Tässä päivän mittaan on puuhasteltu koirien kanssa paljonkin. Lähdimme hieman ennen puolta päivää lenkille Laajavuoreen, tarkoituksena käydä heittämässä pitkästä aikaa 10km:n kuntolenkki. Sain kuitenkin lenkin aikana puhelun, jossa meille tarjottiin koepaikkaa hakukisoihin tulevana viikonloppuna, joten lenkki jäi noin puoleen siitä ja suunnattiin  sen sijaan kentälle.

Ellillä oli myös vapaata, joten otimme ensin vähän paukkuja seuraamisen yhteydessä Ellin kentällä. Rini seurasi ensimmäisen suoran hieman edistäen, laukaukset eivät vaikuttaneet sen työskentelyyn mitenkään. Täyskäännöksen jälkeen paikka valui sen verran, että neiti seurasi oikealla paikalla - seuraaminen siis parani loppua kohti. Otin vielä maahanmenon ja luoksetulon samalla kentällä. Ensimmäisellä kerralla Rini jäi istumaan (ai miten niin Rini tietää liikejärjestyksen?) ja toisella meni jo maahan asti. Luoksetulossa vauhti alkuun ihan ok, mutta alkoi hiimata loppua kohti. Otin uusinnan, vauhti muuttui vasta toisella käskyllä (ja se tässä hupaisaa onkin: meidän luoksetulokäsky on "lujaa", ja kun huusin "lujempaa" Rini teki työtä käskettyä xD). Elli antoi vinkiksi kokeilla, mitä käsien vieminen sivulla ihan aavistuksen taaksepäin luoksetulovauhtiin tekisi - Rinin kanssa kun on käytetty paljon palkkaa mun selän takana.

Vaihdoimme välissä kenttää Aholaitaan, jossa emme ole käyneet treenaamassa miesmuistiin. Jatkoin Rinin kanssa pk-tottiksella.

Otin ihan lyhyen pätkän vielä seuraamista, se oli ihan korrektia työskentelyä. Liikkeestä istumisessa ei mitään huomautettavaa. Liikkeestä maahanmeno oli hyvä, luoksetuloon kokeilin viedä käsiä kesken luoksetulon ihan aavistuksen taaksepäin. Aavistuskin lisäsi Rinin vauhtia tosi hyvin, jopa siinä mittakaavassa, että se tunki jalkojeni läpi ja jäi sieltä kuikuilemaan palkkaa selkäni takaa ;) Otin uusinnan viemällä kädet hieman hillitymmin taakse ja siirtämällä ne takaisin alkuperäiselle paikalleen Rinin tullessa eteeni. Se jätti törmäämisen pois. Tämä vinkki toimi!

Tasamaanouto oli hyvä, siinä ei huomautettavaa. Uudella metrisellä esteellä mietin, miten Rini sitä hahmottaa, mutta hypyt olivat molempiin suuntiin puhtaat. Vinoesteellä Rini kiipesi esteen yli ihan oikein, mutta takaisin tullessa neidin huomio kiinnittyi meitä katsomaan tulleeseen Elliin, ja jostain syystä neiti keksi hypätä metrisen kautta takaisin. Harmi, kun pk-puolella ei arvosteta luovuutta ;) Uusinnalla Rini teki liikkeen oikein.

Eteenlähetykseen olin vienyt palkan kentän laitamille jo aiemmin. Rini lähti hyvin, mutta suunta oli lievästi oikealle. Lopulta Rini äkkäsi palkan kentän laidalla ja säntäsi sille. Elli huomautti asiasta, jonka saattoi nähdä vain takaapäin: kun vien eteenlähetyskäskyssä käteni eteen, se ei osoita suoraan eteen vaan ihan aavistuksen oikeaan. Onko siis ihme, että vartalonliikkeilleni herkkä koira suuntaa enemmän sinne oikeaan? Kokeilin eteenlähetystä uudestaan ilman palkkaa, keskittyen käden näyttösuuntaan, ja kas kummaa - Rini meni ihan suoraan eteenpäin, kun kätenikin näyttää suunnan suoraan. Nyt pitää siis keskittyä, että mun käsi todella näyttää eteenpäin suoraan rintalastan kohdalta. Rini meni myös maahan ensimmäisellä käskyllä tällä lähetyksellä, kun sen vaan antoi vähän miettiä käskyä hetken. Elli huomautti mulle myös ennakoivan käskyn käytöstä: palkan ollessa edessä annan monta ennakoivaa käskyä, kun taas ilman palkkaa en antanut kuin yhden.

Neven kanssa etsittiin treenien aluksi hernettä ennen kuin päästiin varsinaiseen treeniin, sille ei ehkä tee kauhean hyvää olla nelikon viimeinen, joka pääsee kentälle ;) Pöyhötettyään vähän aikaa ympäriinsä se keksi vihdoin ja viimein, että sivulla on hyvä olla. Aloitimme treenit patukkaleikillä, jotta neiti saisi vähän kierroksiaan alas ja herneen toimintavalmiuteen. Neve taistelikin tosi säpäkästi ja hyvällä puruotteella. Ihme, kun en ole keksinyt aiemmin, miten motivoitunut se on patukalla taistelemiseen - Nessun treenilelurepertuaarin voisi koota yksistään patukoista ;)

Aloittelimme varsinaiset treenit seuraamisella vanhan kaavan mukaan. Otin noin kaksinkertaisen seuraamispätkän alkuun kuin tavallisesti, lopetin suoran täyskäännökseen. Elli kehui neidon työstäneen takapäätään aivan täydellisesti puoleen väliin saakka, sen jälkeen takapää alkoi vähän elää. Uusi täyskäännös oli oiva keksintö Nevelle, se toimii todella hyvin. Otimme pari seuraamispätkää lisää, Elli antoi ohjeita, milloin palkata. Voi kun vaan nyt malttaisin työstää seuraamista tarpeeksi Neven kanssa! En voi vieläkään uskoa, miten luontevasti se käyttää takapuoltaan, vaikkei sitä varsinaisesti ole sen kanssa treenattu.

Muistuttelimme mieleen jäävistä liikkeistä maahanmenoa. Minä peruutin ja käskytin maahanmenoja. Neve pystyy paljon säpäkämpiinkin maahanmenoihin, mutta annoin sille nyt niiden hitauden anteeksi, kun liike tuntuu päässeen unohduksiin.

Luoksetuloa teimme pysähdysten kanssa, kun kerrankin oli apuohjaaja käytettävissä. Elli seisoi palkan (patukka) päällä, jottei Neve pääsisi ryysimään sinne omia aikojaan. Ensimmäisellä kerralla Neve ei muusta tiennytkään kuin palkasta selkänsä takana. Toisella kerralla se lähti tulemaan minua kohti ja käännähti katsomaan palkkaa, mutta tuli pysähdykseen asti. Pysäytyksen jälkeen koiran suunta oli palkalle päin, joten kutsuin sen luokseni asti. Hienosti Neve kuitenkin oivalsi, etten vapauttanut sitä palkalle. Se oli luokseni tullessaan heti lähdössä palkalle, mutta palkkailin sitä namilla edessäni istumisesta, ja vasta, kun se ei heti haikaillut palkalle, vapautin sen. Jos käytän patukkaa jatkossa Nevellä takapalkkana, minulla täytyy olla jotain yhtä mieluista itselläni, koska nyt Neve selkeästi haikailee enemmän takapalkalle kuin minun luokseni. Itse pysäytys oli kyllä säpäkkä ja nopea, vaikka vauhtia oli huimasti!

Noudossa oli samat vanhat tekijät: itse nouto on hyvä, mutta luovutus vielä kovin epävarma. Elli neuvoi vahvistamaan koiralle itse luovutusta ja luovutuksen paikan vahvistamista. Eteen istumista täytyy vahvistaa muutenkin, joten kuvittelisin, että luovutuspaikkakin alkaa hahmottua paremmin, kun treenataan ensin riittävästi eteen istumista. Ote kapulasta myös herkiää hyvin helposti, joten pitotreenejä on tehtävä erikseen.

Aholaidan kentältä suuntasimme Killerille, jossa kävimme ennen Rinin agitreenien alkua vielä kävelemässä vajaan tunnin lenkin. Meillä oli tänään agissa luvassa vanha hyppärikisarata:

Riniä piti taas vähän ravistella ennen käyttöä. Menin hypyn 2 taakse kutsumaan sitä, ja sehän räiski rimat ihan minne sattui. Palautin sen takaisin alkuun, uusintana se teki oikein nättiä työtä. Pääsimme hypyille 5-7 kokeilemaan viime viikolla oppimaamme saksalaista käännöstä, joskin toiselta puolelta, mutta puolella ei ollut väliä - se onnistui aivan täydellisesti! Kepeille vienti tökki, kun mun käsky oli myöhässä, enkä yhtään osannut viedä. Kepeiltä loppukuvio meni ihan ok, pari rimaa tippui, mutta muuten ihan kelvollista kamaa.

Otimme radan uusintana yrittäen kiinnittää huomiota kohtiin, joissa rimat tuli alas. Alkukuvio meni mainiosti. Kepeiltä päästiin siististi ja tyylipuhtaasti hypylle 14 saakka, jolloin rimat alkoivat taas paukkua siihen malliin, että piti viheltää peli poikki ja vähän keskustella koiran kanssa pelin säännöistä. Ei siis jatkossakaan auta, jos kahden edellisen oman ryhmän treenikerran treenit olen vetänyt ilman minkäänlaista fiilistä, ja yritän yhtäkkiä viedä taas napakasti. Kun otin uudestaan keppien jälkeen ja vein, Rini teki tosi kuuliaisesti ja nätisti.

Mulla on nyt ollut suuria vaikeuksia yhdistellä pieniä palasia yhteen. Tämänpäiväisissä treeneissä onnistuin omasta mielestäni pitämään vakaan ohjauskäden tosi hyvin, mutta koiran rauhoittelu esteiden välillä ei ota onnistuakseen. Tämäkin taito nousee arvoon arvaamattomaan, jos koira uhkaa lähteä lapasesta. Rinistä on sinänsä helppo sanoa, milloin liikutaan rajamaastossa: kun radalla alkaa kuulua kommentteja. Mä en pahemmin perusta radalla huutavista koirista, joten olen tähän saakka kovasti arvostanut, kun Rini on tehnyt hommia suhteellisen hiljaa. Täytyy vaan kisaradoillakin muistaa, että mulla on valta laittaa piste hauskanpidolle, jos Rini alkaa sikailla.