Koirien kanssa on käyty treenailemassa taas parina päivänä. Jaan treenejä useampaan päivitykseen, ettei tule kilometripostausta - luvassa on nimittäin myös kuvia! :)

Perjantain treeneistä ei jäänyt paljon kerrottavaa jälkipolville, tuli lähinnä vaan havaittua, kuinka monta liikkuvaa osaa treeneissä voikaan olla. Perjantaina lähdimme extemporee Saijan sekä appenzelli Edin kanssa puuhastelemaan jäljen ja tottiksen merkeissä. Menimme Könkkölänmäen taakse, samaan paikkaan, jossa kävimme Rinin ja Neven kanssa jäljestämässä viimeksikin.

Noh, ongelmat alkoivat heti. Lähdin tallaamaan Rinille jälkeä, ja jäljen tallattuani eksyin metsään, kun polku, jolle tulin, ei vienytkään sinne minne ajattelin. Mulla meni noin vartti päästä sellaiseen paikkaan, josta osasin paikantaa olinpaikkani, ja toinen vartti päästä takaisin autoille. Mulla on hyvä suuntavaisto, joten eksyminen oli kova kolaus itsetunnolleni.

Ongelmat eivät suinkaan loppuneet siihen. Kun olimme lähdössä ajamaan jälkiä, emme meinanneet enää löytää niitä! Kävelimme polkua pitkin monta kertaa edestakaisin, mutta merkkejä ei vaan näkynyt. Kun olimme etsineet varmaan puolisen tuntia, lähetin Rinin vaan sokkona metsään. Rini teki törkeän hyvän sukelluksen metsään, se on ihailtavan paljon saanut lisää itseluottamusta janatyöskentelyyn.

Noh, löytyi se jälkikin sitten lopulta - toisen polun varrelta! Se oli uusi kolaus itsetunnolle - mähän muistan myös tosi hyvin, minne olen jäljen tehnyt. Rini teki hyvin töitä janalla (pituutta vähän vajaa 40m), vähän kaarsi vasempaan muutamaa metriä ennen jälkeä, oikeaan menosuuntaan kuitenkin. Jälki jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Rini harhautui harhajäljelle ensimmäisen kepin ilmaisun jälkeen. Jäljet ehtivät vanheta melkoisesti, ja maa oli kostea edellispäivän sateista jo ennestään. Ennen jäljestyksen aloittamistakin satoi välillä ihan kaatamalla, joten epäilen, että haju oli jo ehtinyt levitä liian laajalle.

Hain Neven siinä toivossa, että sen kanssa menisi paremmin, mutta eipä ollut siinäkään kehumista. Neve työskenteli hienosti janalla, se teki suoraa n. 15 metriin saakka, kunnes pääsi jäljelle :) Pitää edelleen malttaa odottaa, että koira oikeasti on rauhallinen ennen lähetystä. Neve kadotti myös jäljen yhden kepin ilmaisun jälkeen (tarvitseeko sen kaikessa apinoida siskoaan?) mutta löysi takaisin jäljelle ja ilmaisi kaksi keppiä vielä jäljen lopusta.

Tallasin Rinille vielä yhden janan varmuuden vuoksi, pituutta janalla n. 30m. Rini teki ihan suoran janan jäljelle saakka ja jäljesti hienosti jäljen päässä olevalle kepille saakka. Tää jana pelasti mun päivän.

Ajelimme metsästä Killerille ottamaan vähän tottista ja tokoa. Rini seurasi ihan kohtuullisesti, mutta se ei ollut ihan skarpeimmillaan. Pienen herättelyn jälkeen seuraaminen sujui paljon paremmin. Liikkeestä istuminen oli nappisuoritus, maahanmeno hyvä, luoksetulo vähän hiimaileva. Otin luoksetulon uudestaan, uusintana oli ensimmäistä parempi. Liikkeestä seisominen taas nappisuoritus. Nouto oli taattua Rini-laatua :)

Eteenlähetys ei meinannut onnistua, Rini bongasi lähetyslinjan sivussa olevan kiven, joka piti lähetyksen jälkeen käydä tarkistamassa. Kävin sitten näyttämässä sille palkan edestä, jotta saisin sen kunnolla irtoamaan. Palkan näkemisen jälkeen irtoamisessa ei ole ongelmaa.

Neven kanssa muistuteltiin mieleen lisää tokon saloja. Tehtiin lyhyitä seuraamispätkiä sekä täyskäännöstä, jota ollaankin treenailtu ahkerasti. Neve käyttää takapuoltaan jo tosi hyvin, varmistelen vielä tässä vaiheessa melko hitaalla käännöksellä, että Neve tekee käännöksen kunnolla.

Liikkeestä maahanmenoa muistuttelin ensin mieleen käskemällä Neven sivulla maahan, sitten ottamalla yhden askeleen ja käskemällä maahan, sitten pari askelta ja käsky maahan. Lopuksi otettiin kokonaisena liikkeenä, hyvin Neve muisti maahanmenon. Seisomista ei olla tehty vähään aikaan, pitää sitäkin alkaa muistutella.

Nouto onnistui Neven kanssa luovutusta lukuun ottamatta oikein hyvin. Neve malttaa odottaa sivulla käskyä ennen kapulalle menoa, se ei saalista kovin pahasti, ja lähtee palauttamaan ripeästi. Palautusasento on sille vielä hieman epäselvä, samoin kuin luovutuksen paikka. Kapulan pitoa pitää treenata erikseen, nyt Neve hyvin herkästi sylkäisee kapulan vain suustaan. Olen tähän saakka opastanut sen namilla ja isolla käsiavulla eteeni haluamalleni luovutuspaikalle (eteen). Viikonloppuna keksin, että saan sen tulemaan suoraan eteeni, jos mulla on motivointipatukka molemmissa käsissä edessäni. Pitää vaan käydä viikolla ostamassa vähän pienempi patukka ;)

Kaukojakin teimme pitkästä aikaa, mutta Neve yllätti, kuinka hyvin se muisti liikkeen. Hyödynsin takapalkkaa treenatessa, ja pystyin menemään Nevestä jo useamman metrin päähän vaihtoja ohjaamaan. Takapalkka toimi onnistuneesti magneettina pitämään Neven eläväisen takapuolen paikallaan ;) Kun välimatka kasvaa liian pitkäksi, istumaan nousu ei tahdo onnistua, joten olenkin välillä palkannut sen pelkästä istumaan nousemisesta. Kaukot vaikuttavat ihan hyvältä, pitää vaan tehdä niitä lisää.

Treenien jälkeen kävimme lenkillä Laajavuoressa. Edi ja tytöt tulivat mainiosti juttuun keskenään :)