Viime viikko meni niin kiireen keskellä, etten ehtinyt tehdä koirien kanssa yhtään mitään Rinin agilitymöllejä lukuun ottamatta. Lenkkeilytkin olivat ihan minimissä. Viikonloppuna oli vapaata, mutta se meni sitten Ainon muutossa avustaessa sekä agilitykisoja seuratessa (ja vähän tenttiinkin lukiessa). Onneksi hullunmylly viimein helpottaa tällä viikolla! Tehtävää on vielä jonkin verran, mutta perjantaina viimeisen tentin jälkeen viimein loppuu.

Tänään mulla ei ollut kuin aamusta lääkeaineopin tentti, joten pääsin hyvissä ajoin koirien kanssa touhuamaan. Tai oikeastaan mulla olisi ollut iltapäivästä koulua, mutta jostain syystä valitsin mieluummin koirien kanssa oleskelun kuin koulun penkillä istumisen - varsinkin, kun koulussa käsiteltävänä olevasta aiheesta on jauhettu jo ihan tarpeeksi. Lähdimme siis lenkille Laajavuoreen ja otin jälkivermeetkin mukaan, jotta voitaisiin ajaa jäljet molempien kanssa.

Parin tunnin kävelyn jälkeen löysimme hyvän paikan jälkiä varten, ja koiratkin olivat jo pahimmat höyrynsä saaneet juosta. Sidoin koirat puuhun ja tallasin jäljen ensin Rinille, sitten Nevelle. Rinin jäljellä pituutta arviolta 300-400 m, seitsemän keppiä, kaksi ojanylitystä ja jonkin verran kulmia. Maasto aika tasaista, joskin paikoitellen hyvin kosteaa. Neven jäljelle tuli pituutta ehkä n. 200 metriä, tarkoitus oli tallata pitkä suora, mutta Neven maasto olikin niin vaikeakulkuista, ettei siitä suoraa saanut tekemälläkään. Neven jälki menikin ensin alamäkeen, sitten tein kulman, kun edessä oli kivikkoa, uuden kulman, kun tulin märälle sammal- ja saniaisalueelle, siitä jälki lähti jyrkkään ylämäkeen. Hyvää harjoitusta, ei siinä mitään... Neven jäljen varrelle jätin kahdeksan keppiä, jotta saataisiin toistoja.

Lähdimme välissä kävelemään pienen lenkin, jäljet ehtivät vanheta hieman vajaan tunnin. Rini pääsi töihin ensin. Neve piti mekkalaa yksin jäädessään, mutta Rini ei ottanut häiriötä. Rini teki töitä tavallista rauhallisemmin, joskin yhä varsin vauhdikkaasti. Ensimmäisen ojanylityksen kohdalla se joutui pitkään miettimään, mihin ihmeeseen jälki jatkuu, mutta hienosti jälki löytyi ja matka jatkui. Toinen oja ei tuottanut sitten ongelmia enää yhtään. Rini eksyi jäljeltä muutamaan otteeseen, mutta kyllä ihastelin sen työskentelyä, kun se kuumeisesti etsi jälkeä uudestaan. Rini on todella selkeä eleiltään jälkikoirana, siitä näkee heti, kun jälki on hukassa. Kaikki seitsemän keppiä löytyivät, Rini on ihan kone! Suurena loppupalkkana leikittiin wubballa ja Rini nautti kovasti ylitsevuotavista kehuista ;)

Neven kanssa sitten säädettiin, vaan ei se ehkä ihme ollutkaan, kun niin moni asia muuttui kerralla. Namejä en laittanut jäljelle yhtään, keppejä oli paljon ja Neve oli vissiin vähän paineistunut yksinolon aikana. Lisäksi se otti todella pahasti häiriötä Rinistä, joka huusi pari kertaa hyvin teatraalisesti yksin jäädessään. Neve kaahotti ihan tolkuttomana eteenpäin vailla minkäänlaista ajatusta työnteosta, mun piti pysäyttää se ja rauhoittaa tilanne ennen kuin lähdettiin jatkamaan. Sittenpä lyyti alkoikin kirjoittaa: saavuimme ensimmäiselle kepille, Neve merkkasi sen ja pääsin kehumaan ja palkkaamaan. Merkkasin oikean suorituksen naksulla ennen palkkaamista. Neven jäljestykseen tuli heti vauhtia lisää, kun namit jäivät pois, silti se teki paikoitellen vaikeakulkuisessa maastossa tosi hyviä jäljestyspätkiä. Kostea sammal- ja saniaispohja oli Nevelle vaikea, se kadotti jäljen ja alkoi kysellä multa neuvoa jatkoon. Kehotin sitä vain etsimään jälkeä, sieltä me sitten patikoitiin takaisin jäljellekin aikanaan. Ylämäki oli myös haasteellinen. Päivän pelasti jäljen viimeinen keppi, jonka Neve otti suoraan suuhun ja tuli sylkäisemään mun jalkoihin :) Kahdeksasta kepistä viisi nousi, luulen kolmos- ja neloskeppien jääneen jäljen kadottamisen myötä metsään sinne jonnekin sammalpatjoille. Joku keppi sieltä lopustakin on metsään jäänyt, kun kolme niitä sinne jäi, vaan Neven ekaksi keppijäljeksi se oli mielestäni oikein onnistunut suoritus!

Meidän kaikkien puhti alkoi olla lopussa jäljenajon jälkeen. Nelisen tuntia reissussa meni, vaan onpa ollut mukava olla loppupäivä kotosalla, kun koirat ovat olleet tyytyväisiä.

Me muutetaankin tällä haavaa jo ensi viikolla kesäkuun alun sijaan. Selvittelin tänään tuota meidän muuttoaikataulua, ja sain tietooni, että edellinen asukas olisikin lähdössä jo ensi viikolla. Tämä sopii meidän suunnitelmiin paremmin kuin hyvin, sillä muuton sumpliminen tuonne kesäkuun alkuun on tuntunut jo lähtökohtaisesti hyvin monimutkaiselta. Nyt pitäisi vain innostua muuttolaatikoiden pakkaamisesta.