Ensimmäinen viikko harjoittelussa oli ja meni. Toivotaan, että ensi viikolla hommaan tulee jotain järkeä, sillä kumma kyllä - toimistossa tyhjänpanttina istumalla ei paljon opi! Vapaa viikonloppu tuli tarpeeseen, harmi vaan, kun viikonloppu on aina liian lyhyt.

Koirien viikko oli tylsänpuoleinen. Kävimme pariin otteeseen lenkillä Marin ja Lilyn sekä mun siskojen kanssa. Itsestä lähinnä tuntui, että työpäivän jälkeen oli vapaa-aikaa tasan sen verran, että ehti syödä jotain ja kampeutua nukkumaan. Kunhan tän uuden rytmin taas omaksuu, niin ehkä sitä osaa maksimoida ajankäyttönsäkin ihan uudella tavalla.

Eilen ja tänään kävimme hakuilemassa pitkästä aikaa. Eilen oli tarkoitus ensin käydä vain lenkillä, mutta kun soitin Marille ja kyselin lenkkiseuraa, Mari sai päähänsä, että voitaisiin vähän ottaa haun ilmaisuja samalla. Kun Elisa ja Eve olivat tulossa mukaan, treenit saatiin mukavasti järjestettyä. Ajelimme Siprin metsiin.

Rinin kanssa muistuttelimme mieleen haun kiintorullaa. Jos koira ei parin kuukauden treenitauolla ole hommasta ihmeissään, niin pakkaa kannattaa sekoittaa vielä vaihtelemalla kiintorullaa. Ostin meille sen I-mallisen kiintorullan, mutten sitä sitten millään ilveellä löytänyt mistään, kun sitä treeneissä olisi tarvittu. Sen sijaan U-mallinen rulla löytyi, joten otin sen. Rini oli eilen tarvinnut hieman avustusta rullan suuhun ottamisessa, mutta muuten oli kuviot kyllä hyvässä muistissa.

Nevekin pääsi eilen hauskuuttamaan itseään haun merkeissä. Neven kanssa otimme pääasiassa näkölähtöjä: ensimmäinen ukko näkölähdöllä, toinen oli piilossa valmiiksi aika lähellä. Ensimmäiselle ukolle Neve lähti hyvin ja palkka kelpasi, joskin koiralla oli kautta treenin kova kiire takaisin mun luo. Toiselle ukolle lähetin ihan kylmiltään, Neve meni tallausjälkiä pitkin, mutta joutui sentään tekemään vähän töitä. Kolmas otettiin pakona, siitä Neve oli aivan innoissaan.

Tänään oli sitten vuorossa Josepan hakutreenit. Kun nyt satuin aamulla heräämään aikaisin jopa omalla mittapuulla, ehdin hyvin treeneihin mukaan. Olipa mukava tavata treenikavereita! Treeniporukat oli nopeasti jaettu, me ajelimme ensin Tukholmin lammille, mutta siellä olikin kanakoirien treenit meneillään (joskaan ketään emme nähneet). Lähdimme siitä ajelemaan vielä eteenpäin tietä myöten ja päädyimme kivanoloiseen paikkaan, jonne päätimme alueen tallata. Ihanat treenikaverini eivät pahastuneet, kun kysyin, mikä heillä on ollut treenikäytäntönä koirien määrän suhteen, joten Nevekin pääsi taas hommiin :)

Neve pääsi ensin etsintätöihin, joskaan etsimisestä ei varsinaisesti ollut kyse. Päivän treenien tulos oli oikeastaan se, että jos koira ei näe ukon olevan jossain, niin ei se kyllä mitään sitten teekään. Eihän tämä mikään uutinen mulle ollut, Neven kanssa pitäisi treenata hakua hyvin eri tavalla ja huomattavasti useammin, jos sen kanssa treenaisi tavoitteellisesti. Oikeastaan ilahduin itse eniten siitä, kun keskustelimme, millaisen treenin Nevelle teemme - muiden heitellessä ilmoille ideoita mulla oli aika hyvä pohjatuntemus siitä, toimisiko kyseinen tapa Neven kanssa vai ei. Tää nyt on pienen ihmisen suuri ilo - mulle se tuntui ensimmäiseltä merkiltä siitä, että alan pikkuhiljaa päästä kartalle tuon koiran ajatusmaailmasta :)

Rini oli treenien viimeinen koira, ja sen kanssa puhuttiin sitten jo vähän enemmän asiaa ;) Otettiin kolme ukkoa, ensimmäinen vasempaan etukulmaan verkolla peitettyyn kevythäkkiin, toinen oikealle puolelle alueen keskiosan tietämille ja kolmas oikeaan takakulmaan ryteikön suojiin. Ilmaisu kiintorullalla, ensimmäinen ukko palkkasi, toinen ei, kolmas taas palkkasi.

Rini rakas tähtisilmä oli innosta soikeana, jopa siinä mittakaavassa, että se näkyi tyhjien pistojen määrässä (joista todennäköisesti osa oli myös pitkän tauon pehmittämän ohjaajan syyksi luettavissa). Harjoitusta tarvitaan siis lisää, sekä koiralle että ohjaajalle.

Ensimmäiselle ukolle tarvittiin kaksi pistoa. Rini lähti ensimmäisellä hyvin, mutta vinoon, ja kaarsi voimakkaasti keskilinjalle takaisin. Kun korjasin lähetyspaikkaa vähän jyrkemmin kulmaa kohti, koira irtosi ja upposi. Rini tunki häkkiin oikein sisälle, kyllä oli maalimies neidin mielestä ihana! Maalimies joutui auttamaan rullan kanssa, jotta koira oivalsi ottaa kaulasta roikkuvan killuttimen suuhunsa. Ilmaisussa ei muuten mitään ongelmaa, näytölle lähdettiin kyllä vauhdikkaasti.

Toiselle ukolle tein ensin tyhjän piston, jotta saatiin toinenkin etukulma tarkistettua - tämä pisto oli kerrassaan mainio! Toinen tyhjä tuli heti perään, kun Rini ei irronnut syvyyssuunnassa tarpeeksi pitkälle, vaan kaarsikin keskilinjan yli toiselle puolelle. Kutsuin takaisin ja lähetin vielä kerran - taas koira irtosi kuin unelma ja nosti ukon. Rini oli tovin ihmetellyt ukon luona rullan olinpaikkaa, mutta oli sitten itse ymmärtänyt sen roikkuvan kaulassa. Ilmaisu oli taas vauhdikas, Rini oli ehkä hieman hämmentynyt, kun kehuja ihmeellisempää palkkaa ei tullutkaan, mutta itse kehuin sitä kovasti ja tsemppasin viimeisen ukon etsintään.

Kolmas maalimies oli Mari - tämä olikin huolella suunniteltu juoni ;) Lähetin Rinin, se irtosi hyvin, mutta vanhat hajut hieman sekoittivat pakkaa. Toisaalta tuli samalla todistettua, ettei Rini kovin herkästi ainakaan tässä vaiheessa ota rullaa suuhunsa, vaikka ihmisen hajut jossain ovatkin. Annoin Rinin tehdä töitä, kun se niin hyvin kuitenkin tuntui olevan asiasta perillä. Koira katosi tuota pikaa ryteikköön ja palasi tovin kuluttua rulla suussaan. Näytölle lähdettiin vauhdilla ja iloa oli ilma täynnä. Rini oli lussupallon vinguttelusta aivan innoissaan, siinä se sai pelata pallonsa kanssa vielä, kun purimme aluetta.

Illasta kävimme vielä pienellä lenkillä vesisateessa siskoporukalla ja tietty koirien kanssa. Nyt olis pikkuhiljaa virittäydyttävä siihen ajatukseen, että huomenna olisi taas työpäivä. Nyyh.