Mulla on missio: yritän saada itseni kuolemansairaaksi. Not. Mutta ei sille voi mitään, jos tekee mieli mennä treeneihin, niin sinne on mentävä. Harjoittelussa aiheutan harmia muille, jos olen sairas; treeneissä teen hallaa vaan itselleni. Eikö kuulosta ihan järkevältä?

Viikonloppu oli ja meni, taas jäi kisat väliin. Mulla oli ihan kauhea viikko koulussa. Perjantaina Aino oli iltavuorossa töissä, ja oltiin sovittu, että käytän Mallan ja Seelan pihalla jossain välissä. Menin koiria käyttämään sopimuksen mukaisesti, ja tapahtui ihmetys: Seela ei tullut vastaan. Kun kutsuin sitä, reppana tuli kolmella jalalla kävellen tuskaisen näköisenä mun luo. Syy löytyi pikaisella tutkimuksella: Seelan etujalassa oli siisti viilto poikittaissuunnassa ranteen yläpuolella, jonka nähdessään tuleva sairaanhoitaja arveli, että edessä on päivystysreissu ja pari tikkiä. Parin puhelun jälkeen löysinkin itseni autosta Seelan kanssa ajamassa kohti Äänekoskea ja päivystävää eläinlääkäriä.

Perjantai-ilta menikin sitten päivystyksessä. Kukaan ei tiedä, mistä Seela viillon oli jalkaansa saanut, mutta se oli todella kipeä. Onni onnettomuudessa oli, että viilto oli mennyt vain ihon läpi - lähettyvillä kun olisi ollut jänteitä ja lihastakin... Seela pistettiin unten maille, se sai tipan kautta antibiootin ja kipulääkettä. Kaksi tikkiä se sai myös jalkaansa. Eläinlääkäri kertoi, että jos haava olisi ollut pystysuunnassa, sitä ei olisi välttämättä tarvinnut tikata, mutta poikkisuuntaisen haavan päät tuskin olisivat pysyneet nätisti yhdessä. Kello oli lähempänä puolta yötä, kun pääsimme takaisin. En sitten aamulla halunnut lähteä väsyneenä ajelemaan.

Eilen olikin mahtava (ja odotettu) päivä, kun meille tuli hieroja! Musta on tuntunut, että jokainen lihas kehossa huutaa hoosiannaa nykyään, joten kyllä tuli parin tunnin käsittelysessio tarpeeseen. Ei se nautinnollista läheskään koko ajan ollut, ja nytkin on paikat vielä hellinä, mutta ulkona kävellessä meno on aika erilaista. Kiitos siis Ainolle vielä tätäkin kautta mahtavasta synttärilahjasta! :D

Illalla mulle nousi kuume, joten tänään ei sitten aloitettu harjoittelua. Agilitystä ei voinut kuitenkaan jäädä pois, Kuningatar Rini olisi siitä kovasti pahastunut. Siispä tänään taas liideltiin, aiempaa vajaakuntoisempana, mutta liideltiin kuitenkin.

Rata oli tämmöinen tällä kertaa.

Varmistelin lähtöä moneen kertaan ennen kuin koira pääsi suorittamaan esteitä. Se kannatti: Rini kulki radalla paljon rauhallisemmin, vaikka sillä kierroksia olikin. Seisoin kakkoshypyn takana ja kutsuin koiran sieltä, koira meinasi karata A:lle, sitä sai tosissaan käskyttää, että sain sen käännettyä putkeen. Viime viikon kontaktitreenit näyttivät tuottaneen tulosta, tänään oli ihan kelvot alastulokontaktit. Vähän lisää viilailua, niin niistä tulee tosi hyvät ;) Jännitin vähän, miten saan kolmen hypyn jälkeen käännettyä Rinin hyvin pituudelle, mutta loppupelissä koira kääntyi tosi hyvin - pääsi siltä käännöksessä pari turhautunutta haukkua ohjaajalle, taisin olla Rinin mielestä siellä ;) Rengaskin meni hyvin tänään, hyppyjen välissä pyysin koiraa hidastamaan, joten kääntö kepeille sujui vähän vaivattomammin. Kepit sujuivat hyvin. Radan ainoa "ongelma" tuli muurin ja hypyn välissä, jossa luotin liikaa siihen, että koira irtoaa. Rinipä ei irronnutkaan, se tuli välistä pois. Kun otin uudestaan apuaskeleen kanssa, koira teki hienosti hommia. Puomi meni upeasti, alastulokontaktikin tuli otettua, Rini jäi vaan vähän turhan ylös. Putken sain varmistettua sulkemalla ohjauspaikallani väärän pään pois. Käänsin rintamasuunnan koiraan päin enkä kiirehtinyt seuraavalle hypylle, saatiin aika napakka käännös hypyltä viimeiselle hypylle. Tilaa oli viimeisen hypyn jälkeen tosi vähän ja ovesta tuli juuri toinen treenaaja koiransa kanssa, joten viimeinen rima tippui.

Koutsimme oli niin otettu suorituksestamme, että tuli onnittelemaan halauksen kera :D Rata tuntui kyllä tehdessäkin ihan mielettömän hyvältä! Silloin ajattelin, että kyllä kannatti lähteä treeneihin vajaakuntoisenakin. Sain paljon kehuja, että olin todella tehnyt ajatustyötä erityisesti alastulokontaktien kanssa. En nyt sitten itse tiedä, olenko niin paljon sitä varsinaista ajatustyötä tehnyt ;)

Treenit oli niin mahtavat, etten olis tehny enempää Rinin kanssa. Aikaa ei kyllä sen puoleen jäänytkään. Saatiin kotiläksyksi tehdä etenemisharjoituksia, pitäisi sitäkin varten ehkä keksiä joku uusi käsky, alkaa eteen-käsky olla vähän turhan monessa yhteydessä käytetty.