Eilen palailtiin joululomilta agilityn saloihin Neven kanssa. Ohjelmassa oli rata:

Jätin Neven odottelemaan ensimmäisen hypyn taakse ja siirryin lähelle putken suuta. Tein ohjauksessa valssin, ja koiran irrottua putkeen rynnistin persjätöllä putken toiselle suulle. Ohjelmassa oli harjoitella viskileikkausta, joskin ensin harjoittelimme hieman helpotetusti. Neve hyppäsi putken jälkeisen hypyn, mutta jostain syystä se ei hahmottanut seuraavaa putkea edeltävää hyppyä, vaan kiersi sen. Tästä alkoi mitä moninaisin ongelmien sarja.

Tarja meni 4-hypyn taakse namia kädessään, jotta saisi palkattua Neven. Nessu kesti palkkaajan ajatuksen äärimmäisen huonosti - seuraavien epätoivoisten yritysten lopputulos oli aina, että putkesta suorinta (ja hypyt ohittavaa) tietä palkkaa kohti. Tarja siirtyi pois, kun totesimme, ettei palkkaajalla saatu tähän ratkaisua. Yritimme rataa uudestaan ilman mitään erikoisviritelmiä, nyt Neve hyppäsi hypyn, mutta saadakseni koiran putkeen, mun piti saatella se ihan putkensuulle ja silti monta kertaa hokea putkea, että Neve älysi, minne sen oikein halusin. Sen pää pyöri ihan hyrränä ympäriinsä, kun se ei tiennyt, minne mennä. Tuohon ratapiirrokseen en sitä merkinnyt, mutta siinä kentän laidalla oli palasina puomi, jonka osat kuitenkin olivat alle metrin päässä tuosta toisesta putkesta, ja luulen sen aiheuttaneen ainakin osan hämmennyksestä.

Seuraavaksi yritimme takaperin ketjuttamista. Otin ensin 4 hypyn edestä lähetyksen pelkästään putkeen. Monta kehotusta piti antaa, ennen kuin Neve meni. Pikkuhiljaa siirryttiin 4 hypyn taakse, mutta ohjautuminen putkelle tökki edelleen, eikä toistojen määrä tuntunut auttavan siihen millään. Yritin sitten kuitenkin 3 hypyn takaa tehdä koko kuvion saatellen koiran putkelle saakka. Hypyt meni ok, putkelle piti painostaa. Radan jatkaminen eteenpäin tössäsi, kun Neve ei irronnut mun jaloista hyppyjen välillä, joten astuin vahingossa sen tassun päälle juuri ennen 7-hypyn suoritusta. Siinä vaiheessa mä totesin jo ääneen, että nyt mun pitää päästä pihalle purkamaan paineita ennen kuin räjähdän.

Kävimme ulkona kävelemässä pienen lenkin ja mä mietin kuumeisesti, mikä ihme nyt tökkii, kun ei vaan onnistu. Onhan meillä taukoa takana muutama viikko, mutta se ei ole koskaan aiemminkaan vaikuttanut putkien suoritukseen millään tavalla. Palasimme takaisin hallille ja pyysin, että siirrettäisiin puomin palasia vähän kauemmas putkesta. Näin tehtiin, ja vein Neven takaisin aloitukseen yrittäen samalla keskittyä koiran viemiseen rauhallisesti. Ensimmäinen yritys tyssäsi, kun rimat alkoivat paukkua, mikä ei ole Nevelle kauhean tavallista. Yritimme uudestaan, vieläkin rauhallisemmin. Putken jälkeinen hyppykuvio meni ok, eikä Neve tarvinnut putkelle kuin yhden ylimääräisen kehotuksen. Kehuin kovasti ja jatkoimme matkaa. Loppu rata meni oikein, vaikka jouduin leikkaamaan takaa taas hyppyjen välistä. Otin kolmannen putken jälkeen koiran haltuun ennen vientiä kepeille, sieltä pääsimme muurille ja sen jälkeiselle hypylle. Selvitettiin rata siis loppuun asti!

Palkkasin Neven patukkaleikillä, ja vetämisen intensiteetti kertoi omaa kieltään, että säätäminen oli vähän työllistänyt aivohernettä. Halusin tehdä esteet 2-8 uudestaan, jotta saisin ohjauskuvion harjoiteltua paremmaksi. Tällä toistolla Neve irtosi putkeen jo ihan ilman ongelmia - palkkaus taisi siis olla oiva keino kertoa koiralle, että hienosti meni ;) Tälläkin radalla unohdin tehdä valssin, joten jouduin tekemään takaaleikkauksen ennen 7-hyppyä, mutta Neve ei enää välittänyt takaaleikkauksesta vaan painalsi putkeen :)

Päättelin tästä, että Neve on sen verran herkkä koira, ettei se reppana kestä, jos se aistii mun pinnan kiristyvän. Tarja sanoi treenien päätteeksi, ettei musta päällepäin huomannut, että olisin ollut pinna kireällä. Luulen kuitenkin, että mun käskytysäänestä tuli välissä sen verran painostava, ettei Neve sen takia uskaltanut irrota putkelle tai hypyille - koska se niin viimeiseen asti yrittää tehdä oikein. Kun rentouduin ja vein iloisesti, Neve kykeni luottamaan tekevänsä oikein - ja kun tästä tuli vielä patukkaa palkaksi, se vahvisti luottoa entisestään. Nessulle pitää sitten vaan iloisesti lässyttää eikä koskaan saa suuttua ;)

Nevellä on kova veto kepeille. Se monesti eilisenkin treenin aikana hakeutui sinne ihan itsenäisesti. Radalla meillä oli verkot, mutta kun sillä nyt on jo noin hyvä kuva keppien suorituksesta, voisi verkkoja osittain ryhtyä jo ottamaan harkitusti pois.

Kontakteja ei eilen ehditty kuitenkaan tehdä, vaikka niitäkin piti olla ohjelmassa. Suunnittelin ensi viikolla meneväni omalla aikaa treenaamaan, suunnittelin jo silloin ottavani kontakteja ja rengasta.