Viime viikolla ei pahemmin puuhasteltu mitään lenkkeilyä ihmeellisempää. Jos torstai oli kansallinen epäonnistumisen päivä, mulla oli epäonnistumisen viikko. Mikään ei vaan onnistunut. Maanantaina ei ollut Rinin ryhmän agitreenejä, mutta päästiin torstaina tuuraamaan Ainon vetämään ykkösten ryhmään. Aino olikin suunnitellut meille sellaisen radan, että saatiin Rinin kanssa vääntää ihan kunnolla ja silti onnistumatta. Neven ryhmän treenit oli myös peruttu, Neven kanssa tein treenejä ennen ja sen jälkeen yksittäisiä esteitä ja pieniä pätkiä Rinin treenaamasta radasta. Oli vissiin kohtalon ivaa, että ne kohdat, joissa Rinin kanssa väännettiin urakalla, menivät Neven kanssa ihan leikiten.

Neven kanssa harjoiteltiin puomia ja keinua. Edellisellä kerralla puomi jännitti Neveä ihan kamalasti, kun sitä edellisellä kerralla oli tehty keinua. Aloitin treenin tekemällä jokusen keinun molemmilta puolilta namilla avustettuna. Kerran keinu pääsi keinahtamaan vähän voimakkaammin, ja sen jälkeen Neve vähän arpoi, maksaako vaivaa keinua suorittaa. Se ihana puoli Nevessä on, että ahneus voittaa pehmeyden, joten namin voimalla päästiin taas jännäilyn yli.

Otin puomin keinun jälkeen, ja joo, eipä ollu jännäilystä tietoakaan. Neve paineli puomin sellaista vauhtia, että mun piti juosta pysyäkseni sen perässä. Havaitessaan mun juoksevan Neve kiihdytti vauhtia entisestään, joten alastulolle mun piti jo käskyttää sitä hidastamaan, ettei menisi ihan kilpajuoksuksi.

Mutta sitten niihin kisoihin. Viikonloppuna kisattiin JAT:n agikisoissa Rinin kanssa molempina päivinä, lauantaina kahdella radalla ja sunnuntaina yhdellä. Sunnuntaina olisi ollut tarjolla myös hyppäri, mutta kun hyppärinolla ennestään on, niin jätettiin tällä kertaa väliin.

Tän epäonnen viikon valossa en suuria odotellut kisoilta, mutta lauantaina meillä menikin tosi kivasti! Ensimmäiseltä radalta tuloksena 10vp, kaksi rimaa tuli radan varrella alas. Ensimmäinen tippui jo alkusuoralla kiitos kirotun käteni, toinen tuli alas radan loppupuolella, kun vein vähän huolimattomasti. Ensimmäinen rata oli melko suoraviivainen, radalla oli pari kohtaa, jotka piti miettiä vähän tarkemmin, mutta muuten tiedossa oli lähinnä vikkelää jalkojen käyttöä. Rini kuunteli ohjausta aika hyvin.

Erityisen iloinen olin tällä radalla tuosta keinusta. Rinillä oli niin paljon vauhtia, että olin aivan varma, ettei se millään pysty hidastamaan vaan ottaa ilmalennot. Heti sihahdukseni kuullessaan vauhti tyssää melkein seinään. Videota katsellessa havaitsin kyllä muuten, että kontaktit kaipaavat edelleen työtä - etenkin A:n ja puomin alastulot ovat todella hitaat ja valuvat.

Toinen rata oli hyvin samantyylinen kuin ensimmäinen. Jos ensimmäinen rata oli tuntunut suhteellisen hyvältä yhteistyöltä Rinin kanssa, toisella en voinut tätä yhteistyötä kehua. Tuntui, että välillämme oleva kuvitteellinen nuora oli tosi monta kertaa ihan katkeamaisillaan. Siksi minulle olikin yllätys, kun Aino tuli radan jälkeen sanomaan, ettei radalla tippunut kuin yksi rima. Ja taas videon nähtyni kirosin käteni ja ihmettelin, ettei se videolta näytä lainkaan niin pahalta kuin miltä ohjatessa tuntui. Tuloksena 5vp, mutta hyvin ymmärrän agilityssä pitkään kisanneiden sanoman, kun puhutaan hyvistä hyllyistä ja kamalista nollista. Meidän rata ei tuntunut hyvältä vitoselta. Pääsimme kuitenkin tuloksella palkintopallillekin, kun nollia ei tullut tältä radalta kuin yksi, joten sijoituksena 3.

Kävin kisojen jälkeen heittämässä koiran kotiin ja menin illaksi kisoihin töihin puffaan. Note to self vastaisuuden varalle: kisaviikonlopun yhdistäminen kisatöiden tekoon ei oo mun juttu. Yksi päivä saattaa vielä mennä, mutta jos seuraavana päivänä pitää vielä mennä kisaamaan, niin se on jo hulluutta.

Sunnuntaiaamuna palasimme taas kisoihin, ja jos olisin ollut fiksu, olisin jättänyt menemättä koko radalle. Mä olin tosi väsynyt enkä meinannut saada itseäni hereille laisinkaan. Rataa katsellessani mieleen tuli kuitenkin viime vuoden marraskuun kisoista elävästi mieleen meidän vitosen rata, jossa pudotin kädenliikkeelläni viimeisen riman - rata oli nimittäin hyvin samantyyppinen. Sainkin psyykattua itseni aika hyvin ajatellen, että saimme toisen mahdollisuuden kokeilla lähestulkoon samaa rataa.

Rata ei kyllä sitten mennyt läheskään niin kuin olin suunnitellut. Rinin räiskäistessä ensimmäisen riman menemään mulla alkoi jo ohimolla tykyttää, mutta päätin jatkaa rataa. Vielä Rinin karatessa neloshypyltä kepeille A:n sijasta tehden hyllyn aattelin, että loppuun asti mennään. Paketti pysyi kasassa jokusen esteen ajan, mutta keppien ja renkaan jälkeen Rini alkoi räiskiä rimoja vailla minkäänlaista yritystä tehdä oikein, ja siihen pisteeseen mun huumorintaju loppui. En ole nähnyt suoritusta videolta ja vieläkin asiaa ajatellessa alkaa savu nousta korvista, joten en sitä olisi varmaan pystynyt mahdollisuudesta huolimatta vielä katsomaankaan. Kunhan nyt saan vähän etäisyyttä muistikuvaan, pitää katsoa se video ja tarkastella, löytyykö sieltä joku järkevä selitys, miksi koira lähti lapasesta, vaikka olevinaan yritin viedä hallitusti ja napakasti.

Lisään viimeisen radan videon myöhemmin, kunhan saan sen.

Vaan onneksi sunnuntaina muilla meni hyvin meidänkin edestä: Aino ja vasta heinäkuussa kisauransa aloittanut Seela tekivät toisen nollansa ja voittivat medit! Onnea niin miljoonasti edelleen, Aino ja Sentti! :) Kisoissa oli myös vahva aussie-edustus, joista on pakko mainita Jentsu ja Luna (Hazelmoor Pretty Pumpkin), jotka myös liitelivät tältä radalta maksien nollavoittoon :) Onnea!