Tiistaiaamun kunniaksi otettiin koirien kanssa tokotreenit taas takapihalla ennen töihinmenoa. Aloitin Rinin kanssa.

Seuraamisessa hiottiin sivulle tulemista sekä käännöksiä. Jouduin alkuun pari kertaa korjaamaan Rinin asennon sivulla oikeaksi, mutta kun pääsin sen ensimmäisen kerran palkkaamaan, Rini ymmärsi, mitä siltä toivoin. Sen jälkeen paikka pysyi tosi hyvin ja jokaisessa sivulletulossa Rini haki paikan oikein. Käännöksetkin olivat varsin tiiviitä ja seuraamispaikka pysyi niiden jälkeen hyvin. Näitä nyt ei voi harjoitella liikaa.

Liikkeestä istuminen oli Rinillä hyvässä muistissa.

Liikkeestä maahanmenon tein omana liikkeenään ilman luoksetuloa. Putosi maahan tosi hyvin.

Luoksetuloon yritin ideoida keinoja saada koiraan lisää vauhtia. Tehtiin ensimmäinen luoksetulo vanhalla tule-käskyllä, jolla vauhti on sitä, mitä se aina on ollutkin: koira tulee kyllä laukalla, mutta hyvin hitaalla sellaisella. Askellaji vaihtuu herkästi raviin muutamaa metriä ennen mun luo pääsyä. Otettiin uudestaan lujaa-käskyllä, jota olen käyttänyt innostavana kutsuna aiemminkin yleensä silloin, kun koira saa juosta suoraan leluun kiinni. Kas kummaa, kun vauhti lähes triplaantui! Palkkasin ruhtinaallisesti ja kokeilin uudestaan, vauhti ei kärsinyt toistosta. Täytyy nyt yrittää kaikin mahdollisin keinoin varjella tätä käskyä lössähtämästä samalla tavalla kuin tule-käskylle kävi.

Noudossa hinkattiin erityisesti siirtymistä luovutuksen jälkeen sivulle. Huomaan, että herkästi palkkaan koiran heti sen luovuttaessa kapulan enkä vaadi siltä sivulletuloa. Palkkana tästä on tullut huolimaton siirtyminen sivulle. Tätä saimme hinkata useamman toiston verran ennen kuin Rini teki sellaisen sivulletulon, jonka kelpuutin. Tätä pitää hioa lisää, tästä on turha kisoissa ottaa pistemenetyksiä.

Lopuksi otin eteenlähetyksen, jota ei olla vähään aikaan tehty. Lelu oli viety jo etukäteen (Rinin nähden) meidän pihan toiseen päähän, välimatka lähetyksestä lelulle on vähän vajaa kisamatkoja ajatellen. Seuraaminen oli hyvää, ei kärkkynyt lelua päin, vaikka tiesi kyllä, mitä oltiin tekemässä. Lähetyksessä eteni suoraan eteenpäin, vähän aikaa joutui etsimään lelua. Ajatuksena mulla oli nyt ryhtyä pikkuhiljaa pidentämään matkaa, vähitellen pitää varmaan ottaa maahanmenoakin mukaan.

Neven kanssa tehtiin avoimen luokan juttuja. Aloitin treenin vireenlaskuharjoituksella, jota ei kovinkaan kauaa tarvinnut tehdä, kun vire alkoi olla oikea paikkamakuuta varten. Jätin Neven maahan ja kävelin talon nurkan taakse piiloon. Kävin pariin otteeseen palkkailemassa, mutta lopuksi Neve oli jo reilun minuutin paikallaan mua näkemättä. Hyvältä vaikuttaa, vaan onhan tässä matkaa vielä siihen kolmeen minuuttiin ;)

Seuraamisessa hiottiin myös käännöksiä. Koira alkaa hyvin herkästi poikittaa, pitää olla tosi tarkka seuraamisasennon kanssa. Tähän melkein kaipaisin vinkkejä, miten mun siihen kannattaisi puuttua ja mitä tehdä, että koiran kropan saisi pysymään suorassa...

Liikkeestä maahanmeno tehtiin kisamuotoisesti, ja upeasti se menee edelleen.

Luoksetuloa tehtiin takapalkalla. Ensimmäisellä kutsulla koira ei hievahtanutkaan. Uudella käskyllä koira loikkasi palkkaan suoraan kiinni. Lelu pois ja koira takaisin paikalleen. Uudella yrityksellä Neve lähti hyvin tulemaan ja pysähtyi melko hyvin. Vauhtia sillä on sen verran, ettei se seinään pysty pysähtymään, mutta uskon, että Neve pystyisi parempaankin. Kokeilin lopuksi, mitä Neve tuumaa, jos en pysäytyksen jälkeen vapautakaan sitä heti palkalle vaan kutsun luokse. Hyvin lähti tulemaan, otin sivulle ja vapautin vasta siitä palkalle. Jatketaan harjoituksia.

Liikkeestä seisomiseen annoin aluksi vahvan käsiavun, toisella kerralla en antanut enää apuja. Neve jäi hienosti seisomaan :) Annoin koiran taakse kiertäessäni uuden käskyn odottaa paikallaan, eikä Neve liikahtanutkaan.

Perjantaisella Kuopion shoppailureissulla ostin Nevelle oman, hieman kevyemmän noutokapulan. Se vihittiin käyttöön noutoa harjoitellessa. Liike oli vissiin sen verran muhinut koiran mielessä, että siitä tuli vähän epävarma. Neve ei meinannut millään lähteä noutamaan kapulaa ensimmäisellä käskyllä. Jouduin antamaan sille käsiavun, sen jälkeen kyllä lähti rakettina kapulalle. Luovutukset tapahtuvat vielä suhteellisen kaukaa, lisäksi paikka näyttää lipsuvan vähän eri linjaan mun seisomalinjaan nähden. Meinasin ottaa sisällä kapulanluovutustreeniä erikseen. Kokeilin mielenkiinnosta, johtuiko ongelmat mahdollisesti uudesta kapulasta. Rinin kapulalla treenatessa kapulalle lähdössä ei ollut mitään ongelmia ja luovutuskin oli ok. Kumma juttu, mutta pitää perehtyä asiaan vähän paremmin ennen kuin osaa sanoa mitään.

Kaukokäskyjä varten jätin wubban takapalkaksi ja otin tennispallon käteen innostamaan ylösnousuissa. Neve teki tosi näyttävän ylösnousun ensimmäisellä kerralla, kun se arveli mun heittävän pallon. Palkkasinkin nyt pallolla heti ensimmäisestä ylösnoususta. En tohtinut siirtyä koirasta vielä 1,5m kauemmas, mutta sieltäkin käskettäessä Neve nousi ylös. Haluan tässä vaiheessa vahvistaa ensimmäistä istumaan nousemista, kunhan se on varmempi, niin otan sen jälkeen lisää vaihtoja mukaan ja pidennetään matkaa vähitellen.

Molemmat koirat tekivät tänään treeneissä varsin kivasti. Yritän tässä viikolla vielä ehtiä treenailla tokoa uudemman kerran.