Eilen oltiin perinteiseen tapaan Muuramessa agilityä treenailemassa. Arvelin, että kun käyn koirien kanssa Haukkiksessa tallustamassa vähän yli tunnin lenkin, saisin Riniin jonkinlaista tolkkua, mutta turha toivo. Kuten Heli eilisessä treeneissä totesi, Rinin on sen tyylin koira, joka voisi työkseen tehdä päivittäin agia kahdeksan tuntia ja seuraavana aamuna tulla taas töihin huomaamalla esteet ja toteamalla "Cool!"

Viime viikkojen radoissa on ollut jo haastetta, vaan liekö tuo ihme: viime viikon radasta tuli tieto jälkeenpäin, että se oli kakkosluokan rata, ja eilinen rata oli sitten kuulemma kolmosluokasta. Rata näytti tältä:

Radasta kiinnostuneet: yrittäkää tihrustaa, präntti on aika pientä.

Rini da Mennyt Agilitystä Sekaisin kertoi jo maneesiin sisään tullessaan, millä mielellä treenit mentäisiin. Se loikki ja pomppi vasten, kyttäsi minua sillä katseella - se on aina merkki siitä, että tällä kertaa Rini vie ja ohjaaja vikisee - siinä vikinän ohella olis sit parempi olla pirun nopea erityisesti kintuistaan.

Olin ehkä vähän jäljessä jo heti alussa ennen A:ta, mutta Rinissä on se hyvä puoli, että se paikkailee aika hyvin mun tekemiä virheitä. Olin ajatellut hoitavani sarjahypyt tekemällä valssin hyppyjen 6 ja 7A väliin, mutta en yksinkertaisesti ehtinyt. En tiedä oikein itsekään, millä ihmeen opilla sain silti koiran heitettyä hypyn yli mun edestä ja suorittamaan 7B:n. Olin koiran tiellä oikeastaan vasta 7C:lle mennessä, siinä se edestä heittäminen ei enää toiminut ihan niin hyvin. Koira kuitenkin meni, suoritti 8-hypyn oikein ja putkella päästiin taas asian ytimeen. Tällä kertaa keppikäskytys oli ajoissa, koira teki kepit moitteettomasti loppuun saakka ja taas mentiin putkeen. Sitten alkoivat ongelmat.

Putken jälkeisellä hypyllä koiralle oli epäselvää, minne oltiin menossa - käskytys siis myöhässä. Sain Rinin tulemaan keinulle, mutta aikaa tärvääntyi hillittömästi suuressa kaaressa, jonka koira joutui tekemään. Aikaa ei meillä treeneissä vielä kytätä, mutta yritän pikkuhiljaa viritellä itseäni ajattelemaan asioita kisojen näkökulmasta. Keinu meni musta ihan ok, mutta muistelen Seijan antaneen noottia kamalasta keinun alastulokontaktista. Keinun jälkeinen hyppy oli ok, vaihdoin ristikkäiseen käteen, jotta saisin blokattua koiran menemästä väärälle hypylle (5), mutta olin niin jäljessä, että koira ehti väärälle hypylle ennen kuin ehdin suutani aukaista. Otettiin uudestaan toiselta putkelta, mutta taas koira ehti väärälle hypylle. Kolmannella yrityksellä sain sen verran etumatkaa, että ehdin väärän hypyn eteen juuri ratkaisevalla hetkellä, koira suoritti oikean hypyn ja päästiin jatkamaan. Puomin alastulokontaktista taisi myös tulla noottia. Lähdin kiirehtimään pituudelle, mikä johti viimeisen palikan kaatumiseen, toiseksi viimeinen pysyi kuulemma tuurilla pystyssä. Otimme uusinnan rauhassa, jonka jälkeen kuvio meni paremmin. Palkkauksessa koira vaan tuli suoraan wubban sijasta koordinaatiohäiriön takia sormille, minkä ansiosta pääsin harjoittamaan hieman ensiapua. Tänään vasen etusormi jo pelittää pienestä turvotuksesta ja komeista mustelmista huolimatta, eilen ei blogipäivityksen naputtelusta olisi tullut yhtään mitään.

Eilisestä taas viisastuneena: vaikka koira olisi sillä mielellä, pitää itse muistaa olla rauhallinen. Rinin kanssa ei saa kiirehtiä! Jos tuossa mielentilassa mennään rataa tekemään, Rini tarvitsee napakamman ohjauksen.

Videota treeneistä seuraa, jahka saan videopätkää kuvaajalta ;)