Maanantain kunniaksi oli jälleen hakua tiedossa. Käytiin päivällä lenkillä Marin, Lilyn ja Wallun kanssa. Mä oon ollu koko päivän ihan koomassa, oli taas näitä päiviä, jolloin ei saa itseään hereille ollenkaan.

Noh, varmaan joutaa mennä asiaan. Treenit oli tällä kertaa vuoden 2008 hakukisaradalla Siprissä. Maasto oli suhteellisen tasaista, joskin joka paikassa kasvoi niin paljon katajaa, ettei maasto sallinut silmien käyttämistä etsinnässä. Rinille kolme ukkoa, ensimmäinen vasempaan etukulmaan, toinen oikeasta etukulmasta jonkin matkaa eteenpäin, vasemmalle puolelle otettiin tyhjä ja oikealla oli mäenkumpareen päällä oiva monttu, jonne sijoitettiin viimeinen ukko. Ilmaisu irtorullilla, kun olen näköjään kadottanut meidän kiintorullan...

Mikähän siinä on, ettei meillä onnistu nykyään ensimmäisen ukon nosto ilman yhtä tyhjää pistoa ensin? Rini oli taas intoa niin paljon täynnä, että se juoksi silkasta juoksemisen ilosta. Irtoamisessa en näe sillä ongelmaa, kun se tänäänkin meni etukulmaan niin kuin lähetinkin, mutta ukkoa ei nostanut kuin vasta toisella pistolla. Liekö mun omassa toiminnassa jotain, tunnetusti ohjaajan toimilla on lähetystilanteessa paljonkin merkitystä.

Ukko löytyi kuitenkin, siisti ilmaisu, ensimmäinen maalimies ei palkannut koiraa lainkaan. Rini katseli ukkoa pitkään toiveikkaasti, mutta kun palkkaa ei kuulunut ja aloin kertoa koiralle, että lähdetään etsimään lisää ukkoja, Rini vain antoi olla ja lähti innokkaana takaisin keskilinjalle. Sitä ei tuntunut lainkaan häiritsevän, ettei palkkaa tullutkaan. Toinen ukko nousi yhdellä pistolla, ilmaisussa ei mitään erityistä. Toinen maalimies palkitsi kissanruoalla.

Tyhjä pisto onnistui siinä mielessä hyvin, että Rini irtosi riittävän kauas. Jos mietitään koko tyhjää pistoa koetilanteen näkökulmasta, niin jokunen piste olisi luultavasti mennyt siitä, kun Rini ei lähtenyt suoraan, vaan se kaarsi ensin alueen takaosaa kohti ja irtosi vasta sieltä syvemmälle. Annoin sen juosta jonkin aikaa ja kutsuin sitten pois. Palkkasin välissä ennen lähetystä rinnettä kohti. Rini sai hajun ukosta jo ennen kuin ehdin sitä lähettää, sen näki sen ilmeestä. Rini teki lähestulkoon luotisuoran piston ylämäkeen vaativaan paikkaan, ilmaisussa ei mitään erityistä. Viimeisellä ukolla oli kissanruokaa ja boomer, erityisesti leikki sai Rinin aivan haltioihinsa. Mainiot treenit!

Olen tässä jonkin aikaa pohdiskellut kiintorulla-asiaa. Meillähän on U-mallinen kiintorulla käytössä (kun vaan löytäisin sen), mutta sen ongelmana on ollut, että se tahtoo aina irrota toisesta päästä killumaan koiran kaulaan. Pitkään asiaa pohdittuani olen miettinyt, että onko ongelma Rinin juoksutyylissä. Tästä onkin sitten alkanut mielessä kyteä ajatus, josko vaihtaisin rullan I-malliseksi...

Yöksi tulimme koirien kanssa Kepposen luo. Huomenna (tai oikeammin tänään) on lähtö reissuun, ja arvelin, että koirat jäävät rauhassa tänne, kun aamulla käytän ne ulkona ja saavat jäädä syömään mun lähtiessä. Vaikka kyseessä ei taaskaan ole muutamaa päivää pitempi reissu, on orpo olo pelkästä ajatuksesta koirien jättämisestä. Ikävä tulee mussukoita!

Sain Rinille ja Nevelle varattua lisää paimennusaikoja tälle kuulle, joten päästään varmaan ihan mukavasti tutustumaan paimennuksen saloihin tulevina viikkoina. Saatiin myös Rinin kanssa paikka Pieksämäen jälkikokeisiin tän kuun puoliväliin, nyt vaan toivotaan, ettei juoksut ala ennen sitä. Jännittää jo nyt!