Lienee aika virvoitella tätäkin blogia henkiin taas pitkän tauon jälkeen. Kirjoittelin päivityksen jo eilen, mutta lisätessäni kuvaa kirjoituksen loppuun päätti vuodatus ystävällisesti heittää kaiken kirjoittamani bittiavaruuteen. Sain siitä taas yhden syyn lisää rakastaa wordpressiä, joka sentään automaattisesti tallentaa luonnoksen...

Treenitaukoa on tässä kestänyt koirien sairastaman kennelyskän vuoksi, ja kieltämättä penturumbakin varmaan vei osan mehuista, niin ihanaa kuin pentujen kanssa oleminen ja touhuaminen olikin. Nyt on kuitenkin meno helpottanut, ja löysä lukkari on antanut mahdollisuuksia muuhunkin kuin opparin kirjoittamiseen. Viime viikolla käytiin treenailemassa tokoa kolmeen otteeseen, teen niistä koonnin tähän.

Rinin kanssa palauttelimme mieleen pk-tottista, ja hyvin olivat liikkeet Rinillä muistissa. Seuraaminen oli hyvää, paikoitellen Rini vähän keulii, muttei niin pahasti kuin mitä se aiemmin on etenkin pitkän tauon jälkeen keulinut. Tässä on hyvin aikaa ennen kesää hioa seuraamispaikkaa kuntoon. Jäävät liikkeet olivat kunnossa, luoksetulokin vauhdikas. Eteenlähetykseen on syytä treenata vielä suoraa etenemistä ja maahanmenoa.

Neven kanssa on treenattu avoimen luokan tokoliikkeitä, ja nyt se olisi vihdoin ja viimein tarkoitus saada kisakuntoon.

Paikkamakuu

Paikkamakuuta on otettu joka treenissä, ensimmäisellä kerralla oli tauon jäljiltä havaittavissa levottomuutta, mutta Neve on treenien myötä rauhoittunut hyvin. Koirahäiriö tekee sille hyvää. En ole täysimittaista paikkamakuuta ottanut vielä kertaakaan, mutta minuutin parin paikallaolo sujuu ongelmitta.

Seuraaminen

Olin henkisesti valmistautunut, että pitkän tauon takia saadaan palata seuraamisessa takaisin lähtöpisteeseen. Neve yllättikin positiivisesti, kun se muisti treenaamiamme asioita edelleen. Täyskäännös on jo varsin pätevä, samoin käännökset vasemmalle. Paikan muistuttelua Neve tarvitsee vielä etenkin oikealle käännyttäessä. Jatkossa treeneihin myös pitkää ja tylsää seuraamispätkää ilman välipalkkauksia, Neve alkaa jätättää, jos palkkaa ei kuulu.

Liikkeestä maahanmeno

Tämä luonnistuu avo-luokan vaatimuksin ongelmitta, vain ylläpitotreeni tarpeen.

Luoksetulo

Luoksetulon pysäytyksiä on treenattu ahkerasti, mutta vielä se ei ole oikein tuottanut tuloksia. Takapalkalla Neve pysähtyy hyvin, mutta ilman sitä ei. Minun on korkea aika päättää, pysäytänkö Neven käsi- vai äänimerkillä, ääni voisi sopia Nevelle paremmin. Lisää harjoitusta vaan kehiin.

Liikkeestä seisominen

Muilta osin liike on hyvällä mallilla, taakse kävelemiseen Neve tarvitsee vielä ylimääräisen paikka-käskyn. Siitä täytyy hankkiutua eroon.

Nouto

Noudon kanssa on tehty paljon työtä, ja saadaan tehdä vastakin. Itse nouto on Nevelle mieluinen, mutta luovutus on sille vaikea. Viime viikolla keksin kokeilla patukan hyödyntämistä kapulan palautuksessa, ja sen avulla sainkin Neven tulemaan kapulan kanssa lähelleni kapulaa luovuttamaan. Luovutusasento on vielä hakusessa, myös pitotreeniä Neve tarvitsee lisää. Treenataan niitä, eiköhän me nouto vielä jonakin päivänä hallita.

Kaukokäskyt

Kaukojen vaihdot Neve osaa melko hyvin n. 1,5-2m välimatkalla. Vahvistetaan vaihtoja pitemmällä välimatkalla.

Estehyppy

Targetti avuksi, ettei koira jää ihan esteen reunaan kiinni. Vahvista eteen tulemista.

Hildan kanssa ei olla kentällä treenailtu, mutta sosiaalistaminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Viime viikon perjantaina käytiin kaupunkikävelyllä, sunnuntaina Jattilassa agilitykisoja katsomassa ja eilen kävin hakemassa harjoittelun arviointipaperit Haukkarannan koululta, jonne Hilda pääsi mukaan. Siellä riittikin hoitajia! Lapset juoksuttivat Hildaa ja leikittivät pallolla, ja eipä olisi pieni Hilda voinut olla onnellisempi saamastaan huomiosta. Se on kyllä todella ihastuttava pentu, en meinaa päästä siitä yli. Kotona on harjoiteltu istumista ja seisomista sekä ruokakupin odottamista. Yksinolotreeniäkin on tehty, ja sitä saadaan vielä harjoitella lisää.

1333009717_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hilda viihtyy  koiranpedissä parhaiten, kun äiskä on siellä myös! Voi olla, että kunhan neiti tuosta vähän kasvaa, Rini ei enää kovin mielellään anna sen kiivetä selkään makoilemaan!