Nevekin pääsi juoksutauon jäljiltä viimein agikentille. Tämä kausi on ollut meidän osalta melkoisen onneton, kun poissaoloja on tullut melkoisesti - ja se kyllä näkyy meidän tasossakin. Onneksi tätä treenikautta on vielä sen verran jäljellä, että ehdimme ottaa muita treenikavereita vähän kiinni.

Aloittelimme ylimpänä olevalla neljän rinnakkaisen hypyn sarjalla, tarkoituksena harjoitella päällejuoksuja, välistävetoja ja takaakiertoja. Takaakierrot jäivät kuitenkin tänään tekemättä kaikilla, kun koko ryhmä oli kerrankin paikalla - ja aikaa oli rajoitetusti.

Päällejuoksut onnistuivat Neven kanssa paljon helpommin koiran ollessa mun vasemmalla puolella. Neve oli ihan liekeissä, se oli aivan onnesta soikeana tajutessaan, että vein sitä esteille. Sain Tarjalta noottia, että höselsin ja kiirehdin - musta kyllä tuntui, että aihetta siihen kiireeseen oli! Jostain kumman syystä harjoitus tuntui kuitenkin vähän helpottuvan, kun menin rauhallisemmin... Sen sijaan oikealta puolelta ohjatessa huomattiin, että ensimmäiset kaksi hyppyä menivät kyllä hyvin, mutta Neven oli hyvin vaikea irrota musta poispäin - ihan kuin se ei olisi nähnyt koko seuraavaa hyppyä! Tarja tuli avustamaan namitädin roolissa, sen avulla saatiin Neve irtoamaan myös minusta poispäin.

Välistävedot menivät mukavasti koiran ollessa vasemmalla. Saan antaa aika voimakkaan vartaloavun, jotta saan Neven tulemaan esteiden välistä, mutta se onnistuu kuitenkin. Sen sijaan oikealta puolelta vietynä meillä oli ihan sama ongelma kuin päällejuoksuissa - Neve ei tahdo millään irrota minusta poispäin. Namitädin avulla saatiin koiraa taas vähän irtoamaan, mutta nyt selkeästi näkyy, että minusta poispäin irtoamista pitää harjoitella.

Ratapätkällä päästiin taas harjoittelemaan ohjaajasta irtoamista. Ensimmäisellä kerralla ei onnistunut, Neve ei taaskaan älynnyt koko toisen hypyn olemassaoloa. Tarja kehotti katsomaan koiraa koko ajan ja viemään napakammin. Kutsuin Neven hypyn takaa, ja sen laskeutuessa otin sen haltuun ja vein hallitummin toiselle hypylle - ja kas kummaa, kun alkoi lyyti kirjoittaa! Välistävetoa saatiin harjoitella viennissä hypyn jälkeiselle putkelle, mutta se oli varsinaista tarkkuustyötä - usein mun vienti putkelle venyi niin pitkäksi, että vedin ohjauksellani Neven putken suun ohi. Yritin karata putkihässäkän keskeltä ajoissa varmistelemaan rengasta, mutta ensimmäisellä kerralla vedin Neven mukanani viimeisen putken ohi. Sen kanssa pitää olla melkoisen huolellinen ajoituksen kanssa.

Rengas radan keskellä oli meille liian vaikea, Neve meni aina renkaan ali. Yksittäisenä esteenä eri välimatkoilla kokeiltuna Neve suoritti renkaan ihan oikein, mutta jostain syystä oikea suoritustapa unohtui heti, kun putket tulivat mukaan kuvioihin. Kotiläksyksi saatiin siis myös renkaan toistoja.

Kiva oli päästä Nessun kanssa taas liitelemään. Vähän heikonlaista vaan tää meidän osallistuminen, kun päästään kerran aina silloin tällöin treeneihin. Ensi viikolla pitäis taas lähteä reissuun, joten treenit varmaan jää jälleen kerran väliin. Sunnuntaina on onneksi yksi ylimääräinen treeni, sinne ollaan menossa.