Osuvin otsikko päivitykselle pitkään aikaan ;)

Joensuussa ollaan, joskin Rantakylässä Wallun vahtina porukoilla olon sijaan. Mukavasti on mennyt, Wallu on ollut omassa kodissa hyvin rauhallinen, eivätkä nuo mun tytötkään sen ihmeemmin ole paikanvaihdoksesta olleet hämillään. Rini vahtii jonkin verran, mutta siinä nyt ei ole mitään uutta.

Wallun touhuille on saanut tässä ihan naureskella työkseen. Tulin eilen kuuden kieppeillä Rantakylään ja vastaan tuli unenpöpperöinen pikkumies, joka selvästi odotteli mammaa mun sijasta ja oli tästä johtuen hivenen hämmentynyt. Pikamoikkauksen jälkeen sanoin vaan, että lähteekös Wallu tyttöjen kanssa lenkille - sen jälkeen poitsun silmistä rapisivat vähäisimmätkin unihiekat ja ukko oli heti valmis lähtöön. Kurvasimme Siprin metsiin, kun Jamiksella on kuulemma menossa sotaharjoitukset, sinne ei vissiin parane mennä reikiä hakemaan ;)

Koirat pöyhöttivät lenkillä sulassa sovussa keskenään. Lenkin päätti koirille varmasti kuuman päivän päätteeksi vilvoittava pulahdus Siprin lenkin varrella olevaan lampeen. Heittelin koirille keppiä jorpakkoon, josta ainakin Wallu ja Neve olivat mielissään. Rini arveli, ettei järveen toinna mennä, jos kepin saanti ei ole 120%:sen varma juttu.

Wallu oli kovin tohkeissaan huomatessaan, että tytöt tulivat sen kotiin. Se oikein rinta pöyheänä uudesta paikasta tohkeissaan oleville tytöille välillä piti vähän jöötä, jotta neidot muistaisivat, kenen kodissa oikein olivat ;) Koirat rauhoittuivat kuitenkin nopeasti, joten ilta meni leppoisasti. Mun ilta sen sijaan oli yhtä ongelmanratkaisua, kun olin niin häkeltyneenä kaikista huippuelektroniikan hienouksista. Ennen kuin pääsin pelaamaan pleikkarilla vanhaa kunnon tasohyppelypeliä mun piti telkkarin avaamisen lisäksi selvittää, kuinka kapulan saa toimimaan ja miten telkkariin saa äänet - tuollainen kotiteatteri oli aivan liian luksusta mun ymmärrykselle. Kun ongelmat sai selvitettyä, ilta meni varsin sujuvasti laajakuvanäytön ja kapulan ääressä koirien tuhistessa syvässä unessa siinä lähimaastossa. Wallu tosin iltaruoan jälkeen taisi olla huomiota ja rakkautta vailla, kun se onnistui jostain löytämään mustekynän, jonka se pisti pienen pieniksi palasiksi ja kantoi mulle sitten niitä palasia yksitellen.

Yö nukuttiin rauhallisesti ihanan viileissä oloissa, mun uudessa kämpässä oli niin tuskastuttavan kuuma, etten saanut siellä nukuttua öisin juuri ollenkaan. Ei siis ihme, että täällä sitten nukutti - ja herättyäni päivän ollessa jo pitkällä oli silti sellainen olo, kuin olisin jäänyt rekan alle ja saanut nuijasta takaraivoon. Käytin koirat pihalla ja tarjoilin aamuruoan, jonka jälkeen chillailtiin jälleen elektroniikan parissa myöhäiseen iltapäivään, kunnes suuntasimme taas Sipriin lenkille. Tällä kertaa ulkoilutin kameraakin seuraavanlaisin tuloksin:

Tässä jokunen variantti Wallun pääkuvia, joista en vaan osannut valita vain yhtä näytille laitettavaksi ;)

Likat

Wallu kera neitojen

Elämän pieniä ylämäkiä

Mutta kun minä sen kepin halusin!

Keppi jäi järveen

Yhdessä on helpompaa?

Hepuli rannalla

Onnellinen Nessu

Kuten kuvistakin näkee, Rini jatkoi tänään samalla linjalla kuin eilen, eikä sitä juurikaan tavattu jorpakon puolella. Wallukin lopulta luovutti kepin perässä järveen hyppimisen, kun "minä takuulla saan sen!" -asenteella varustettu Neve teki surmanloikkia kepin saadakseen. Wallu päätyi ruikuttamaan rannalla niin että koko Sipri raikasi, vaan harmi, kun ruikuttamalla sitä keppiä harvemmin saa. Sen kerran, kun Rini sai anastettua Wallulta kepin suusta, se sai hepulin, ja juoksutti sekä Neveä että Wallua pitkin rantaa ja mättäitä. Jorpakossa uiskentelun jälkeen kävimme kävelemässä saman lenkin kuin eilen ja palasimme vielä lopuksi uudestaan uiskentelemaan, kun kaikki kolme suuntasivat sinne suorilla lenkkipolun varrelta.

Porukka on taas aika rauhallista sorttia, mitä nyt välillä vähän jotain epämääräistä ynähtelyä kuuluu sieltä täältä. Wallu viihtyy hyvin tuossa mun vieressä sohvalla kerällä nukkuen, taitaa olla mammaa ikävä. Mun vahtityöt tosin päättyvät jo huomenna, joten kovin pitkään ei pikku-ukon tarvitse enää mammaa odotella. Parin viikon päästä on tiedossa lisää koiranvahtikeikkaa, kun Mari lähtee Heidin häitä juhlistamaan.