Aika tarkalleen vuosi sitten, melko odottamattomasti ja yllättäen, Neve hössötti elämäämme. Ihan uskomatonta, miten nopeasti ja toisaalta hitaasti aika on mennyt. Huomaan aika ajoin vanhoja kuvia katsellessani usein ihmetteleväni, miksei Neveä näy kuvissa, kunnes muistan, ettei se tosiaan ole ollut meillä aina. On jo pitkän aikaa tuntunut siltä, ettei elämää ilman Neveä ole koskaan ollutkaan.

Vuosi Neven kanssa on ollut hyvin antoisa ja ennen kaikkea opettavainen. On ollut outoa ajatella jälkeenpäin alkuaikoja yhdessä, jolloin elettiin päivä kerrallaan ja ihmeteltiin, mikä tämä hössöttävä blue merle -porsas oikein on. Olen jälkeenpäin monesti miettinyt sitäkin, kuinka suuri luotto mulla oli Neveen jo ensimmäisenä päivänä, vaikken tuntenut sitä ollenkaan enkä oikeastaan tiennytkään siitä juuri mitään. Jo menomatkalla Tampereelta Jyväskylään koiranhakureissun iltana tuli ihan omaa ajattelemattomuuttaan tehtyä testi, kun päästimme Ainon kanssa koirat vilkkaan moottoritien varressa huoltoasemalla vapaaksi jaloittelemaan ja järveen pulahtamaan. Ei kummankaan mieleen edes juolahtanut ajatus, että Nevehän olisi voinut vaikka yrittää karata - eihän se tuntenut meistä kumpaakaan muusta koiralaumasta puhumattakaan.

Neve on uudistanut käsitykseni älykkäästä aussiesta. En vieläkään oikein ymmärrä, kuinka Neve voi olla ymmärtämättä asioita ja olla samaan aikaan niin julmetun älykäs. Joskus toivon, että voisin saada edes rahtusen tuon koiran energiasta ja siitä, kuinka se nauttii niin silmittömästi elämisestä yleensä. Jos kaikki maailman ihmiset olisivat kuin Neve, maailmassa ei olisi sotia ja kaikki eläisivät elämäänsä täysillä joka hetki.

Aika ajoin tuntuu, että vuosi yhdessä on mennyt menojaan, emmekä ole saaneet mitään aikaiseksi - vain terveystulokset, luonnetestin, mh-kuvauksen ja muutaman näyttelytuloksen, joihin ei ole ollut kuin mennä. Toisaalta jos ajatellaan toisin päin, niin Neve ei meille tullessaan osannut edes pyytää lupaa ruokakupille mennäkseen mistään vaativammasta puhumattakaan. Vuoden aikana ollaan saatu kuitenkin aikaiseksi seuraaminen ja paikkamakuu suhteellisen hyvälle mallille, jäävien liikkeiden alkeet ja luoksetulo. Nythän se ei olisi kuin viilailua vaille ja mennä kokeisiin, joiden eteen on jo joutunut vähän tekemäänkin jotain. Mennyt vuosi on ollut rankka mullekin, kun muutettiin pois Joensuusta, aloitin uuden koulun ja vapaa-aikaa on vähemmän kuin yliopistoaikoina. En viime syksynä löytänyt itsestäni energiaa ja voimia tehdä enemmän. Jäljellejäänyt aika käytettiin yhdessäoloon, toisiimme tutustumiseen entisestään ja suhteen rakentamiseen. Ehkei aika kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä mulla on kotona kaksi luotettavaa aussieta, joiden toimintatavan tunnen ja joihin luotan sydämeni pohjasta.

Elämä Neven kanssa on ollut loppujen lopuksi helppoa, joskus myös oppia erehdysten kautta. Minun oli vuosi sitten helppo ottaa Neve, kun tiesin yhdistelmän, josta se on, ja tunsin sisarukset riittävän hyvin. Kodinvaihtajaa ottaessani tiesin, että ongelmia voi tulla vastaan, minkä takia en odottanut Nevestä yhtään mitään vaan otin sen vain vastaan avoimin mielin. En tiedä, kävikö mulla vain hyvä tuuri, kun mitään maata mullistavia ongelmia ei ole tullut vastaan.

Neve oli kauhea höslä meille tullessaan. Se kaahotti kaikkialle osaamatta rauhoittua oikeastaan mihinkään, ja siitä Neve on muuttunut paljon. Perusluonteeltaan se on toki erittäin vilkas ja hössöttäjä, mutta nykyään se osaa rauhoittua melkein minne tahansa, kunhan sillä on elämänsä tukipilarit - minä ja Rini - lähellä. Tässä kevään aikana on tuntunut siltä, että Neve on elänyt elämänsä pentukautta viime syksyyn saakka, jonka jälkeen se on pikkuhiljaa alkanut aikuistua. Itse toivon, ettei se koskaan menetä hivenen hönähtänyttä luonnettaan ja elämäniloista asennettaan.

Hyvää 1-vuotissynttäriä meillä, Neve - pysy yhtä hömelönä ja rakastettavana kuin aina olet!