SU - Ollaanko me oikeasti täällä? VAALA!

Vaalassa ollaan! Lähdimme aamulla hyvissä ajoin ajelemaan, sillä olin lupautunut Marin poissa ollessa kuvaamaan Wallun siskon Viivin (Pyrzillac’s Wynona) luonnetestin. Olimme Vaalassa vähän ennen yhtä, hyvissä ajoin siis, sillä ehdin katsoa muutaman koiran testin vielä ennen kuvaussessiota, joten oli aikaa vähän selvittää, mistä kulmasta kannatti kuvata. Viivin testi menikin nappiin, tuloksena 203 pistettä ja laukausvarma ;)

Kävimme koirien kanssa kävelemässä useampaan otteeseen pieniä lenkkejä illan mittaan, lisäksi iltapalaa odotellessa tallasin molemmille jäljet lähistölle. Rinin jäljelle tuli mittaa n. 500 m, Neven jälki oli hitusen lyhyempi, n. 400-450 m. Mun oli tarkoitus tehdä Rinille kulmatreeni ja Nevelle keppien ilmaisua, mutta minä onneton vain nappasin random-määrän x keppejä mukaan, enkä yhtään katsonut, mitä heittelin kummallekin. Loppujen lopuksi molempien jäljillä oli seitsemän keppiä.

Tarinat kuuluu aloittaa alusta, joten tehdään se tässäkin tapauksessa. Meillähän kävi niin ikävästi, että Neve söi kaikki meidän jälkikepit muutossa. Valitin eilen asiasta isäpuolelleni mökillä käydessäni, ja hän tekaisi meille käden käänteessä säkillisen jälkikeppejä pihlajasta. Meidän aiemmat kepit olivat vissiin jotain vähän kuivempaa mallia, joka imi hajut tehokkaasti (ja olivathan ne keittiössä pitkään hajustumassa), mutta pajupuut kuulemma ovat siitä hyviä, etteivät ime hajua itseensä niin helposti.

Noh, meidän kepeissä ei siis tosiaankaan ollut varmaan ainakaan kovin voimakasta hajua tänään, ja se yhdessä pitkän treenitauon kanssa näkyi. Ehdin tallata Rinin jäljen ja Neven jäljen puoliväliin, kun alkoi sataa vettä. Maasto oli kostea ja sää painostavan kuuma, kun pääsimme jäljenajoon puolisentoista tuntia myöhemmin. Otin Neven ensin, se käveli surutta ensimmäisten keppien yli, ja minä tyhmä pistin sen korjaamaan (en päästänyt etenemään, ennen kuin se merkkasi kepin). Neve ei ilmeisesti ymmärtänyt, mitä siltä vaadin, mikä sai sen epävarmaksi, ja se tarvitsi paljon apuja jatkaakseen työskentelyä. Kehuin kovasti, kun se lähti jatkamaan jäljestystä, lisäksi palkitsin ruhtinaallisesti aina ilmaisusta. Päällimmäiseksi taisi molemmille jäädä ihan hyvä fiilis, vaikka toki harmitti, että menin vaatimaan koiralta liikaa.

Vaan jos Neven kanssa meni metsään, niin ei ihan tyylipuhdasta ollut Rininkään kanssa. Plussaa oli, ettei Rini hötkynnyt yhtään, vaikka se pääsi ajamaan jälkeä vasta Neven jälkeen. Se keskittyi alusta pitäen hyvin jäljestykseen, joskin kahden ensimmäisen kepin yli Rini käveli surutta. Rini on ollut niin ilmaisuvarma, että luulen, ettei se vaan saanut kepin hajusta kiinni. Kolmannen kepin se löysi, ja siitä eteenpäin se ilmaisi kaikki moitteettomasti. Yritin sitten tosissani pilata Rininkin jälkityöskentelyn, sillä kadotin noin puolivälissä jälkeä merkit ja olin varma, että Rini oli mennyt kulman yli. Palasimme takaisinpäin ja näytin Rinille metsään päin, ja tunnollisena koirana se tietysti meni sinne, minne käskin sen mennä. Pyörimme siellä aikamme, mutta ennen pitkää lähdin koiran perään, kun Rini veti takaisin sinne, mistä alun perin lähdettiin mun harhapoluille. Niin, olisi pitänyt uskoa koiraa ja olla lähtemättä mihinkään. Rini löysi jäljen uudestaan, ohjaaja kirosi itsensä ja käveli jäljen loppuun. Rini teki lussupallon arvoisen suorituksen!

Tytöt kalliolla Oulujärven rannalla

 

MA - Jaa, sitä pitäis vissiin treenata?

Ensimmäinen yö meni loistavasti. Illasta Rini pöhähti vahtipuhinan jokuseen kertaan, mutta totesi sitten, ettei koko touhu maksa vaivaa. Rini ja jopa Neve nukkuivat rauhallisina koko yön, mitä nyt jompikumpi oli kuulemma kerran käynyt tarkistamassa, että meidän huonetoveri oli yhä sängyssä ;) Tytöt tulivat hyvin toimeen Aku-aussien kanssa (Ossequente Secret Agent), Aku iäkkäämpänä herrasmiehenä antoi tytöille tilaa ja sama toisinpäin.

Aamuherätys oli vaikea, niin kuin aina, musta tuntui, että kävelin koomassa aamiaiselle, käytin koirat ja tallasin tytöille aamun jäljet. Jälkien vanhetessa käväisimme kaupassa pienillä ostoksilla, ajelimme takaisin leirikeskukseen rannalle kuvia ottamaan. Jäljet ehtivät vanheta parisen tuntia, kunnes lähdin niitä ajamaan. Tällä kertaa Rini pääsi ensin töihin.

Rini sai ajettavakseen tänään pitkän jäljen, oli varmaan yli 500m. Keppejä 6, ja koira teki töitä kuin kone! Kaikki kepit nousivat ja Rini oli jäljestä aivan tohkeissaan. Otin jäljen alkuun vielä janatyöskentelyä, sitä pitää treenata lisää jatkossa.

Neven kanssa sitten sekoiltiin taas. Kävelin paikalle, josta jäljen piti alkaa, mutta merkkiä ei meinannut löytyä millään. Lopulta tajusin katsoa maahan, merkki oli nimittäin pudonnut oksasta, johon sen olin kiinnittänyt. Ensimmäisen merkin jälkeen merkit katosivat kokonaan. Pyörimme Neven kanssa pitkään ympäriinsä, Neve olisi vetänyt tien toiselle puolelle, jonne tiesin, etten ollut jälkeä tallannut. Harhailimme tien viertä varmaan yli kymmenen minuuttia, ja olin juuri lyödä hanskat tiskiin, kun huomasin yksinäisen merkin tien vieressä. Jatkoimme siitä, Neve nosti jäljen ja lähdettiin jatkamaan. Sen jälkeen merkit löytyivätkin ongelmitta, joten pystyin vähän ennakoimaan, mihin suuntaan piti mennä. Neve haahuili tänään jäljellä, en oikein ottanut selvää, ottiko se häiriötä tiestä, joka kulki osan matkaa jäljen vieressä, vai pyörittikö tuuli hajua jotenkin omituisesti. Neve nosti kuusi keppiä, mulla on muistikuva, että otin sille kahdeksan, mutta epäilemättä ne kaksi jäivät siinä alkusekoilussa nostamatta. Lisäksi meillä ilmeni uusi ongelma: Neve tarvitsi tosi paljon apuja kepin ilmaisua seuranneen palkkauksen jälkeen, sillä se vaikuttaa täysin unohtavan palkan saatuaan, mitä se on tekemässä. Kokeilin tehdä niin, että jätin välillä palkkaamatta, pieni apu siitä olikin, mutta pitää nyt pohdiskella osaavampien ihmisten kanssa, mitä mun kannattaisi Neven kanssa oikein tehdä.

Lounaan jälkeen suuntasimme hakumetsälle. Lounaalla Miimi kertoi edellisiltana tekemästään yliheittoharjoituksesta, josta kuullessani ajattelin heti, että Rini rakastaisi tuota harjoitusta. Päätin siis toteuttaa sen: alueella on kaksi maalimiestä, joista toinen ottaa koiran mukaansa toiselle puolelle. Ohjaaja seisoo keskilinjalla sopivassa linjassa seuraavaan maalimieheen nähden ja kutsuu koiraa. Koiran lähestyessä keskilinjaa näytetään selkeästi koiralle lähetyssuunta ja heitetään koira näppärästi toiselle puolelle. Maalimiehet olivat meillä n. 25 m etäisyydellä keskilinjasta, yliheittoa seuraavalla puolella maalimies juoksee karkuun koiran tullessa lähemmäs. Varsinaista hakua tässä ei siis missään vaiheessa ole, mutta motivaation kannalta erinomainen treeni. Maalimiehet siirtyvät alueella eteenpäin samalla, kun koiraa heitellään puolelta toiselle.

Rini teki ensimmäisen yliheiton ihan oikein, mutta se juoksi maalimieheltä suoraan takaisin keskilinjalle, vaikka maalimies kovasti yritti kutsua takaisin. Rini kääntyi viime hetkellä ennen kuin olisin ottanut sen haltuun, ja maalimies palkkasi koiran napakalla lyhyellä wubbaleikillä. Siirryimme samaan aikaan alueella pitemmälle, kutsuin koiraa, tein yliheiton toiselle puolelle ja Rini ryntäsi uuteen leikkiin toisen maalimiehen kanssa. Rinin silmät loistivat innosta eikä se oli koskaan mennyt missään niin lujaa! Se on totisesti ansainnut lempinimensä Ferrari ja Sininen Salama. Teimme neljä yliheittoa, jonka jälkeen katsoin meidän saavuttaneen sen, mitä haettiinkin. Rinillä oli superhauskaa!

Iltapalan jälkeen katselin tovin pihalla olevia agilityesteitä, ja päätin sitten lähteä vielä vähän tekemään agilityä Neven kanssa. Tehtiin keppejä molemmilta puolilta, putkea ja kolmea hyppyä peräkkäin. Neve teki ihan kivasti, se vaan touhotti taas ympäriinsä niin, että jouduin tosi napakasti käskyttämään, jotta se oli kuulolla.

Seiso, maahan vai jotain siltä väliltä?

 

 

TI - Treeniä ja lepoa sopivassa suhteessa

Aamu toi mukanaan ikävän selkäsäryn. Luulen selän kiukustuneen Neven kanssa revittelystä edellisiltana. Yön sain kyllä mun mahtavilla unenlahjoilla hyvin nukuttua, mutta aamulla selkä muistutteli olemassaolostaan. Lähdin kuitenkin jälkimetsään, kun istuminen ei tuntunut kovin pahalta ja seisaallaankin pysyi pystyssä.

Hilkka tallasi Nevelle n. 250-metrisen jäljen, jolla oli kuusi keppiä. Jäljen vanhetessa teimme janaharjoituksia Rinille. Valitsimme hyviä janapaikkoja, katsoimme Rinin kanssa, kun ukko kävelee metsässä, käänsin koiran hetkeksi pois, menin lähetyspaikalle ja lähetin koiran jälkeä etsimään. Rini lähti ensimmäisellä janalla vähän vinoon, mutta jälki löytyi, Rini lähti suoraan oikeaan suuntaan ja ilmaisi nätisti ihan heti jäljen alussa olleen kepin. Toin koiran pois metsästä palkaten samalla ruhtinaallisesti. Toisella kerralla Rini eteni hyvin janalla suoraan, mutta otti takajäljen, jonka jouduin korjaamaan. Kepin se ilmaisi moitteettomasti, ja jälleen tulimme leikkien pois metsästä. Kun Rini teki niin hyvin, emme ottaneet enempää janaharjoituksia. Näitä pitäisi vaan jatkossa tehdä paljon lisää!

Neven jäljellä Hilkka ja Riitta tulivat meidän perässä seuraten Neven jälkityöskentelyä, tarkoituksena siis puuttua meidän jälkiongelmiin (keppien ilmaisu ja haahuilu jäljellä). Saimme aika suuren häiriönkin, kun Neven jäljen kulkiessa aivan tien vieressä läheisen mökin omistaja tuli valittamaan meille maastossa olosta. Itse en kiinnittänyt huomiota koko tyyppiin, vaan yritin keskittyä meidän jäljenajoon ja Neven touhuihin – mun perässä tullut Riitta kyllä hoiteli mökkiläisen 6-0, joten ukko kaasutteli käärmeissään tiehensä. Neve ei onneksi kiinnittänyt meuhkaavaan tyyppiin mitään huomiota, vaan jatkoi koko ajan työskentelyä. Jäljellä näkyi oikeastaan mun mielestä meidän kaikki ”ongelmat”, jotka kyllä sitten osoittautuivat ohjaajan pään sisällä oleviksi ongelmiksi. Neve ei kuulemma haahuile, se ajaa jälkeä ihan riittävän tarkasti ja rauhallisesti. Ainoa, mitä mun sen kanssa pitää tehdä, on keppien ilmaisua. Mikäpäs siinä!

Ehdin käväistä ennen lounasta Vaalassa hakemassa apteekista särkkäriä, vaan eihän siitä hermoperäiseen kipuun apua ollut. Iltapäivällä oli tarkoitus ottaa tottista, mutta mun selkä oli niin kipeä, etten viitsinyt lähteä rehkimään. Lääkkeiden vaikutus tuntui lähinnä väsymyksenä, joten kävimme tyttöjen kanssa ottamassa 1,5 tunnin päikkärit. Unien jälkeen selkä tuntui vähän paremmalta, joten kävimme meidän huonekaveri Anitan ja Akun kanssa lenkillä. Lenkiltä päästiin iltapalalle suoraan, sen jälkeen meillä oli tutustumisilta, joka olikin sujuvasti ohi. Mulle iski illan mittaan vielä himo treenata vähän tokoa, joten otin Neven ja naksuttimen autosta ja ryhdyttiin hommiin.

Neven kanssa tein lähinnä jääviä liikkeitä, ensin peruuttamalla itse ja antamalla koiralle käskyjä, oikeasta suorituksesta naks ja palkka. Liikkeestä maahanmeno meni mukavasti, joskin Neve ensin tarjosi seisomista. Tehtiin lopuksi muutama toisto ihan seuraten, Neve teki toisen toiston käyden maahan heti käskystä normaalivauhdista, josta palkkasin ruhtinaallisesti.

Liikkeestä seisominen ei tullutkaan sitten ihan niin luonnostaan, kun maahanmenoa oli tehty ensin. Autoin koskettamalla Neven nenänpäätä merkiksi seisomisesta, oikeasta suorituksesta jälleen naks ja palkka. Saatiin hyviä toistoja, mutten tehnyt vielä seuraamisen kanssa.

Lopuksi otin perusasentoja, luoksetuloa (vauhtia taas riitti), eteen istumista ja pienen pätkän seuraamista. Varsinkin seuraaminen meni erinomaisesti, en palkannut välissä, vaan tein suoran, pysähdys, vähän lisää suoraa, täyskäännös, suoraa, käännös vasemmalle, pieni pätkä suoraa, käännös oikealle, pieni pätkä suoraa ja liike seis. Neve keskittyi erinomaisesti, paikka pysyi hyvänä jopa käännöksissä eikä kontakti laskenut kertaakaan. Mainio Nessu!

Otin Rinin kanssa myös vähän jääviä. Liikkeestä maahanmeno meni rutiinista, mutta seisomista pitää muistutella mieleen kovasti. Luoksetulo oli Rinille vauhdikas ja eteenkin istui suoraan. Otimme paljon perusasentoja ja eteen tuloja, makkara oli sen verran mieluinen palkka, että Rini oikein skarppasi tehdäkseen oikein ;) Kävin lopuksi hauskuuttamassa meidän leirikavereita näyttämällä pari Rinin temppua, joista ”pam” sai jälleen eniten ihasteluja. Tempputuokion jälkeen siistin vähän Rinin häntää sekä korva- ja pöksykarvoja, joskin ne taitavat vielä vaatia uuden siistimiskierroksen, koska en selkäni kanssa viitsinyt kyykkiä maassa kovin pitkään. Rini sai lopuksi pyöriä grillikatoksessa ihmisten rapsuteltavana, mistä se nauttikin kovasti. Neven trimmauksen säästän loppuviikolle, niin se pääsee huomisessa mätsärissä osallistumaan hassuin häntä –kisaan tuon pölyhuiskansa kanssa ;)

Neveä naurattaa vielä keskellä viikkoa!

"Mitä sä teet?"

 

KE – Koirani on Vaalan kaunein!

Keskiviikko on ollut kyllä päivänä varsin onnistunut, näitä saisi olla enemmän. Olis kiva, jos tätä onnea voisi pakastaa ja sulattaa tarvittaessa huonon päivän varalle!

Aloitetaan aamusta. Tänään meille tuli jälkikouluttaja, joten aamupäivän varasimme jäljestystä varten. Rini ja Neve saivat molemmat n. 500-metriset jäljet, joissa oli kuusi keppiä molemmissa. Jäljet vanhenivat n. 1,5 tuntia, Neven vähän enemmän. Rinin jäljellä oli n. 20-metrinen jana, Rini otti taas takajäljen, mutta annettiin sen ajaa takajälki loppuun ja aloitettiin alusta puhtaalta pohjalta. Toisella yrittämällä Rini nosti jäljen oikein ja päästiin hommiin. Ensimmäinen keppi taisi jäädä metsään, se oli kuulemma ollut heti kulman jälkeen, ja kouluttaja oletti, ettei Rini huomannut keppiä, koska oli vasta selvittänyt kulman. Matka jatkui, kaikki loput kepit nousivat nätisti. Jäljellä oli källinä yksi terävä kulmakin, jonka Rini selvitti erinomaisesti.

Neuvoksi sain, että Rinin kanssa olisi hyvä pitää jälkiliina koko ajan hieman tiukalla, jotta tunnen koko ajan, kun koiralla on veto päällä. Silloin pystyn korjaamaan, jos koiralta katoaa jälki – annan sen siis etsiä jäljen uudestaan, ja kun veto tuntuu taas, lähdetään jatkamaan matkaa. Lisäksi sain vinkiksi suunnata oman mielenkiintoni mieluummin koiran toimien seuraamiseen kuin jälkimerkkien kyttäämiseen, musta kuulemma näkee, milloin suuntaan merkille ja milloin menen koiran perässä ;) Lisäksi kouluttaja kehotti palkkaamaan Rinin kunnolla kepistä, koska kepit ovat ne juttu, mikä siinä jäljessä on kokeessa ideana.

Neve ajoi viimeisimpien joukossa oman jälkensä. Jälki oli varmasti Neven elämän pisin, mutta se ei Neven työskentelyä haitannut. Se teki valehtelematta elämänsä parhaan jäljen! Ongelmakohtia tuli, mutta Neve selvitti ne kaikki itse ilman mun avustusta. Kaikki kepitkin nousivat, ja niistä palkkasin sen rauhallisesti mutta iloisesti. Neve jäljesti rauhalliseen tapaansa ja tarkasti, kouluttajalla ei ollut Neven työskentelyyn mitään lisättävää. Keppi-ilmaisua pitää harjoitella luonnollisesti vielä, mutta kaiken kaikkiaan Neveltä varsin vakuuttava suoritus! Nevellä oli jäljen alussa elämänsä ensimmäinen janakin, joka tosin ei sujunut ihan oppikirjan mukaan, mutta lisää treeniä siihen, niin eiköhän se siitä J

Ruokailun jälkeen lähdimme omatoimiporukan kesken hakuilemaan. Menimme samalle paikalle, jossa hakurata oli alkuviikosta, mutta tallasimme alueen vähän toiseen suuntaan. Keskilinja oli notkon pohjalla, ja molemmat puoliskot alueesta nousivat loivasti ylämäkeen. Rinin vuorolla ei luonnollisesti tuullut yhtään, joten apuja etsintään ei liiemmin ollut saatavilla. Ensimmäinen ukko oli vasemmassa etukulmassa piilossa kaatuneiden pikkumäntyjen takana, toisen oikealla keskellä aluetta umpipiilossa, kolmas alueen perällä kannon takana maastoverkon alla. Ilmaisu irtorullilla, palkkaus kissanruoalla ja lyhyellä napakalla wubbaleikillä.

Jos koira osaa hyvin, pitää ohjaajan yrittää pilata treeni jotenkin, mä näköjään taannun alkutasolle nykyään lajissa kuin lajissa tauon jälkeen. Minä hölmö sitten lähetin Rinin ihan keskilinjan alusta kuvitellen, että koira menee etukulmaan tuosta noin vaan heittämällä. Noh, eipä lähtenyt – kaksi yritystä, joilla molemmilla koira kyllä irtosi erinomaisesti, mutta vasenta takakulmaa kohti. Sain Rinin kutsuttua takaisin ja palkkasin molemmilla kerroilla. Siirryin keskilinjalla viitisen metriä eteenpäin, lähetin koiran hieman viistoon etukulmaa kohti, ja sitten koira irtosi oikeaan suuntaan. Rullan otti hyvin, ilmaisussa ei mitään ongelmaa.

Toisen ukon löytymiseen riitti yksi pisto, Rini teki todella syvän piston, meni alueen yli ja kävi hakemassa hajun sieltä. Ilmaisu oli taas tyylipuhdas, samoin näyttö, mitä nyt näyttöliina kietoutui yhden maassa lojuneen puunoksan ympärille ja tyssäsi vauhdin välissä. Kolmas ukko löytyi niin ikään yhdellä pistolla, Rini kävi vain taas hakemassa hajua vähän kauempaa ;)

Hakutreenit olivat mahtavat, olin todella tyytyväinen jälleen kerran Rinin suoritukseen, vaikka kuuma siellä oli ja hyvin hiostavaa. Rinin motivaatio ei laskenut missään vaiheessa, se teki töitä koko ajan tosi hyvin. Pitääpä ihan oikeasti alkaa katsella sitä kisakalenteria!

Illalle oli luvassa muutakin puuhaa, nimittäin Vaalan KVG eli Fabulous Aussie Open! Mätsäri toimi Aussie Openin säännöillä, eli koirat arvosteltiin väreittäin. Minä juoksentelin kehässä useammankin kuin vain omien kanssa, ensin esitin Rommin (Hazelmoor Rolls Royce) ja seisotin Hikkaa (Shepmate’s Solar Cell) mustien narttujen kehässä. Minttu (Rommin omistaja) lupautui avukseni tyttöjen kanssa blue merle –kehään. Annoin hänen valita, kumman tytön hän haluaa esittää, ja Neve valikoitui kovassa kilvassa, mikä sopi mulle oikein hyvin. Neve esiintyi Mintun handlauksessa tosi hyvin! Eipä mun tytöillä yhtään sen hullummin mennytkään, kun Rini voitti blue merle –nartut ja Neve sijoittui toiseksi heti sisarensa jälkeen ;) Tytöt saivat palkinnoksi hienot Mustin ja Mirrin kassit, joissa oli vähän koirannameja sisällä.

Rini kehässä

Neve esiintyi kivasti Mintun kanssa!

Posetus on mennyt joskus paremminkin ;)

Rini jatkoi tietään paras narttu –kehään, jossa menestys jatkui, kun Rini voitti J Tie roppikehään oli siis avoinna. Rini hoiti homman kirjaimellisesti kotiin, sillä tuomarina toiminut jälkikouluttajamme Karoliina Moilanen valitsi Rinin ROP:ksi! VSP oli Jura, Tres Colores Paris Picasso. Rini sai paras narttu –kehästä palkinnoksi punaisen Royal Caninin viltin ja ROP:ista hienon ruusukkeen ja pytyn sekä Pro Planin repun. Aika makeeta, ei mulla ollut valittamista J

ROP Rini ja VSP Jura omistajineen kera tuomarin

Voittohuuman jälkeen kävimme tyttöjen kanssa vähän kävelemässä vielä illan ratoksi. Nyt uni maittaa, huomenna sitten taas uusi ohjelma ja uudet kujeet!

 

TO – Väsymystä ilmassa

Leiriviikon kääntyessä voiton puolelle alkaa oikeasti väsyttää. Aamulla silmät olisivat kaivanneet tulitikkuja pysyäkseen auki, ja aamupalan olisi vaihtanut ihan mielellään hieman pitempiin yöuniin. Onneksi aamupäivälle saatiinkin uutta ohjelmaa – vesipelastusta! Olipa kiva vepeillä kahden vuoden tauon jälkeen. Ilmoitin ensin Rinin, mutta asiaa jonkin aikaa pyöriteltyäni päätin ottaa vepeä myös Neven kanssa. Olen jo jonkin aikaa pohdiskellut, että vepe voisi olla Nevelle lajina ihan omiaan, kun se tykkää uida ja sillä on taistelutahtoakin.

Rinin kanssa otettiin ensin veneestä hyppy muistinvirkistykseksi. Hyvin liike olikin muistissa, Rini ei epäröinyt yhtään hypätä veteen. Neven kanssa käytiin ensin pienellä veneretkellä, kun se ei ainakaan meillä ole ollut veneessä, enkä tiennyt, onko se ollut edellisessäkään kodissaan. Neve istui kyydissä hyvin rauhallisesti ja ihmetteli airoja. Lennossa minä jäin rannalle ja apuohjaaja otti Nevestä kiinni. Neve istui alkuun ihan rauhassa, mutta yritti kerran karata veteen, kun se käsitti veneen olevan menossa kauemmas rannasta. Kun kutsuin, Neve loikkasi reippaasti veteen, ensikertalaiseksi oikein hyvin, sillä se hyppäsi käymättä umpisukkeluksissa. Otimme toiston, joka meni oikeastaan aika samalla tavalla. Neve selkeästi nautti uudesta harrastusmuodosta ;)

Päästä jo!

...en enää ymmärrä!

Kiire rannalle mamman luo!

Kun saimme punottua jonkinlaisen köyden, otimme Rinin kanssa veneen tuomista rantaan. Leikitimme Riniä ensin rannalla köydellä, ja sitten hetsasin sitä, kun köysi meni veneen mukana kauemmas rannasta. Rini lähti innokkaasti uimaan venettä kohti, kerran se kääntyi katsomaan minuun päin, mutta kun en sanonut mitään, se jatkoi itsestään matkaa, nappasi köyden suuhun ja lähti uimaan rantaa kohti. Aluksi Rinillä taisi olla pieniä ongelmia säilyttää tasapaino veneen hinauksessa, mutta kun se sai tasapainonsa palautettua, vauhti kasvoi ja vene oli tuota pikaa rannassa. Siitä palkkasin leikillä boomerilla ja Rini oli oikein mielissään!

Neven kanssa otin vielä veneestä hypyn lopuksi, en uskaltautunut kokeilemaan sen kanssa mitään vaativampaa. Hienosti meni, pitäisi opettaa Neve leikkimään köydellä, niin voisi kokeilla, mitä se tuumaisi veneen hinaamisesta.

Neve rakastaa boomeria

...vaan rakastaa se uimistakin ;)

Treenien päätteeksi käytiin uimassa koirien kanssa, kun aikaa vielä oli ennen lounasta. Virpi ahkeroi kameransa kanssa, joten kuvia saatiin siitäkin hetkestä:

On niissä jotain samaaa, eikö? ;)

Taas yksi asia, jonka Neve on oppinut Rinin mallista: crocsin pyydystäminen vedestä

Lounaan jälkeen lähdimme esineruutua tekemään, kun se on ainoa juttu, jota ei leirillä vielä ole tehty. Rinillä otin kisamuotoisen esineruudun, Neven kanssa harjoiteltiin alkeita, kun se ei ole esineruutua elämässään vielä koskaan tehnyt.

Rini oli into piukeana lähdössä töihin, tehtiin kaksi tyhjää hyvää pistoa, jonka jälkeen Rini ei oikeastaan irronnut enää kunnolla. Päätin ottaa apuja, koska pitkä leiri on takana ja koirista alkaa nähdä, että ne ovat väsyneitä. Minttu kävi tallaamassa alueen rajat uudestaan Rinin katsellessa lähetyssuoralta, tämän jälkeen Rini irtosi paremmin. Musta näytti, että se jäljesti alueen rajat, mutta samalla reissulla se kuitenkin sai hajun esineestä ja pääsin palkkaamaan. Otin toisen esineen, kun ensimmäisellä säädettiin, yritin lähettää takakulmaan, mutta Rini kävi heittämässä vain pienen kaaren. Menin pari metriä alueen sisään, kerroin koiralle, että sen pitää mennä ihan alueen perälle, jotta esine löytyy. Ja mikäs muu kuin aussie lukee ajatuksia – Rini irtosi hyvin takarajalle, nosti sieltä toisen esineen ja pääsin jälleen palkkaamaan. Siihen lopetettiin, ei voi koiralta vaatia parempaa pitkän viikon ja monen rankan treenin jälkeen, ja taisihan se olla suuruudessaan meidän toinen esineruutu tälle kesälle. Siihen nähden siis meni oikein hyvin!

Neven kanssa harjoittelimme alkeita. Pidin sen hihnassa ja lähdimme vain kulkemaan alueella ympäriinsä. Kun se merkkasi esineen haistelemalla sitä, naksautin naksuttimella, ja siitähän Neve melkein keksi kuin itsestään napata esineen suuhun ja tuoda minulle. Palkkasin wubbaleikillä ja namilla. Nostimme Neven kanssa neljä esinettä, kahdella viimeisellä se jo otti omatoimisesti lelun suuhun. Ensi kerralla voisin kuulemma tehdä niin, että ollaan alueen rajalla ja joku käy alueella näyttämässä Nevelle esineitä. Pitänee kokeilla!

Illalla oli vielä agilitykilpailut, ilmoitin molemmat tytöt mukaan, mutta harmittavasti ylimääräisiä ohjaajia ei ollut, joten Neve ei voinut osallistua. Harmi! Rata oli helpohko, sillä sekä ohjaajan että koiran piti suorittaa kaikki esteet. Haastetta suoritukseen tuli siitä, että ohjattavat koirat arvottiin. Kuvasin videokameralla kaikki suoritukset, kokoan ne yhdeksi esitykseksi, jahka pääsen sellaiselle koneelle, jolla sen voin tehdä. Itse ohjasin Paavoa (Maise’s Fantastic Figaro), ja meillä oli tosi hauskaa! Taisimme sijoittua suorituksellamme kuudenneksi, joten ei yhtään hullusti! Rini meni Turusen Hannan ohjauksessa varsin mukavasti ja vauhdikkaasti, he taisivat sijoittua peräti neljänneksi J

Rinin mielentila taisi olla kohdillaan agilityä varten

Lujaa läks!

Mielipuolimoodi päällä

Minä Paavon kanssa putkeen menossa

"Tule jo sieltä, senkin läski!"

Toinen rata oli ns. jokerirata, esteitä oli 10 (kaksi putkea, loput hyppyjä), suoritustapa vapaa, kunhan samaa estettä ei tee edestakaisin. Esteitä tehtiin siis niin monta, kuin vain ajan puitteissa ehti. Juuri ennen toista rataa alkoi sataa ihan kaatamalla, joten rimat laitettiin matalalle. Menin ensin Rinin kanssa, ehdimme tehdä 29 estettä, joskin täytyy sanoa, että me juostiin paljon ylimääräistä ;) Neven kanssa teimme elämämme pisimmän radan vähän esteitä valikoiden, 16 estettä ehdittiin suorittaa. Molempien kanssa oli hauskaa, ja suoritukset ovat videokameralla kuvattuja, joten ilmaantuvat näkyville tuota pikaa, kun vaan pääsen netin ääreen.

Musti ja Mirri olivat sponssanneet leiriä hienoilla palkinnoilla, me saatiin uusi hihna, narupallo ja nameja koirille. Kisojen jälkeen lähdimme vielä lenkille Anitan ja Akun sekä Briitan ja Viuhtin kanssa. Tytöt riekkuivat keskenään ja Aku-herrasmies hömpötteli omaa tahtiaan.

Huomenna olisi sitten jo lähdön aika, ihan uskomatonta, miten nopeasti viikko vierähti! Ensimmäiset leiriläiset lähtivät jo tänään. Toisaalta pitemmälle leirille ei koirilla taitaisi olla rahkeitakaan, tytöt ovat nimittäin jo ihan poikki. Huomenissa varmaan käydään kuitenkin tekemässä vielä hakua ennen lähtöä, Rinille luultavasti lyhyt motivaatiotreeni ja Nevelle makkararinkiä tai jotain muuta vastaavaa.

 

PE - Hakutreenien jälkeen taas tien päälle

Perjantaina treenattiin alkuperäisten suunnitelmien mukaan hakua molempien kanssa uudessa paikassa. Maasto oli aika tasaista, joskin alueen loppupuolelle tultaessa maasto muuttui vähän vaikeakulkuisemmaksi. Otin Nevellä kolme näkölähtöä, maalimiehet huutelivat Nevelle lähtiessään ja heiluttelivat makkarakippoja. Ensimmäiselle ukolle lähetettäessä Neve lähti ensin ihan lähelle vain haistelemaan, mutta kutsuin sen pois ja toisella lähetyksellä Neve meni ukolle. Makkarat kelpasivat mainiosti, kerran se taisi karata maalimieheltä takaisin mun luo, mutta maalimies sai kutsuttua takaisin.

Toiselle ja kolmannelle ukolle Neve lähti suoraan hyvällä vauhdilla eikä yrittänytkään enää karata maalimieheltä. Maalimies toi takaisin keskilinjalle ja Neve oli onnessaan. Kuulemma siitä tulisi ihan hyvä hakukoira, ja tulisikin varmaan, jos vaan olisi sille paikka, jossa treenata. Josepalla kun ei enää ihan ymmärrettävistä syistä saa treenata kuin yhtä koiraa per ohjaaja, niin en halua viedä treeniaikaa Riniltä, koska sillä haku on kuitenkin tavoitteellisempaa.

Rinille tein samanlaisen treenin kuin Miimi Unelmalle yhtä tyhjää pistoa lukuun ottamatta (meillä niitä tulee omasta takaa ihan riittävästi ;): ensimmäinen ukko otettiin ihan normietsintänä ilmaisun kanssa. Edellisestä treenistä viisastuneena etenin keskilinjalla jokusen metrin ja lähetin viistosti oikeaan etukulmaan. Rini kaartoi kylläkin taas alueen takaosaa kohti, mutta kun se korjasi kurssia kesken kaiken eikä ollut mahdollisuutta saada hajua väärästä maalimiehestä, annoin sen tehdä töitä omaan tahtiin. Rini kävi hakemassa hajun kauempaa ja palasi etukulmaan. Ilmaisussa ei ollut mitään vikaa. Näytölle lähti vauhdikkaasti ja maalimiehellä Rini sai palkaksi kissanruokaa. Tulimme maalimiehen kanssa vähän lähemmäs keskilinjaa, jätin koiran maalimiehelle ja palasin keskilinjalle. Toisella puolella oli maalimies valmiina, kutsuin Rinin, tein yliheiton ja Rini sai sinkaista pakenevan maalimiehen perään. Ilmaisussa ei taaskaan mitään erityistä, näytölle lähdettiin taas vauhdikkaasti, palkkana jälleen kissanruokaa. Jätin koiran taas maalimiehelle, etenin keskilinjalle ja sama kaava toistui, joskin kolmas maalimies palkkasi suoraan Rinin rakkaalla lussupallolla. Rinillä oli vauhtia kiitettävästi, mulle vähän naljailtiin, kun sanoin sen olleen väsynyt ennen treeneihin tuloa.

Ehdin käyttää koirat vielä lyhyellä lenkillä ennen lounasta. Lounaan jälkeen hain vielä puuttuvat kamppeet, auton olin pakannut jo aamulla ennen treenejä, ja haikein mielin jätimme Vaalan ja suuntasimme kohti uutta tapahtumaa – Hazelmoor-viikonloppua. 

Juosten kohti uusia seikkailuja