Tässä onkin hurahtanut aikaa viime kirjoituksesta jonkun verran. Kävimme tuossa toukokuun viimeisenä perjantaina Heinävedellä tapaamassa Liisaa, Lassia ja tyttöjen Taavi-veljeä ja samalla reissulla laitettiin Taavi näyttelykuntoon. Taavi esiintyi Joensuun näyttelyissä molempina päivinä, lauantaina tuloksella EH4 ja sunnuntaina EH1 ihan mukavin arvosteluin. Taavi on kyllä kovasti miehistynyt viime näkemästä ja oli muutenkin aikuisemman oloinen, kehässä se esiintyi jo kuin vanha tekijä.

Mun tytöistä kumpikaan ei ollut kehissä karvattomuutensa takia, mutta katsellaan kehäkierroksia sitten syksymmälle. Tahtovat vaan näyttelyt olla niin kaukana jopa mun mittapuulla, että voivat jäädä vähemmälle. Ehtii sitä onneksi myöhemminkin.

Ollaan tässä vähän yritetty ryhdistäytyä treenirintamallakin, joskin mun työt ovat vähän hankaloittaneet treeneihin osallistumista. Viime viikolla olin töissä iltavuorossa kaikkina treenipäivinä sunnuntain tottistreenejä lukuun ottamatta. Autokin oli korjaamolla torstaihin saakka tarkasteltavana vikojen varalta, joskin löydökset olivat senlaatuiset, ettei autoa kannata ryhtyä korjaamaan. Katsastuksesta se ei tule menemään läpi, joten saa nyt sitten nähdä, millainen kulkuväline kehitellään tyhjästä - autoton elämä kun ei tule kysymykseen.

Tyttöjen kanssa kärvisteltiin viime viikko autottomina päivinä hihnalenkeillä, vaan kylläpä osasi sen jälkeen arvostaa metsään pääsyä! Mä en jotenkin enää yhtään tykkää kävellä julkisemmilla teillä, kun ei voi pitää koiria vapaana. Tytöt selvisivät raastavista hihnalenkeistä omistajaansa paremmin.

Eilen käytiin sitten tottistelemassa meidän pienryhmän voimin. Pienryhmä olikin nimensä veroinen, sillä Mikan ja kultaisten lisäksi olimme tyttöjen kanssa ainoat treeneihin asti selvinneet. Sain houkuteltua Marin tulemaan mukaan ottamaan treenikuvia, ja ihania kuvia saatiinkin. Laitan kuvia näkyville myöhemmin, kunhan saan ne ensin siirrettyä koneelle.

Rinin kanssa tehtiin hyppyjä. Hypyt luonnistuivat edelliseen tapaan hyvin wubballa, noutokapulaa en edes yrittänyt ottaa  vielä mukaan. Tällä menolla saadaan hypyt kuntoon :) Tein myös A:ta, joka meni mukavasti, mitä nyt piti vähän antaa takaisintuloon lisäkäsky, että Rini tuli A:n kautta eikä sen vierestä. Pienellä muistinvirkistyksellä saadaan esteet hyvälle mallille kisoja ajatellen.

Rinin kanssa en tehnyt muuta, sitten otin Neven vähän siihen pelleilemään. Mikalta saatiin seuraamiseen hyvä vinkki: lähden tekemään seuraamista ympyrässä vasemmalle, jolloin Neve korjasi asentonsa oikeaksi - sehän edisti entiseen tapaansa. Hassu juttu, kun tätä samaa olen opettanut itsekin silloin aikanaan tokoryhmiä vetäessäni, mutta niin ne opit unohtuu, kun nyt ei ole tarvinnut treenejä pahemmin muille vetää.

Luoksetulo oli edelleen vauhdikas, sitten kokeiltiin tehdä lyhyt paikkamakuupätkä niin, että olen koko ajan selkä koiraan päin. Neve otti eilen häiriötä paljon ympäriltään, kun kentällä oli agilityn treenaajia ja vähän muutakin liikennettä. Se taisi myös vähän olla epävarma uudessa paikassa, Neve nimittäin nousi istumaan paikkamakuun aikana. Musta se näytti vähän siltä, ettei se oikein tiennyt, mitä sen piti tehdä, mikä sinänsä ei ole ihme, kun oli uusi paikka ja pitkä tauko takana. Nevellekin vaan treeniä alle niin hyvä tulee, ensi kerralla paikka on kuitenkin jo tutumpi.

Tänään oli sitten hakutreenien vuoro. Lähdettiinkin isolla porukalla, kun yhdistimme kaksi pientä ryhmää yhdeksi isoksi. Rini oli toisena tekemässä. Oltiin Selkiellä treenaamassa, ensimmäinen puolisko alueesta oli nurmiaukeaa, toinen puolisko haasteellista ryteikkömetsää. Rini sai palata tauolta isoihin hommiin, kun otettiin kuusi ukkoa, yhdet molempiin etukulmiin, joista molemmat ukot siirtyivät nurmiaukean reunalle, sitten kaksi ukkoa molempiin takakulmiin. Ryteikkömetsän puolella oli paljon ojia, joten tuli samalla harjoiteltua ojanylityksiäkin.

Rini oli aivan innoissaan päästessään hakumetsälle. Hetsasin sitä vielä vähän kyselemällä, lähdetäänkö ukkoja etsimään, ja Rinin nenä oli jo ilmassa hajua ottamassa. Neiti siis tiesi, mitä oltiin menossa tekemään :) Meidän vuoro tulikin nopsaan. Ilma oli itikoista mustana, vaikka tuulenviri kävikin. Sää oli viileähkö auringonpaisteesta huolimatta. Ilmaisu irtorullilla, ensimmäisellä ja viimeisellä ukolla kissaruokapurkit palkkana lelun lisäksi, muilla ukoilla lelupalkka.

Ensimmäinen ukko löytyi hyvin etukulmasta, Rini oli reippaasti ottanut heti rullan, mennyt näytöllä heti maahan ja kolmen sekunnin kuluttua maalimies oli palkannut kissaruoalla. Maalimies oli ennestään vieras, mutta Rini sai paljon kiitosta reippaasta käytöksestä. Tästä jatkettiin toiseen etukulmaan, jossa oli umpipiilossa maalimies. Rini lähti lähetettäessä kaartamaan liikaa vasempaan ja meni reippaasti alueen yli, joten jouduin kutsumaan sen takaisin. Korjasin vähän lähetyssuuntaa jyrkemmin oikeaan ja siirryin takaisin keskilinjalla jokusen metrin, sitten saatiin koira menemään siihen suuntaan kuin pitikin.

Kolmas maalimies onnistui suoralla pistolla, Rini teki hyvän näytön eikä muutenkaan ollut ongelmia. Neljäs ukko alkoi sitten olla jo vähän vaativampi, kun lähetin liikaa nurmiaukean reunaan, ukko oli keskemmällä aukealla kuin olin kuvitellut. Rini teki hyvän piston, mutta jouduin taas kutsumaan sen pois. Ukko löytyi seuraavalla pistolla, mutta näytölle lähdettäessä Rinistä alkoi jo nähdä, että puhti ei ollut aivan ennallaan.

Viides ukko löytyi taas hyvin suoralla pistolla, näytölle lähtö oli edelleen vähän laiskanlainen, ja jouduin jo kovasti kannustamaan lähtöön. Kummasti koirasta vaan löytyi intoa, kun wubba ilmaantui kehiin. Viimeinen ukko löytyi, kun ensin olin sekoillut lähetyssuunnan kanssa, mistä tuli yksi ylimääräinen pisto. Näytölle mentiin alkumatkasta rauhallisesti kävellen, mutta risukoiden jälkeen virtaa löytyi taas ja Rini sinkaisi innoissaan maalimiehelle palkkaa hakemaan. Wubbaleikissä Rini oli ihan oma innokas itsensä, ei siitä olisi sen perusteella voinut sanoa, että se oli juuri tehnyt hurjan ison työn.

Treeni oli siis oikein onnistunut, koiralta vaan kunto loppui vielä kesken. Näin pitkää ja isoa treeniä ei tosin Rinin kanssa olla aiemmin otettukaan, joten oli hyvä nähdä, että vaikka puhti alkoi lopussa olla jo vähissä, niin töitä se kuitenkin teki vielä hyvin - etsimään lähetettäessä väsymys ei painanut vielä ollenkaan, lähinnä näytöille lähetettäessä. Tästä on hyvä jatkaa, Mika oli sitä mieltä, että Rinin kanssa voi ihan hyvin lähteä kisaamaan tänä kesänä, kun se on vielä viime kesästäkin kehittynyt paljon. Kisasuunnitelmia on, kunhan nyt vaan saadaan vähän lisää treeniä alle - erityisesti ohjaajalle, joka oli pahasti talviruosteessa ;) Rinin kanssa pitää vähän vielä treenata kuntoa lisää, niin ei lopu puhti kesken kaiken ;)