Perjantain tottistreenit siirtyivät lauantaille, kun sää oli aivan järkyttävän kuuma ja Ellistä ja kurjiksista ei saatukaan seuraa Ellin töiden takia. Lauantaina ei ollut oikeastaan yhtään sen viileämpi, mutta kun iltamyöhälle jaksoi odottaa, sää oli inhimillinen. Kävelin koirien kanssa Killerin parkille, siellä on pk-esteet, ja niitä oli tarkoitus tehdä. Pk-esteille saakka ei kuitenkaan päästy...

Aloitin Rinin kanssa seuraamisella. Vire oli katossa ja se tiesi edistämistä. Korjasin sitkeästi aina, kun Rini alkoi keulia eteen, ja palkkasin naksulla ja lussupallolla. Rini teki hyvää seuraamispätkää silloin, kun ei edistänyt.

Ryhdyin muistuttelemaan mieleen muitakin jääviä liikkeitä kuin istumista. Seisomisessa Rini istui aina ensimmäisellä käskyllä, seisoi kyllä heti toisella. Muutama toisto, annoin seisomiseen käsiavun, ja sitten jäi seisomaan. Pitäisi muistutella mieleen. Liikkeestä maahanmeno oli hyvin muistissa.

Sitten luoksetuloon, johon meidän treenit kaatuivat. Rini himmasi oikein kunnolla, joten päätin ottaa kateuden kautta ja ottaa Neven kaveriksi. Ensimmäiseen luoksetuloon saatiin vauhtia hyvin, Rini oli mun luona ensin, siitä palkka. Toinen toisto, Neve lisäsi vauhtia ja oli piirun verran Riniä nopeampi, joten päätinkin palkata Neven (ja käytössä oli lelupalkka). Unohtui vaan huomioida sellainen aika oleellinen seikka, että jos palkkaan Rinin, homma on ok, mutta jos palkkaan Neven, helvetti on irti ja tappelu käynnissä ennen kuin ehdin henkeä vetäistä.

Menin väliin, mutta vahinko oli jo ehtinyt tapahtua. Rinin vasemmanpuoleinen etutassu vuoti verta. Painoin haavaa vähän aikaa, että sain verenvuodon tyrehdytettyä, mutta koska mulla ei tietenkään voinut olla välineitä matkassa mihinkään varsinaiseen haavahoitoon, lähdettiin kotiin. Rini käveli ihan normaalisti. Kotona leikattiin karvat pois, jotta nähtiin aikaan saatu vahinko. Jalan molemmin puolin oli kaksi reikää.

Lähdin yöllä vielä käyttämään koirat pihalla, ja Rini ontui jalkaansa. Löysin kaapista Rimadyliä, annoin puolikkaan, mutta siitä ei saatu vastetta. Isoin reikä myös tihkutti verta vielä aamulla, joten puhdistin haavan uudestaan ja teippasin pari taitosta päälle. Annoin kokonaisen Rimadylin ja puolikkaan antibiootin. Ontuminen loppui ja Rini liikkui reippaammin koko päivän. Tarkistin illalla reikien tilanteen, reikien ympärillä on komeat mustelmat, mutta muuten ovat ihan siistit. Tänään Rini ei ole ontunut ja on muutenkin eilistä virkeämpi.

Nevestä ei kovalla etsinnälläkään löytynyt reiän reikää, mikä toisaalta ei yllätä. Neven osalta se tilanne meni överiksi. Mun syyhän se koko tappelu oli, kun en osannut taas vaihteeksi yhtään ajatella. Jälkeenpäin on tullut ajateltua monta eri keinoa, jolla tilanteen olisi voinut ratkaista ilman tappelua, vaan se on jälkiviisautta. Nyt ei auta kuin parannella Rinin jalka kuntoon ja ottaa opiksi - jälleen kerran kantapään kautta.