Maanantaina hakuiltiin pienellä porukalla, vaan saatiin ihan kivat treenit aikaiseksi kumminkin. Mä toimin ensimmäistä kertaa treenien vetäjänä, ja se kyllä paikoitellen näkyi ;)

Mentiin samalle paikalle kuin missä oltiin viime viikolla, eli Selkien ohi, Ilomantsintieltä kääntyi suoraan metsätie treenipaikalle. Tallasimme alueen hieman kauemmas edellisviikon paikasta, niin ei oltu ihan samassa paikassa. Maasto oli oikealla puolella suhteellisen tasaista ja helppokulkuista, vasen puoli oli taas melkoista ryteikköä. Minä tallasin takalinjaa merkkien kanssa, ja se on kumma juttu, miten vaikeaa voi olla yhtä aikaa tallata eteenpäin, pitää linja oikeana, ettei alue syvene tai kapene liikaa, laskea askelia ja laittaa merkkejä matkan varrelle. Ei vaan voinut onnistua ei niin millään. Noh, saatiin me ihan kelvollinen alue kuitenkin aikaiseksi, mutta saatan tarvita vastaavia tilaisuuksia varten hieman lisää harjoitusta ;)

Rini oli viimeisenä, ilmaisut kiintorullalla ja kolme ukkoa otettiin. Ensimmäisen ukon ei pitänyt palkata, kaksi muuta palkkasi. Ilmassa oli tuulenviriä, mutta metsässä se ei tuntunut käytännössä lainkaan. Sää oli ihan mukavan viileä.

Ensimmäinen ukko oli vasemmalla etukulmassa. Rini lähti töihin perinteisen vauhdikkaasti ja ensimmäiseltä pistolta tuli takaisin rulla suussa. Eikun näytölle. Tarkoituksena oli harjoitella sivulletuloja näytön jälkeen, ja maalimies palkkaisi vasta sen jälkeen. Rini tarvitsi ensimmäisellä ukolla kaksi käskyä, ennen kuin tuli vierelle, mutta sehän karkasi uudestaan ukon luo, kun mun suuhun lensi hyttynen ja aloin pärskiä vimmatusti. Maalimies oli unohtanut, ettei siinä yhteydessä pitänyt palkata, joten palkkaus tuli sitten kuitenkin. Noh, Rinillä oli ainakin kivaa.

Toisella ukolla kävikin kehnosti. Rini löysi ukon heti ensimmäisellä pistolla ja lähti tuomaan mulle rullaa. En ole ihan varma, mitä siinä tapahtui, mutta huusin koiraa tulemaan lähemmäs, kun se lähti kiertämään luokseni hillittömän mutkan kautta. Kun seuraavan kerran näin koiran, sillä ei ollutkaan rullaa suussa. "Mikä jäi?" oli päivän kysymys, jonka seurauksena Rini juoksi takaisin ukolle, mutta jäikin sinne. Odottelin hetken, ja ihmettelin, kun koiraa ei vaan kuulu. Aloin huhuilla, lopulta Rini tuli - rulla puoliksi irti. Kiinnitin rullan uudestaan ja lähetin uudestaan ukolle. Koira teki kyllä taas työtä käskettyä, mutta takaisin sitä ei kuulunut. Kun lopulta huusin sille "tuo", Rini nappasi rullan suuhunsa ja tuli luokseni. Pitkällisen session jälkeen saatiin sitten lopulta näyttö aikaiseksi. Eipä tuo sitten ihme lopulta ollutkaan, ettei koira tule luokse - maalimiehellä oli lelupalkka koiran näkösällä. Ilmeisesti oli maalimiehelläkin mennyt pasmat sekaisin, kun koira oli tullut takaisin - oli tietysti ajatellut koiran jo tulevan näytölle.

Viimeinen ukko oli vasemmassa takakulmassa pahimman ryteikön keskellä maastoputkessa. Rini teki pari ihan hyvää pistoa ja muutaman ei niin kovin hyvän. Lopulta koira irtosi lupaavasti alueen takaosaan, sen verran oli kumparetta, että näin Rinin työskentelyn koko ajan. Haju sillä oli viimeisellä pistolla koko ajan, mutta sen paikantamiseen meni aikaa. Näytössä ei tällä kertaa ollut mitään erikoisuuksia.

Meillä onkin tähän kesään mahtunut paljon mitä eksoottisimpia mokia, joten eikun vaan lisää odotellessa. Kai se oli hiljalleen korkea aikakin, että jotain tulee, kun tähän saakka on mennyt koko ajan suhteellisen lupaavasti.

Otimme illan päätteeksi vielä esineruutua. Tallasimme vain n. 30x50m alueen, jonne kylvimme kuusi esinettä. Neven kanssa kävelin taas ruudussa, neiti teki ensimmäisen esineen löytymiseen saakka jälkeä. Pitää näköjään Nevellekin alkaa jo ajaa sisään jotain vihjettä tehtävän asian laadusta. Neve toi ruudusta kukkaron, sukan, pipon, lapasen ja nahkapannan, näistä jälkimmäinen oli vaikea. Neve kyllä löysi sen, muttei millään meinannut käsittää, että se pitää tuoda muiden esineiden tapaan. Pitkään se puuhasteli sen kanssa, ja lopulta palautti käteen saakka. Nahkapannan jälkeen se nosti muistaakseni vielä kukkaron, joka nousi hyvin helposti, joten saatiin onnistunut suoritus loppuun.

Rinin kanssa todettiin taas jälleen kerran, että esineruutu on niin persiillään kuin vaan voi olla. Sille ei selvästi riitä, että vain kaksi ihmistä tallaa alueen, eikä asiaan auta, vaikka välissä ruudun olivat jo tehneet Neve sekä treenikaveri. Jouduin Rininkin kanssa menemään ihan ruutuun tallaamaan, kunnes esineet alkoivat nousta - ongelmana oli, ettei Rini irronnut riittävän kauas. Eihän siinä auta kuin peiliin katsoa ja tehdä ruutua aina, kun vaan mahdollisuus on.

Tiistaiaamuna käytiin Jamiksella pienellä lenkillä ja tehtiin siinä samalla pari janaa. Rinin kanssa jatkettiin huonoilla harjoituksilla. Se lähtee kyllä hyvin etenemään suoraan, ja meneekin hyvin jälkiliinan mitan verran, mutta viimeistään sen jälkeen se koukkaa voimakkaasti oikealle tai vasemmalle. Jana oli varmaan sille liian pitkä. Tehtiin toinen lyhyempi, mutta se ei mennyt mainittavasti paremmin. Esineiden lisäksi treenataan näköjään pitkän linjan mukaan myös janoja.

Nevelle tein varmaan sen elämän pisimmän janan, n. 25m. Pari ensimmäistä lähetystä menivät jo alkutekijöissään harakoille, Nevellä oli aivan liikaa virtaa. Kun lopulta kerroin sille, että sen tehtävänä on etsiä jälki jostain tuolta kaukaa, homma alkoi mystisesti toimia. Otin sen sivulle ja lähetin hommiin, ja Nevehän eteni ihan luotisuoraan siihen saakka, kunnes se poimi jäljen. Ihan uskomatonta :o Jäljenpätkällä se haahuili ihan omiaan muutamaan otteeseen, mutta jäljen päässä olleesta kepistä palkkasin ruhtinaallisesti. Keppi palautui käteen suhteellisen hyvin Neven mittapuulla, joten eteenpäin mennään hitaasti mutta varmasti.

Jälkeä pitäisi tehdä kyllä huomattavasti useammin, jos tänä kesänä mielitään kummankaan kanssa edistyä. Siinä mielessä kyllä tiedostan, että tämän kesän jälkimääriin nähden janaharjoitukset olivat turhan kunnianhimoiset, vaan olihan tuo ihan hyvä vähän nähdä, missä mennään. Katsotaan, jos viikonloppuna ehdittäisiin tehdä vähän lisää.