt ei tullut ylimääräistä piruettia, kun Rini selvästi muuten muisti radan lopun.

Voi sitä päivää, kun mä opin tuota koiraa edes jotakuinkin järkevästi viemään! Veikkaan, ettei tule tapahtumaan mun elinaikana...

Pentusuunnitelmien etenemisestä kerron sen verran, että astutus on nyt takanapäin. Uros tuli meille sovitusti sillä ajatuksella, että katsotaan, miten elämä etenee - minä onneton kun kuvittelin Rinin tärppipäivien olevan vasta seuraavalla viikolla. Parhaat päivät olivat kuitenkin jo käsillä, sillä astutus onnistui mallikelpoisesti jo heti samaisena iltana. Siihen yhteen astumiseen se sitten jäikin, ja seuranneet päivät osoittivat melkoisen selvästi tärppien menneen ohi. Saa nyt sitten nähdä, tuottiko tuo yksi yritys tulosta. Jos ei, niin ainakin ensi kerralla tiedetään olla liikenteessä vähän aiemmin. Varasin nyt kuitenkin ultraan ajan joulunalusviikolle, joten silloin viimeistään tiedetään, tuleeko pentuja vai ei.

Neve seurasi vanhan kaavan mukaan Riniä vajaan viikon jäljessä - juoksut alkoivat tiistaina 15. päivä. Kurkkasin yhden laskurin kautta tuon tyttöjen juoksuvälin, ja Rinin juoksuväli olikin ihan selkeästi lyhyempi. Toisaalta se tasapainottanee tuota edellistä juoksua, kun edellinen juoksuväli oli sitten vastaavasti pitempi. Nyt onkin ihan jännittävää seurata, miten juoksut jatkossa ajoittuvat.

Vähänhän tuo harmittaa, että juoksut tulivat näin aikaisin, tällä viikolla meidän oli Rinin kanssa tarkoitus lähteä hakemaan lisäpontta agilityyn ACE:n kouluttajan koulutuksesta, joka nyt sitten juoksujen vuoksi meni sivu suun. Noh, toivottavasti tilaisuus päästä hakemaan ulkopuolista koulutusta osuu vielä toistekin kohdalle. Nyt onkin pari viikkoa entistä hiljaisempaa eloa tiedossa, kun juoksut estävät treeneihin pääsyn. Pitänee yrittää petrata vähän tuota tokopuolta. Nevelle tarjoutui kisapaikkakin, mutta olen vielä vähän kahden vaiheilla, otanko paikan vastaan - osa liikkeistä on vielä vaiheessa.

Muutenpa täällä sitten henkisesti valmistaudutaan jo ensi viikkoon. Sulho kävi tällä viikolla vielä silmäpeilauksessa, ja silmät olivat puhtaat :) Päivittelen pentusuunnitelmista lisää tuonne kotisivuille, kunhan nähdään, miten astutus sujuu.

Nyt tulee monen päivän postaukset taas kerralla, kun ei aikaa ole ollut blogia päivitellä.

Eilen pääsin hyvissä ajoin töistä, sää oli aurinkoinen ja teki mieli lähteä Haukkikseen lenkille kuvia ottamaan. Hyvin pienen suostuttelun jälkeen sain Ellin lähtemään mukaan kaveriksi. Koska aurinko alkoi uhkaavasti jo laskea, hurautettiin kameroiden ja koirien kanssa autolla Haukkiksen laitamille. Vaan kuinka ollakaan kävi kovin perinteisesti: käveltyämme kuvausspotille havaitsin muistikortin jääneen kotiin. Minä olin päättänyt saada niitä kuvia hinnalla millä hyvänsä, joten äkkiä takaisin autoon, kortinhakureissu kotiin ja takaisin. Aikaa meni alle 20 min, mutta siinä ajassa aurinko oli jo laskenut puiden taa. Kamera toimii taas kuin vanhoina hyvinä aikoina - tarkennus pelaa. Osa kuvista jäi epätarkoiksi lähinnä huonojen valaistusolosuhteiden vuoksi, mutta tässä pari otosta näytille:

Vapauden ja Haukkiksen riemu

Mio laukkaa pellolla

The Trio

Trio lähdössä

Neve ja jäniksenkorvat ;)

Mio poseeraa

Rini vakavana

"Olen pikkupoika vain..."

Tänään oli sitten Neven vuoro päästä agiliitelemään pitkästä aikaa. Monenmonituiset treenit ovat jääneet väliin milloin meidän reissujen, treenien peruuntumisen, silmäpeilin ja vaikka sun minkä vuoksi. Olin henkisesti varautunut fiaskoon, mutta treenithän menivätkin sitten vallan mainiosti!

Teimme ensin numeroilla merkityn radan, toisena harjoituksena punaisin kirjaimin merkitty rata. Lähdin hieman Neveä aiemmin ensimmäisellä radalla liikkeelle, ja olin putken suulla suunnilleen samoihin aikoihin kuin Neve sai mut kiinni. Väliin valssi, ja koira upposi putkeen hienosti. Kun huolehdin, että näin koiran koko ajan sen tullessa putkesta, sain vietyä kolmen hypyn sarjan hyvin myös. Tarkoitus oli leikata takaa koiran mennessä takaisin putkeen, Neve lähti putkeen kyllä, mutta putkesta tullessaan se teki aina ylimääräisen kiepin, kun se ei äänenkäytöstäni huolimatta ollut älynnyt minun vaihtaneen puolta.

Tuossa kolmen hypyn kuviossa havaitsin, ettei Neve kestä vielä kovinkaan hyvin, että otan siihen etäisyyttä sivusuunnassa. Vedin herkästi juoksulinjallani sen hypyn ohi, vaikka käskytin selkeästi. Lisäksi tuli huomattua, että Neven kanssa saa tosiaan jo juosta - siitä löytyy ihmeen paljon vauhtia jo nyt, vaikkei varsinaista estevarmuutta vielä paljon ole.

Toinen harjoitus oli musta jo paljon vaativampi, se näkyi jo toisella hypyllä. Vaikka kuinka yritin sitä käskyttää ja työntää hypyn yli, ei Neve tahtonut koko hypyn olemassaoloa käsittää. Mun piti tehdä hyvissä ajoin todella selkeä "aavan meren tuolla puolen" -kädenheilautus hypyn yli, jotta Neve ymmärsi sille hakeutua. Valssi väliin ja vienti c-hypyn yli liikkuvalla valssilla, sekin sujui. Sen sijaan vienti putkelle ei meinannut onnistua, Neveä piti saatella todella pitkälle, että se irtosi putkeen. Onneksi jatkoon ei ollut kauhea kiire, joten se ei kostautunut. Taas piti tarkkaan viedä ja miettiä valssin ajoitus, jotta koiran sai käännettyä f-hypyn jälkeen - ensimmäisellä kerralla vein koiran omalla linjallani g-hypyn ohi. Tässä harjoituksessa saattoi juosta putken toisen suun edestä, joten ylimääräisiä kieppejä ei tullut.

Toisella yrityksellä Tarja kehotti kiinnittämään huomiota vieläkin aikaisemmin alkavaan valssiin ennen f-hyppyä, sekä huolelliseen vientiin d-hypyn jälkeiselle putkelle. Neveltä meinasi usko loppua putkeenmenon suhteen, mutta hoin vaan sinnikkäästi putkea - ja kyllä se sinne irtosi, kun aikani annoin sille vaan suorituslupaa uudestaan ja uudestaan. Toisella kerralla tippui muutama rima, kun Nevelle tuli kiire - ja Neven kiire taisi johtua siitä, että olin vähän myöhässä käskytyksissä ;) Otimme ensimmäiseltä putkelta uudestaan, sitten onnistui paremmin.

Lienee kohtalon ivaa, että niitä juttuja, jotka Rinin kanssa tehdessä kostautuu välittömästi, toimii tietenkin parhaiten Neven kanssa. Rinille en voisi kuvitellakaan "aavan meren tuolla puolen" -suuntaisia ohjauksia, se hakisi heti esteitä kauempaa. Toki tässä vaiheessa, kun Nevellä ei estevarmuutta vielä ole, ei se haekaan esteitä kauempaa. Saa siis nähdä, toimiiko tämä ohjaustyyli muutenkaan sitten joskus myöhemmin. Tässä vaiheessa näyttäisi myös vielä siltä, että Neve tykkää tehdä ja suorittaa lähelläni; Rini taas mieluummin tekee riittävän hajuraon päässä.

Agitreenien päätteeksi käytiin Neven kanssa lenkillä Laajavuoressa. Treffattiin lenkillä Aino kera karjisten ja kuljettiin loppu lenkki porukassa, Nevellä taisi olla mukavaa Seelan kanssa spurtteja kirmatessa ;)

Mä odottelin tyttöjen juoksuja alkaviksi aikaisintaan kuukauden päästä, mutta eipähän asiat aina mene ihan niin kuin suunnittelee. Rini aloitti yllättäen jo tänään juoksunsa, Neve seurannee jokusen päivän päästä perässä, jos vanhaan kaavaan on uskominen. Rini on tarkoitus astuttaa tästä juoksusta, joten vielä hivenen asioiden käänteestä yllättyneinä jäämme nyt jännityksellä odottamaan, mitä tulevat viikot tuovat tullessaan :)

Riniä vielä hymyilyttää :)

Eilen päästiin pitkästä aikaa riekkasemaan agilityä. Monena viikkona Rinin ryhmän treenit on peruttu, ja parina edellisviikkona ei olla itse ehditty mukaan. Eilen kuitenkin aikataulut kävi treenien kanssa pitkästä aikaa yksiin ja päästiin liikenteeseen.

Kävin koirien kanssa ennen treenejä vähän vajaan tunnin reippaan lenkin Killerin lähettyvillä. Tarkoitus oli ensin ihan kiertää lenkki, mutta reittisuunnitelma muuttui matkan varrella, kun havaitsin puhelimen tippuneen taas takin taskusta. Tuo kovan onnen vempele löytyi tällä kertaa omin neuvoin, kovin kauaa se ei ollut mukana viitsinyt killuakaan, kun se löytyi n. 5 metrin päässä autosta. Aikaa oli siinä vaiheessa enää treeneihin niin vähän, että kävin kiertämässä hallia ympäröivän metsän jäähdyttelylenkin, lykkäsin koirat autoon ja lähdin rakentamaan rataa.

Radassa oli tällä kertaa melkoisia kiemuroita, yhtä serpentiiniä koko setti. Mahdollisuutena oli täydellinen fiasko pitkän tauon jäljiltä, mutta itse asiassa rata meni huomattavasti paremmin kuin mitä arvelin sen menevän. Rini oli upeasti kuulolla ja selvästi kuunteli tarkkaan ohjausta - sille taisi jäädä jotain mieleen menneistä agikisoista, kun korvattomuuden palkka oli radan keskeytys.

Menin kakkoshypyn taakse tekemään niistoa. Jouduin jäämään aika pitkäksi aikaa paikalleni, sillä jos olisin lähtenyt liian aikaisin, Rini olisi tullut hypyn ohi. Ensimmäinen rima tuli alas, mutta toinen pysyi mun nopeasta liikehdinnästä huolimatta paikallaan. Kolmas rima pysyi myös ylhäällä, rengas meni hyvin, vastakkaisella kädellä sain Rinin kääntymään putkelle.

6-hyppy olikin ongelmallinen. Olin miettinyt sen suorituksen niin, että vien koiran vasemmanpuoleisen siivekkeen kautta, jotta linja kepeille olisi suorempi. Siinä kuitenkin oli ansana 2-hyppy. Myöhästyin vähän viennissä hypylle, joten siinä tuli pari ylimääräistä kieppiä, mutta Rini kuunteli koko ajan, kun pidin sitä vain napakasti otteessa. Hypyn jälkeen Rini haki hienosti kepit. Keppien jälkeen sain Rinin hidastettua hyvin pöydälle, mutta Rini totesi siihen hetkeksi seisahduttuaan, ettei tähän toinna jäädä liiaksi seisoskelemaan ja jatkoi matkaa ;) Otin Rinin uudestaan pöydälle, palkkasin siihen ja asemoiduin putken oikeaa päätä kohti. Putkihässäkkä meni hyvin, olin harkinnut sijaintini putkien välissä oikein, joten en ollut tiellä.

Muurin jälkeisen hypyn rima tippui, kun mulla tuli vähän kiire. Ajoin Rinin vähän keppien ohi, joten se ihan sattumalta haki keppien aloituksen oikein, vaikken ollut sitä opastamassa. Kepit piti muistaa saattaa loppuun saakka huolellisesti, jottei Rini jättänyt niitä kesken. Putkelle vienti onnistui hyvin, jäin keppien puolelle ja ohjasin sieltä Rinin kaartamaan A:lle. Ehdin vaihtaa puolta Rinin tehdessä alastulokontaktia. Loput kaksi hyppyä oli ok, toista tietty Rini ei voinut suorittaa, kun rima oli tippunut.

Kun radalle ei mitään sen suurempia ongelmia mahtunut, teimme radan uudestaan. Nyt alkupään rimat pysyivät paikallaan, joskin kuulin niiden rapsahtavan pari kertaa. Yritin hankkia itselleni lisäaikaa 6-hypylle ohjaamiseen jäämällä taakse Rinin suorittaessa rengasta, mutta mun olisi pitänyt pysyä liikkeessä saadakseni Rini jatkamaan liikerataa - ei pysähtyä paikalleni. Jouduin saattelemaan aavistuksen pitemmälle, mikä kostautui heti putken jälkeen - Rini alkoi nimittäin bongata 2-hyppyä ja hakeutua sinne. Kun vein tiukasti käskyttäen ja takaperin peruuttaen 2-hypyn ohi, Rini kiersi hyvin oikean hypyn taakse ja päästiin taas pujotteluun.

Toisella kerralla sain pysäytettyä pöydällekin paremmin, kun olin vaan huolellinen. Putkihässäkkä meni edelleen hyvin, muurin jälkeinen rima pysyi ylhäällä, kun sain Rinin hidastamaan hieman vauhtia muurin jälkeen. Keppien pujottelussa piti muistaa saatella loppuun asti, loppu rata meni sujuvasti.

Treenit oli varsin kivat, näitä kun saisi lisää ;)

Treenien jälkeen huristeltiin Palokkaan hakemaan perheemme kovasti kaivattu kolmas jäsen takaisin pitkältä reissulta :) En ole vielä järkkäriä testannut huollon jälkeen, mutta ainakin laskun suuruuden pohjalta oletan, että se toimii taas ihan eri tavalla kuin ennen huoltoon lähtöään. Huomenna on lyhyt päivä töissä, joten toiveissa pitkästä aikaa kuvia sään salliessa! :)

Eilen taas hakuiltiin, tällä kertaa Tikkakosken suunnalla. Porukkata oli mukavasti ja treenit sujuivatkin melkoisen jouhevasti. Maaston oikealla puolella tiheitä kuusikoita, jonne oli helppo piiloutua; vasen puoli oli kivikkoisessa rinteessä. Me vähän myöhästyttiin treenien aloituksesta, joten muut olivat ehtineet tallata alueen jo valmiiksi. Mikäpä sen loistavampi tilaisuus kokeilla treeniä kokeenomaisesti, kun aluekin oli vieras!

Noh, päivä ei alkanut hyvin. Havaitsin treenipaikalla, että meidän irtorullat on kateissa. Laitoin sitten Rinille kiintorullan kaulaan, vaikka vähän epäilytti, miten se toimii - kynnys tehdä valeita on tuntunut aika matalalta. Niinhän siinä sitten kävi, että kun lähetin Rinin ensin vasempaan etukulmaan, se palasi rulla suussa takaisin ja lähti näytölle ihan pokkana. Puolivälissä rinnettä se pysähtyi haistelemaan polkua, ja siitä tiesin tulleeni taas vedätetyksi. Hakutreeneihin ei ole Rinin kanssa enää asiaa ilman irtorullia, kiintorullan saa heittää kaapin perälle ja unohtaa sinne pitkäksi aikaa. Täytyy joku ilta askarrella kotona lisää irtorullia, ei tästä muuten tule helvettiäkään.

Annettuani koiralle taas palautetta jatkettiin hommia. Lähetin Rinin vasempaan etukulmaan, josta se jonkin aikaa etsittyään palasi rulla suussaan. Nyt oli näytölle lähdettäessä jo ihan erilainen fiilis, ja Rini johdattikin minut kuusikon alla piileskelevän maalimiehen luo. Tämä maalimies ei palkannut. Palasimme keskilinjalle, etenimme alueella ja lähetin Rinin uudestaan rinteeseen. Se lähti eri suuntaan kuin minne näytin ja teki huonon piston, joten kutsuin sen pois ja lähetin uudestaan. Nyt Rini lähti sinne, minne halusin sen lähtevän, se eteni hyvin rinnettä ylös ja teki erinomaisen piston. Pariin otteeseen se pysähtyi rinteessä katsomaan minua, mikä ei ole Rinille tyypillistä. Mietin, että vetikö se herneen nenään aiemmin antamastani palautteesta, kun se oli työskennellyt samalla puolella, mutta sekään ei oikein kuulosta mun korvaan rinimäiseltä. Kannustin sitä molemmilla kerroilla jatkamaan hommia, ja kannustuksen saatuaan se niin tekikin. Palkkasin tästä pistosta kehulla ja namilla ennen lähetystä alueen oikealle puolelle.

Oikean puolen pisto oli upea, Rini otti upeasti syvyyttä. Pian se palasi rulla suussa takaisin ja näytölle lähdettiin hyvässä hengessä. Ukkokin sieltä löytyi taas kuusikkojen keskeltä. Tämä ukko palkkasi vinkupallolla, josta Rini on kovin tohkeissaan. Satuin löytämään viikolla kaupasta samanlaisen vinkupallon kuin mikä on ollut Rinin ihan ehdoton suosikki, ja eihän sitä sinne voinut jättää ;)

Etenimme alueella taas loppupuolelle, lähetin Rinin jälleen rinteeseen. Ensimmäinen pisto oli taas lyhyt ja melkoisen onneton, otettiin uudestaan. Toisella lähetyksellä Rini jäi kivikkoa haistelemaan, jotenkin tuo työskentely alueen vasemmalla puolella ei tahtonut toimia. Annoin Rinille lisäkäskyn mennä tekemään kunnolla hommia, se auttoikin taas pahimman yli. Pian Rini saikin hajun päästä kiinni ja ukon löydettyään palasi rulla suussa luokseni. Lähdettiin näytölle ja maalimies palkkasi Rinin lempparivinkupallolla.

Eipä oikein luistanut treenit, mutta ei kai ne aina voi mennäkään ihan niin kuin suunnittelee. Tärkeintä nyt tässä vaiheessa on unohtaa tuo kiintorulla joksikin aikaa ja vahvistaa virheetöntä ilmaisua. Pitää talvella yrittää treenata mahdollisimman paljon pelkkää ilmaisua, josko sen saisi sitten vielä pelittämään...

Nevelle tehtiin mielikuvaharjoitus. Kaksi ukkoa meni edeltä metsään Neven lihapullat ja lelut mukanaan. Neve ei taas varmaan yhtään älynnyt, että mistä on kyse, mutta kauhea kiire sillä oli metsään ukkojen perään ;) Ensimmäistä ukkoa se joutui etsimään tovin, mutta musta se teki ihan kivasti töitä. Herneen liikekaavion kulkusuunnan pystyi jotakuinkin päättelemään Neven liikkumistavasta, kun se välillä pyöri ympyrää alueella, yritti lähteä yhteen suuntaan mutta sitten äkkiä suunta olikin ihan toiseen. Parasta tässä huvittavan näköisessä työskentelyssä kuitenkin oli, että Neve löysi etsimänsä ukon ;) Ukko palkkaili lihapullalla siihen saakka, että minä ehdin kaksikon luo, ja palkkasi sen jälkeen lyhyellä napakalla leikillä.

Neve oli jotenkin sen oloinen, ettei se muistanut alueelle mennyttä toista maalimiestä, mutta lähetin sen kuitenkin ilman erillisiä apuja alueelle. Hyvin pian Neve valikoi maaston hajuista itselleen vissiin mieleisimmän ja alkoi ajaa jälkeä. Melkoisen kauas se irtosikin jälkeä ajaen, mutta pakko se oli kutsua pois ennen kuin se katosi täysin näköpiiristä ;) Pyysin ääniavun, ja sen turvin Neve löysikin toisen maalimiehen.

Kolmas ukko otettiin haamuna, ukko heilautti kättään puun takaa. Neve sinkaisi suoraan maalimiehelle ja nautiskeli ukon antamat lihapullat ennen leikkiä. On ihan hauskaa harrastaa hakua hömppämielessä Neven kanssa, se tuntuu ihmeen terapeuttiselta :)

Treenien jälkeen käytiin pienellä lenkillä Saijan ja Edin kanssa, mulla oli Malla mukana autossa, kun Aino ja Seela olivat agikisoissa Pieksämäellä. Malla veti sellaista hepulia, että mulla oli välillä sydän syrjällään - vaikka Malla on toipunut heinäkuisesta polvileikkauksestaan erinomaisesti, niin sitä tahtoo vieläkin olla lähes hysteerisen varovainen sen kanssa. Malla sen sijaan tekee kaikkensa horjuttaakseen mun mielenterveyttä vapaana ollessaan: sen riekkumisessa alkaa olla Seelan lentävä porsas -hepulin elementtejä. Lenkki meni kuitenkin ihan mukavasti sen jälkeen, kun Malla sai pahimmat sauhut päästellä ulos - sen jälkeen minäkin uskalsin taas hengittää ;)

Loppuun pitää vielä hehkuttaa, että Ainon ja Seelan kannatti todellakin olla kisoissa Pieksämäellä: tämä parivaljakko sai viimeisen LUVA-nollansa ja kisaa jatkossa agilityn kakkosluokassa :D Ihan huisisti onnea! Me siinä iltapäivän ratoksi sanoitettiin uudestaan Pojun Poika saunoo -biisi Ellin ja Marin kanssa Ainon ja Seelan kunniaksi, ja esitettiinkin se voitokkaan kaksikon liittyessä seuraamme:

Sentti (maaliin)

Nyt Sentti pinkoo
Se juoksee se hyppää se lentää
putkeen se suhahtaa
Meidän Sentti on tullut maaliin

Nyt possu liitää
se puomilla kiitää ja nappaa
hampailla pohkeeseen
Meidän Sentti on tullut maaliin.

A. Kinnunen henkeä vetää
Tarkkaan punniten tulevaa rataa
oli kaarroksii paljon kierroksii
ei törmätä saa niihin esteisiin

Ennen lähtöä pillillä soittaa
Ei vielä varmuutta LUVA-nollasta
Muutama sekunti täytyy sen skarpata
kunnes on tullut sen aika juhlia

Nyt Sentti pinkoo
Se juoksee se hyppää se lentää
putkeen se suhahtaa
Meidän Sentti on tullut maaliin

Nyt possu liitää
se puomilla kiitää ja nappaa
hampailla pohkeeseen
Meidän Sentti on tullut maaliin.

Puomin päällä tuntuu se viima
alkaa kellosta loppua tiima
Vielä viimesii takaaleikkauksii
nyt katse on, kohti kakkosii

Taakse jäivät nyt ykkösen kisat
Ylitetty on viimeiset rimat
Nyt kartturi käsilleen nostaa
halaa kiittelee pikku-porsastaan

Nyt Sentti pinkoo
Se juoksee se hyppää se lentää
putkeen se suhahtaa
Meidän Sentti on tullut maaliin

Nyt possu liitää
se puomilla kiitää ja nappaa
hampailla pohkeeseen
Meidän Sentti on tullut maaliin.
x2

On tullut maaliin
On tullut maaliin
Sentti on tullut maaliin
On tullut maaliin
se nousee kakkosiin
Possu on tullut maaliin

Nyt Sentti pinkoo
Se juoksee se hyppää se lentää
putkeen se suhahtaa
Meidän Sentti on tullut maaliin

Nyt possu liitää
se puomilla kiitää ja nappaa
hampailla pohkeeseen
Meidän Sentti on tullut maaliin