Eilen lähdettiin Ainon ja koirien kanssa Laajavuoren metsään tekemään pieni hakutreeni siirtyvällä maalimiehellä. Kaikille neljälle koiralle kaksi ukkoa. Seela teki ensin, sitten Neve, välissä Malla ja viimeisenä Rini. Aino saa hehkuttaa omia työkoneitaan omassa blogissaan.

Nevellä ei ollut koko touhusta hajuakaan, vaan eipä kai tuo ihme ole, kun se oli sen elämän kolmas hakutreeni vuoden sisään. Odottelin keskilinjalla koiran kanssa, jotta se merkkaisi saaneensa hajun, mutta mä en ottanut siitä oikein selvää. Kun lähetin koiran hommiin, se lähti kyllä, mutta meni jälkeä pitkin. Kovin kauas se ei irronnut, joten menin sille kaveriksi metsään kulkemaan. Ukko löytyi ja siitä sai palkkaa.

Toinen yritys oli lähtökohtaisesti parempi, joskin näin koirasta jo heti, että se lukitsi katseensa samaan paikkaan, jossa ukko oli äsken ollut piilossa. Yritin vaihtaa lähetyspaikkaa, mutta yhtä tyhjän kanssa. Lähetin Neven sitten hommiin, ja se meni juuri sinne, minne olin arvellutkin sen menevän. Hetken ajan näytti, että sillä syttyi lamppu päässä, mutta hetki meni nopeasti ohi, ja sit tuli mammaa ikävä. Neve tarvitsee siis paljon ohjaajan tukea. Menin sille taas kaveriksi ja jonkin aikaa etsittyään ukko löytyi taas.

En nyt sen ihmeemmin ota tuosta touhusta paineita päähäni, kun ei Nevestä hakukoiraa olla tekemässä. Josepan treeneissä ei voi treenata kuin yhden koiran kerrallaan per viikko, enkä aio viedä Riniltä varteenotettavaa treeniaikaa, kun sen varalle on kisasuunnitelmia ja tavoitteita ylipäätäänkin. Haku on ja pysyy Neven hupiharrastuksena ;)

Sitten viimoisena Rini. Rini oli Neven tapaan menossa ensin tekemään jälkeä, mutta sen nenä nousi maasta, kun sanoin sille, että nyt mennään etsimään ukkoja. Rini merkkasi hajun hyvin selkeästi, se lähti lupaavaan suuntaan, mutta kaartoi sitten liikaa oikealle (samalle piilolle, joka oli Nevellä ollut ensimmäisenä). Siinä olisi ollut virheilmaisun mahdollisuus, Rinillä oli nimittäin kiintorulla kaulassa. Onneksi ilmaisu taisi kiintorullalla olla vielä talviunholassa, joten mitään vakavaa vahinkoa ei saatu aikaiseksi. Lähetin Rinin uudestaan, toisella lähetyksellä se upposi hyvin maastoon ja löysi Ainon kahden puun väliseltä polulta, joka oli vähän mättäiden suojassa. Ilmaisuun taisi tarvita pienen avustuksen, ilmaisu onnistui muuten oikein hyvin.

Toiselle pistolle etsittiin lähetyspaikkaa kaukaa. Rini irtosi mielettömän hyvin suorilla, piilo oli mun välimatkakäsityksen mukaan ehkä jopa 50 metriä syvemmällä. Ilmaisussa kesti, ja ihmettelin, että mikä maksaa, kun näin koiran hännän vispaavan vimmatusti ja koiran löytäneen ukon. Rulla tuli lopulta ja näytölle lähdettiin vauhdilla. Maalimiehellä Rinin rullapannan väliin oli mennyt keppi, jota Rini oli sitten onnessaan esitellyt Ainolle tovin, kunnes Aino oli saanut napattua kepin pois. Rini rakastui palkkana olleeseen pehmopalloon, jonka löysin Mallalle maalimiehenä ollessani.

Koirat olivat varsin tyytyväisiä loppuillan, kun olivat treeneissä joutuneet ajattelemaan ihan tosissaan. Ihan mukava hakukauden avaus etenkin Rinillä, niitä lisätreenejä vaan sitten odotellessa...