Meidän elämä on jatkunut hiljaiselolinjalla. Kolmas harjoitteluviikko on menossa, ja olen ollut niin täystyöllistetty, ettei tässä oikein ole jaksanut perehtyä mihinkään muuhun. Olen itse asiassa tälläkin hetkellä töissä, mutta koska pidän toimistoa pystyssä aivan yksin, ei kukaan varmaan saa koskaan tietää, että bloginpäivityskin tapahtuu oppimiseen varattuna ajankohtana. Ennen kuin tuomitsette, en voi olla tuomatta esille, että tänään on ollut niin hiljainen päivä, että täytyy tehdä töitä nukahtamisen estämiseksi ;)

Etenkin tän mielenterveystyön harjoittelun aikaan olen huomannut, että kyllä noi kaksi plyymerlesiskosta ovat mulle aivan tajuttoman iso voimavara tän työn raskauden jaksamisessa. Eihän tämä mitään fyysisesti kovin rankkaa ole, mutta henkinen puoli kuormittuu senkin edestä. Onneksi iltaisin on kotona nauru aina herkässä, kun siskokset keksivät jotain ihan älytöntä.

Joensuuhun on satanut lunta varmaan kymmenisen senttiä ja sää on melko talvinen - joskin lämpötila ei ole onneksi vielä pudonnut kovin paljon nollan alapuolelle. Tänään aamulla katon toiselta puolelta tuli lumet alas, ja kun hetkeä myöhemmin lähdin koirien kanssa pihalle ja rämäytin oven kiinni, sain sitten aika äkkiä myös sen toisen puoliskon lumet niskaani. Noh, onneksi lumi ei ollut jäistä eikä koirat olleet alla.

Koirien kanssa on aika mennyt lähinnä lenkkeillessä. Siskot käyttävät koiria pihalla hyvin ahkerasti ja innokkaasti mun ollessa töissä, ruokkivat ne mielellään iltaisin ja puuhastelevat niiden kanssa kaikkea mahdollista. Siinä mulla on kaksi varsin esimerkillistä ja tunnollista koirahoitajaa ;)

Viime viikonloppuna Neven tokokisojen jälkeen kävimme koirien kanssa pitkähköllä lenkillä siinä kisapaikan läheisyydessä, lisäksi treenasin vähän tokoa Rinin kanssa. Rinin vire oli pilvissä, mutta se osasi yhä tunnarin, vaikkei sitä ole liki puoleen vuoteen tehty. Näköjään se loksahtaa kohdilleen sitten, kun on loksahtaakseen. Olen treenaillut Rinin kanssa kaukojen vaihtoja, vähän laiskanlaisesti, mutta treenaillut kumminkin. Kiva olisi päästä Rininkin kanssa pian taas kisaamaan tokossa.

Kisapaikalta ajoimme Kiteelle pitkästä aikaa mummin ja ukin luona käymään. En voinut olla hämmästelemättä, kuinka rauhallinen Neve nykyään on täysin vieraissakin paikoissa: se ei höslännyt yhtään, se osasi rauhoittua aloilleen ja se nukkui yön todella rauhallisesti ja sikeästi. Kesällä havaitsin kyllä saman asian, mutten uskaltanut vielä riemuita. Niin se Nevekin on puolentoista vuoden aikana oppinut kulkemaan paikasta toiseen ja sisäistänyt, että meidän liikkuvalla elämäntyylillä kannattaa huilia siellä, missä siihen kykenee ;)

Mulla on meneillään kuuden päivän työputki, huomisen kun vielä jaksaisi painaa, pääsisi kahdeksi päivää vapaalle. Maanantaiaamuna lähdetäänkin ajamaan Jyväskylään tiistain silmäpeilausta varten. Keskiviikkoaamuna ajellaan takaisin Joensuuhun, ensi viikolla mulla on vielä kaksi päivää töitä ja sitten ensimmäinen harjoittelu on ohi. Viikon päästä maanantaina aloitankin sitten taas ihan toisenlaisessa paikassa, kun menen neljäksi viikoksi keskussairaalalle sydänvalvontaosastolle.

Otin tuossa kuviakin tytöistä pitkästä aikaa, kun sattui yksi aamu olemaan niin nätti ilma. Yritän ehtiä laittaa niitä jossain välissä näytillekin ;)