Tällä viikolla on taas liidelty. Maanantaina oli Jatpailut, joten meidän ryhmä oli niitä järkkäilemässä - ei omia treenejä siis. Mä ensin ajattelin, että olisin osallistunut Rinin kanssa, mutta kun fiilis on ollut vielä ryhmänvaihdoksen jälkeen kehno, en viitsinyt lähteä sössimään. Jälkeenpäin kuulinkin, että ykkösten rata oli ollut tosi vaikea, joten ei sinänsä harmittanut - vaikka toki olisi ollut kiva päästä vähän kokeilemaan taitojaan.

Tiistaina lähdimme Ainon kanssa tekemään myöhäisillan agilityä hallille. Aino halusi testata omalle ryhmälleen suunnittelemansa radan meillä, ja lähdimme Rinin kanssa mielellään koekaniineiksi, varsinkin, kun tarjolla oli uusia juttuja. Rata oli mun visioimana tällainen:

Ja jos radassa itsessään ei ollut tarpeeksi haastetta, niin Aino nosti panoksia kertomalla, miten haluaa minun ohjaavan. Meillä oli ohjelmassa mulle ihan uusia ohjauskuvioita: jaakotusta ja saksalaisia käännöksiä. Jaakotus oli tarkoitus tehdä hypylle 5, jotta koira tietää, kumman putken suuntaan ollaan menossa. Saksalaista käännöstä harjoiteltiin hypyillä 15-17.

Harjoittelimme uutuuksia ihan erikseen aluksi. Aloitimme tosin helpoista, eli putken jälkeen putken hakemista pimeästä kulmasta. Minä vein koiraa putken toisesta päästä, ja yritin oikeaa kättä voimakkaasti kaartamalla saada koiran menemään toiseen putkeen. Rini kaartoi kyllä, mutta kaarros tuli putken ohi. Aino neuvoi käyttämään vastakkaista kättä, mutta sekään ei ihan riittänyt. Menin putkien puoliväliin, josta käytin vastakkaista kättä, ja Rini bongasi putken. Toiston jälkeen pystyin jo siirtymään putkien toiseen päähän ja vastakkaisella kädellä vetämään Rinin putkeen.

Putkien jälkeen siirryimme jaakotukseen. Lähtökohtaisesti ajattelin, ettei minulla ole minkäänlaisia mahdollisuuksia ehtiä tekemään persjättöä putken ja 4-hypyn väliin. Jätin koiran kuitenkin putken 4-hypyn puoleiseen päähän ja asemoiduin niin, että olisin ehtinyt persjätön tehdä. Rini kiersi hienosti 5 hypyn taakse, ja osasin tehdä jaakotuksen ihan oikea-aikaisesti - sain koiran menemään oikeaan putkeen. Parin onnistuneen toiston jälkeen oma itseluottamus alkoi riittää, että kenties osaisin tehdä sen radallakin.

Sitten vielä saksalainen käännös, josta selkä huutaa edelleen hoosiannaa. Olin alun perin ajatellut vieväni hypyt valsseilla, mutta tämä uusi tekniikka osoittautui valsseja paljon toimivammaksi useammastakin kuin yhdestä syystä. Rinin kaartaessa hypyltä 17 kohti hyppyä 18 näytän vastakkaisella kädellä, että kyseinen käsi ohjaa. Koiran ponnistaessa vedän vastakkaisen käden rintakehän ohi selän taakse, josta nappaan koiran mukaan heittääkseni sen seuraavan hypyn yli. Ja mikä etu valsseihin nähden: omakin rintamasuunta on jo valmiiksi kepeille päin! Lisäksi saimme meille niin kovin tavalliset pitkät kaarrokset pienennettyä puoleen tavallisesta. Rini osasi hyvin lukea ohjaustani, ensimmäisellä kerralla viimeisen hypyn rima tuli alas, kun heilautin sitä hallitsemattomasti ohjatessani Riniä hypylle. Kun jatkossa kiinnitin tarkemmin huomiota vakaaseen ohjauskäteen, tämä osio radasta meni oikein mainiosti.

Sitten oli aika kokeilla ihan koko rataa. Alkusuora meni hyvin jaakotukseen saakka: tein ohjauksen viitoshypyllä hitusen liian myöhään ja Rini ehti singota väärään putkeen. Aloitimme alusta, jolloin hokaisin, että voin edetä putken puoliväliin saakka ja kutsua Rinin sieltä putkelle - osaahan se hakea hypyt ja niiden jälkeisen putken. Olen kutsuhyppyjen suhteen ollut vähän turhankin varovainen, kun mulla on ikävä taipumus jäädä niiden jälkeen seisomaan paikalleni. Kun sain etumatkaa putkelle, ehdin vallan mainiosti tehdä persjätön putken jälkeen ja viedä Riniä paremmin verrattuna, että olisin tehnyt kohdan takaaleikkauksella. Tällä kertaa tein jaakotuksen oikein ja pääsimme etenemään radalla.

Pyöritys kahden hypyn välillä meni hyvin, mutta unohdin, ettei mun ollut tarkoitus valssata 10-hypylle. Valssia vääntäessäni tajusin, että pieleen menee, mutta Rini irtosikin hyvin A:ta edeltävälle hypylle mun hankalasta takaaleikkauksesta huolimatta. A:n alastulokontaktilla sain Rinin kiinni. Pituuden jälkeen Rini sinkaisi suoraan putkeen, sain ohjattua Rinin radallakin toiseen putkeen ja olin hyvin valmiina saksalaista käännöstä varten. Olin kuitenkin liian hätäinen heittäessäni kättä edestä selän taakse: aavistuksen liian aikaisin tehty käännös sai Rinin kiertämään esteen. Yritimme tätä pari kertaa, ja aina vaan tahdoin tehdä kädenheiton liian aikaisin. Kun maltoin odottaa ponnistukseen saakka, Rini teki hyvin. Viimeinen kaarros kepeille ja keppien haku sujui odotetusti eli hyvin :)

Neven kanssa tein myöhäisillan treeninä vähän puomia, jolla otimme vähän takapakkia. Yleisesti ottaen olen sanonut, että tauko tekee Nevelle tosi hyvää, mutta tällä kertaa se ei pätenyt puomiin - Neve nimittäin jännitti taas puomille kiipeämistä. Tuli vaan mieleen, että näinköhän edelliskerran keinutreeni aiheutti hieman epävarmuutta. Pari onnistunutta toistoa teimme kuitenkin.

Puomin lisäksi harjoittelimme takaakiertoja, kun ne tuottivat ongelmia treeneissä jokunen kerta aiemmin. Jostain syystä nyt Nevellä ei ollut takaakiertojen kanssa mitään ongelmaa, kun vaan vein sitä selkeällä ohjauksella.

Myöhäisillan agilitytreeneistä jäi niin hyvä mieli, että siitä on riittänyt iloa vielä loppuviikollekin ;)

Tänään oli sitten Neven agilitytreenien vuoro. Tarja oli kehitellyt päämme menoksi niistoja sekä toisen pienen harjoituksen:

Aloitimme niistotreenillä, eli oikeanpuoleisella harjoituksella. Niistot piti tehdä hypyillä 2 ja 5, eli ne tulivat molempiin suuntiin. Harjoittelimme aluksi pelkkää niistoa pysäyttämällä koiran ensin hypyn eteen, palkkaamalla siihen, ja sitten ohjaamalla koira hyppäämään ihan likeltä estettä ja palkkaamalla taas siihen. Mun ohjauskäsi taas oirehti, sillä jostain syystä se tahtoi olla aina juuri siellä, missä sen ei olisi pitänyt olla... Kun keskityin vetämään koiran kädelläni ihan hypyn siivekkeen vierestä, Neve teki juuri kuten ohjasin.

Päivän ongelmana Neven ohjauksessa oli takaaleikkaus, joka oli selvästi sille hyvin vaikea. Yritimme 5-hypyn niiston jälkeen tehdä takaaleikkausta putkelle vietäessä, mutta Neve ei osannut ilman ylimääräisiä piruetteja hakeutua putkeen. Kokeilimme sitten niistopersjättöä, joka toimikin Nevelle todella hyvin - sillä Neve saatiin irtoamaan putkeen ongelmitta.

Toisella radalla kompastuskivenä tahtoi olla edelleen jatkunut puomin jännäily. Jouduin ottamaan koirasta sivusuunnassa etäisyyttä puomin alla olleen putken takia. Pyysin Tarjan palkkaamaan puomin alastulolle, koska uskalsin luottaa, että jos saan Neven puomin ylösmenorampista ylös, se suorittaa sen kyllä loppuun saakka. Jouduin viemään sen namilla koko ylösmenon, mutta tasaisella suoralla Neve kiihdytti selvästi, kun tiesi palkan odottelevan alhaalla.

Hypyn takaakierto onnistui vaihdellen: kun vein huolellisesti, Neve hyppäsi kunnolla, mutta jos ohjaus venyi hitusenkin, koira kiersi koko esteen. Kuinkahan saisin päähäni taottua, että tämä koira vaatii multa huolellisuutta vielä Riniäkin enemmän? Neve ei meinannut hypyn jälkeen osata irrota putkeen (minä kun jouduin valitsemaan puomin vasemman puolen, jos meinasin ehtiä ohjaamaan seuraavaa hyppyä). Lähetin Neven pari kertaa hypyn jälkeen putkeen, eikä Neve montaa toistoa tarvinnutkaan, kun se jo ymmärsi, mitä siltä toivoin. Ohjaaja sai spurtata ihan kunnolla ehtiäkseen putken toiseen päähän samaan aikaan koiran kanssa. Persjättöön en ihan ehtinyt, ja takaaleikkaus ei onnistunut ilman apuhaamua. Haamun avulla Neve irtosi hypyn yli hyvin, minä sain vietyä sen takaisin pöydälle ja pääsin palkkaamaan kunnolla.

Jatkossa siis Nevelle tiedossa lisää takaaleikkauksen harjoittelua sekä puomia ja keinua. Pitää vaan rauhallisesti edetä sen kanssa, niin kenties jännäilyistä päästään ennen pitkää yli. Neven kanssa on jatkossa kiinnitettävä huomiota myös siihen, että se yrittää jo huomattavissa määrin varastaa lähdössä, jota mun ei pidä siltä sallia.