Sain eilen avaimet uuteen kämppään, joten eilinen päivä menikin sitten tehokkaasti muuttokuormia ajellessa agilitytreenien ohella. Kämppä oli siisti ja hyvässä kunnossa, joten ei ollut kuin tuoda tavaraa sisään. Kaksi farmarikuormaa ehdittiin tuoda Ainon kanssa ennen kuin piti lähteä agilitytreeneihin - ne olisin autuaasti unohtanut, ellei Ainolla olisi parempi muisti ;)

Meillä oli eka kerta Niemisen Virpin vetämänä. Tehtiin perustreeniä, aiheena saada aikaan napakoita käännöksiä. Miten se vaan olikin taas niin julmetun vaikea...

Rata oli siis ihan simppeli, mutta kakkoshypyllä piti saada napakka käännös kolmoselle ilman turhan laajoja kaaria, ja sitä me sitten jankattiin pitkään ja hartaasti. Olin ehtinyt ennen ratapätkää tehda Rinin kanssa yhdellä hypyllä kahdeksikkoa molempiin suuntiin, se meni hyvin ja pystyin ohjaamaan suhteellisen kaukaakin. Mä olin vaan ratapätkällä aina joko myöhässä, tekemässä idiootteja äkkinäisiä liikkeitä, jäin paikalleni seisomaan ja kaikkea muuta älytöntä. Sitten, kun päästiin jatkamaan, temputtiin putken ja puomin kanssa, Rini olisi näistä kahdesta valinnut mieluummin sen putken (ja se ei pysäytettäessäkään näyttänyt millään edes tajuavan, että koko puomi oli siinä olemassakaan). Kyllähän se sitten lopulta noin viiden miljoonan toiston jälkeen ymmärsi, että puomi tosiaan tarkoittaa puomia eikä putkea. Alastulokontaktilla olisi paljon tekemistä, Rini meinasi sykäistä siitä eteenpäin, vaikka palkkasin joka kerta. Putkelle hakeutui hyvin haastavasta kulmasta, seiskahypyllä itkettiin vähän lisää, kun yritin ohjata kaukaa, mutta Rini hyppäsi hypyn takaisin, kun yritin oikaista. Lopulta hyppy saatiin menemään oikein, kun menin itse pyörimään seiskahypyn siivekkeen taakse.

Ei oikein irronnut agilityt eilen. Lähdin treeneihin iloisilla mielin, mutta huumorintaju loppui taas, kun jouduttiin vääntämään eikä millään voitu saada onnistumaan. Liekö Rinillä tassu vielä vaivannut vai oliko se vain kuumuudesta ja jankkaamisesta poikki tai heijasteli taas mun omaa tunnetilaa, mutta sekään ei oikein ollut oma itsensä. Noh, meidän agilityt jää kesätauolle, kun lähdetään perjantaina Joensuuhun, eikä sitten tiedä, miten töiden ja muiden menojen puolesta pääsee Jyväskylässä käymään. Ehkä tauko ja välillä muiden lajien tekeminen tekee meille hyvää ja ihmeitä mun järjettömälle suhtautumiselle jankkaamista vastaan. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun ei tässä lajissa mitään opikaan, jos ei välillä joudu jankkaamaan.

Illalla ajoin vielä yhden kuorman muuttotavaraa, sen reissun jälkeen huusivat jalat, selkä ja käsivarret hoosiannaa. Piiskasin itseäni kuitenkin vielä purkamaan suurimman osan tavaroista, mutta kyllä se kannattikin: kämpästä tuli heti kotoisampi. Koirat olivat päivän viimeistä kuormaa hakiessani jo keskenään uudessa kodissa, ja ihan rauhalliselta niiden elo vaikutti, kun tulin takaisin. Rini rauhoittui heti aloilleen ja Nevekin hetken hössötyksen jälkeen. Yö nukuttiin rauhallisesti, joskin kämppä oli niin julmetun kuuma, että ainakin mulla oli lieviä vaikeuksia saada nukuttua.

Tänään pitäisi yrittää jaksaa jatkaa vielä muuttopuuhia, intoa vähän latistaa tieto, että toisessa osoitteessa on osa kamoista vielä pakkaamatta. Ongelmana on ollut, kun mistään ei tunnu saavan tyhjiä laatikoita muuttoon, vaan onneksi nyt niitä tuli muutama, kun sain eilen entisiä tyhjennettyä. Huomenna Mari tulee Kekkoslovakiasta vuorostaan vierailemaan Tanskaslandiaan ja avuksi perjantaille, jolloin ajetaan pakulla isoimmat huonekalut, jotka ei mahdu mun farkkuun. Perjantaina pitäisi myös ajella Joensuuhun, viikonloppu menee sujuvasti Wallun vahtina Rantakylässä.