Viikko on taas hurahtanut sujuvasti kiireiden keskellä. Täytynee pitää jo saavutuksena, että olen yhä hengissä - tenttimäärät ovat olleet aika kamalat. Pahin on onneksi ohi, ensi viikolla on enää lääkehoidon tentti ja laboraatioiden näyttökoe. Sitten alkaa loma!

Koirien osalta viikko on ollut taas tylsä. Ellin kanssa tosin pidimme alkuviikosta ahkerasti ma-ke-iltoina opintopiiriä, joka huipentui aina illasta käytävään lenkkiin. Rini on ollut aivan innoissaan päästessään taas Katlan kanssa riekkumaan ja Neve juoksee riemuissaan muiden mukana.

Viikolla heräsi Ellin kanssa myös mielenkiintoinen aate: mitä jos alettaisiin tehdä koirille pohjia viestiin! Viikon ajan asiaa kypsyteltiin mielissä, minä lueskelin vähän aiheesta artikkelien kautta ja tein jonkinlaista sotasuunnitelmaa. Tänään oli viimein aikaa aamusta lähteä viestiä kokeilemaan.

Kävimme ensin Haukkiksessa koiria vähän juoksuttamassa, että olisivat ainakin lämpimät ennen juoksemista töiden ohessa. Hivenen kyseenalaisen kivi-sakset-paperi -erän jälkeen minä päädyin aloittamaan Neven kanssa. Lähdettiin työstämään viestiä niin, että Elli heilutteli Neven nenän edessä namipurkkia ja lähti iloisesti Neveä huudellen juoksemaan pitkällä tiesuoralla eteenpäin. Aina niin kovin hiljainen Neve oli niin innoissaan, että intoutui haukkumaan. Odotin, että Elli pysähtyi (välimatkaa tuli varmaan sellainen 50 m) ja Neve hiljeni, ja päästin sitten juoksemaan. Neve da Aropupu juoksi hillitöntä kyytiä Ellille ja nautiskeli makkaroista. Elli kävi sitä vähän kävelyttämässä hihnassa ja syötteli lisää makkaraa, ettei Neve kiirehtisi takaisin mun luo heti tilaisuuden tultua.

Minun ei olisi Neveä varmaan tarvinnut kuin nimeltä kutsua, mutta juoksin vähän matkaa karkuun ja heiluttelin palkaksi ottamaani vesilelua. Vitsi mikä vauhti! Neve loikkasi suoraan leluun kiinni ja taisteli lelusta ihan kunnolla. Otin sen kiinni hihnaan ja leikin vähän lisää, jonka jälkeen annoin Ellille merkin juosta vähän kauemmas (n. 60 m välimatkaa). Neve haukkui taas ja oli innolla ryntäämässä perään. Kun se sai luvan lähteä, se pinkoi taas sen, minkä jaloistaan pääsi. Elli palkkasi Neven taas makkaroilla ja toi leikittäen pois. Mahtavaa! Mitään en lajista ymmärrä, mutta hauskaa oli meillä ihmisillä ja varsinkin Nevellä :)

Olin välissä apuohjaajana Katlalle. Tarkoitus oli ottaa Katlan jälkeen viestitreeni vielä Rinillekin, mutta autosta Rinin ottaessani huomasin, että viime viikonloppuna tappelussa tullut kynsivallin haava oli auennut Haukkiksessa juostessa. Rini ei sitten päässytkään juoksemaan tällä kertaa, vaan ajeltiin meille puhdistamaan haava ja katsomaan, mikä tilanne tarkemmin oli. Haava ei onneksi ollut kuin vähän auennut reunasta. Nyt sitten lepäillään rauhassa taas sen aikaa, että saadaan haava kunnolla parantumaan, ja seurataan, ettei se vaan tulehdu.

Treenien jälkeen pakkailtiin auto täyteen, haettiin Aino koulusta ja käännettiin auton nokka Helsinkiä kohti. Aino ja Elli ovat koirineen menossa messariin molempina päivinä, ja minä päätin lähteä sivistämään itseäni ja turisteilemaan ensimmäistä kertaa Voittaja-näyttelyyn, kun nyt sopivasti Pohjoismaiden Voittaja on vielä samana viikonloppuna. Mun tytöt eivät kehiin ole menossa, mutta pääsevät mukaan ihmettelemään pääkaupunkiseudun hälinää.