Neven kanssa liideltiin taas tiistai-iltana, keskiviikkoaamuna käytiin tekemässä kotiläksytreeni molempien kanssa ja sen jälkeen ei olekaan ollut aikaa tehdä juuri mitään. Yritän tähän kirjailla treeneistä juttuja niiltä osin, miltä vielä muistaa.

Neven tiistai-illan treeneissä oli kaksi suoraa vauhtirataa, yksittäisesteinä harjoiteltavina rengas, kepit verkoilla sekä puomi. Puomia ei ehditty tehdä ollenkaan, rengasta ja keppejä kylläkin. Kepit otettiin pari kertaa varmuuden vuoksi hihnassa, mutta tarvetta siihen ei olisi ollut. Neve pujotteli hienosti ja rauhallisesti. Musta tuntuu, että meidän haastavin este tällä hetkellä kontakteja lukuun ottamatta on rengas, sillä mulla on vaan sellainen tuntuma, ettei Neve oikein hahmota sitä. Toki nyt taas, kun olen tällä viikolla koirasta jälleen monta uutta asiaa kantapään kautta oppinut, voisi todeta, että este saattaisi seljetä Nevelle kummasti, kun se voisi ensin rauhoittua eikä kaahottaa vaan mielipuolisesti eteenpäin.

Renkaalla koira oli hihnassa koko ajan, tehtiin matalalla ja lopuksi maksi-korkeudella. Oikeasta reiästä koira aina tuli, mutta vain siitä syystä, että hihna esti menemästä mistään muualta. Pitää yrittää mun tehdä ajatustyötä, mitä renkaalle kannattaisi tehdä Neven kanssa, jotta se älyäisi esteen oikean ajatuksen.

Sitten ne vauhtisuorat. Vauhtisuoralla A oli hyppy, okseri ja hyppy. Tää suora oli aivan kamala, niin kamala, että ohjaajalta meinasi loppua huumorintaju, vaikka kyse on toki vaan siitä, että agility on harrastus, joka pitää ohjaajan nöyränä. Harjoituksen idea oli saada koiraan vauhtia niin, että suoran päässä oli palkkaaja ja suoran alussa avustaja pitämässä koiraa. Koiraa innostettiin lähtöön ennen kuin se pääsi suorittamaan esteitä. Otettiin ensin okseri itsenäisenä, kun Neve ei varmaan sellaista ole koskaan edes nähnyt, ei ongelmia. Otettiin okseri ja jälkimmäinen hyppy, ei ongelmia. Ensimmäinen koko suora meni hienosti ilman ongelmia, mutta sitten osoittautui, että suoran päässä palkkana oleva patukka oli yksinkertaisesti pienelle aussielle aivan liikaa. Neve on toki kiertänyt esteitä aiemminkin, muttei läheskään siinä mittakaavassa, mitä se teki tiistain treenissä. Siltä tuntui kaikki ajatukset katoavan päästä, kun se tiesi, että patukka odottaa. Kun yritettiin saada kunnollista suoritusta, toistojen määrä lisääntyi ja lisääntyi... Se oli hirviätä. Lopuksi se oikea suoritus kyllä saatiin ja siihen hyvin äkkiä lopetettiin.

Vauhtisuoralle B, joka koostui hypystä, suorasta putkesta ja pituudesta, lähdin sitten vähän matalammilla odotuksilla. Putki oli otollinen este kierrettäväksi, joten yritin panostaa sen ohjaamiseen. Tämä vauhtisuora toimikin paljon paremmin, kun vaan antoi koiralle mahdollisuuden. Ei siis onneksi tarvinnut lähteä ihan mieli maassa treeneistä. Neve on toisaalta tehnyt niin nousujohteisia suorituksia agissa, että toisaalta tämä teki ihan hyvää. Treeneistä kotiin kävellessä tuumasin, että patukka oli liian mieluinen palkka, ja huvittavaa sinänsä, että sellainenkin voi näköjään olla. Uskon, että Nevelle pitää saada enemmän ajatusta esteiden suorittamisesta ja huimasti lisää estevarmuutta, ennen kuin kokeillaan radan päässä palkkana jotain patukan tapaista.

Keskiviikkoaamuna ennen ensimmäistä harjoittelupäivää käytiin sitten tekemässä kotiläksyjä. Neve sai (sattuneesta syystä) etenemisharjoituksia, Rini myös, Rinin kanssa treenattiin myös kontakteja. Aloitin Neven kanssa Rinin säestäessä treenejä jännittävillä äänillä, joilla se ilmeisesti yritti ilmaista syvää tyytymättömyyttä asianlaitaan, että Neve pääsee treenaamaan ja Rini ei. Harmi, kun valittamalla harvoin mitään saa.

Edellisillasta paljon viisastuneena annoin Ainolle patukan sijasta nameja. Otimme hyppysuoran ilman okseria, Neve yritti taas kiertää. Mietittiin sitten Ainon kanssa, että voisiko se olla niin älykäs, että se katsoo oman juoksulinjansa mun juoksulinjasta. Epäilys taisi hipoa totuutta ainakin osittain, selitys seuraa ihan kohta. Siirryin koirasta pari askelta ihan suoraan sivulle ja yritin sieltä ohjata koiraa etenemään, mutta Neve ajautui esteistä halutessaan ohi siitä huolimatta. Sen sijaan, kun menin koiran vierelle ja näytin sille ihan selkeästi, että sen pitää mennä suoraan eteenpäin Ainoa kohti, ja Aino antoi samaan aikaan suuntaa vahvistavia merkkejä, ja siirryin sen jälkeen sivulle, koira suoritti kaikki esteet oikein ja eteni kuin unelma. Vauhtiakin tuli muuten roimasti lisää.

Mun oletus koiran pään sisällä tapahtuvista asioista on, että palkka suoran päässä kyllä vetää Neveä eteenpäin. Mä luulen, että kyse on pääasiassa siitä, että sen tassut vie sinne, minne sen silmät tapittaa. Kun se siis katsoo minuun päin ottaakseen selvää menosuunnasta, se samalla juoksee mun juoksulinjaa kohti ja näin ollen ohittaa esteen. Kun se on mennyt mun ohi, se muistaa palkan ja menee suorinta (ja samalla helpointa reittiä) pitkin. En tiedä, pitääkö paikkaansa, mutta jotain tämäntyylistä ajattelin. Kun vahvistin ajatusta, että suoraan eteenpäin, Neve eteni hienosti eikä tähyillyt minuun päin lainkaan. Pitäisikö tästä nyt sitten todeta, että se on putkiaivo? ;)

Teimme koemielessä vauhtisuora B:n uudestaan, pituuden tilalla oli vaan hyppy. Taas vahvistin menosuuntaa, Neve irtosi hienosti putkeen ja hypylle, se ei katsellut minuun päinkään. Ja Nessu menee lujaa! Tämän tiedon valossa voisi taas toivoa pääsevänsä hieman eteenpäin Neven kanssa.

Rinin kanssa tein pienen ratapätkän, joka meni seuraavasti:

Kaikki kontaktit siis peräkkäin ja lopussa suora. Alussa keskusteltiin Rinin kanssa lähdössä varastamisesta, siitä on tullut ihan kamala porsas. Jatkossa pitää myös katsoa, että Rini jäisi mahdollisimman rauhallisesti odottelemaan suorituslupaa. A:n kontaktin Rini otti ihan hyvin, puomilla hiimaili alastulossa, samoin keinulla. Puomilta Rini meinasi karata renkaalle, joka oli jäänyt radan reunaan, se vähän huvitti, mutta sain viime hetkellä kutsuttua koiran pois. Loppurata meni joutuisasti, kun rimatkin olivat pakkasesta johtuen matalalla. Viimeisen suoran päässä ollutta Ainoa Rini ei noteerannut palkkaajan muodossa millään tapaa, se on tosi vahvasti orientoitunut, että palkka tulee multa.

Otin radan vielä uudestaan niin, että Aino naksautti aina oikeasta kontaktisuorituksesta. Hiimailut oli samassa paikoissa, mutta nämä vaatii toistoja. Rini irtosi mun mielestä suoralla paremmin toistolla, muttei tajunnut Ainon roolia palkkaajana yhtään sen paremmin, katseli vaan, että mihin rata tästä jatkuu ;) Mun pieni työnarkomaani!

Nyt päivät ovat alkuviikon sairastelun jälkeen menneet jo harjoittelukuvioissa. Mukavasti on alkanut, mutta rankkaakin on, sen myönnän. Onneksi viikonloput ovat vapaita, mieluummin sitä viikolla työnsä tekee!

Lauantaina olisi vuorossa tokokisat, toivottavasti nyt ei tule mitään selkkauksia, joiden takia jäisi kisat väliin. Koirat alkavat olla sen oloisia, että juoksujen alkuun ei ole enää kovin pitkä aika. Jos mun laskelmiin on luottaminen ja uskominen, Rini voisi omansa aloitella jo ensi viikolla. Toivottavasti ehditään vielä maanantaina käydä agilitytreeneissä ennen pakollista treenitaukoa.

Neven kanssa olen treenaillut tokokisoja varten vähän pitkin viikkoa, olen tehnyt lähinnä jääviä. Varmaan huomenna on sen paniikkitreenin aika, vaikka Nessuhan osaa ja on kaikinpuolin taitava ;)