Tänään ajeltiin Valkeakosken tuntumaan Toijalaan - Kylmäkoskea paikka taisi tarkemmin määriteltynä olla. Paikannimiä oli vaikka muille jakaa, mutta pääasia lienee kuitenkin, että paikan päälle löydettiin ja päästiin kuvaukseen. Kuvauksessa esiintyi Neve.

Pääsimme kuvaukseen melkeinpä heti tultuamme - aikataulut olivat edellä ja me onnistuttiin eksymäänkin matkan varrella. Onneksi Minna oli tulossa katsomaan testiä, joten löysimme hänen avullaan paikan päälle.

Kävimme tyttöjä vähän juoksuttamassa metsänreunassa. Minna totesi osuvasti, että tytöt ovat ihan pölhöjä molemmat - tottahan se on ;) Molemmat käyttäytyivät vielä niin äärimmäisen esimerkillisesti, kun pomppivat ja riehuivat kuin hullut. Rini yritti hakea Minnan huomiota hyppimällä kasvojen korkeudella; neiti ilmeisesti arveli, ettei Minna voi olla huomaamatta, jos loikkaa niin korkealle. Taisivat neidit muistaa, kenen luona ovat syntyneet ;) Varsinaisia tokolupauksia molemmat, kun mun kiellot ja käskyt menivät kuuroille korville.

Mua ei jännittänyt Neven kuvaus ollenkaan - kummallista, koska Rinin kanssahan olen jännittänyt kaikkea mahdollista ja vähän mahdotontakin. Jännitys nousi vasta, kun testiavustaja kertoi, että mulla on kaksi minuuttia aikaa saada koira haltuun sen jälkeen, kun testijohtaja käskee koiran ottaa kiinni. Muissa osa-alueissa ei niinkään huolta, mutta se leikki - Nevehän ei tuo mulle mitään leluja takaisin, kun niillä on paljon kivempaa leikkiä yksin. Onneksi sain vinkin, että testijohtajalla on toinenkin lelu mukanaan. Jännitys helpotti ja katosi vähitellen kokonaan.

Neve oli kautta testin äärimmäisen kiinnostunut yleisöstä. Olihan siellä Minna katsomassa ja Elli kuvaamassa - molemmat oikein hyviä houkuttimia. Nevelle kelpaa vähän vieraammatkin paremman puutteessa, saattaahan sieltä saada vaikka rapsutuksia.

Käsittelyssä ja kontaktissa Nevellä ei ollut mitään ongelmia. Se ei ole kovin hanakka tarjoamaan vieraalle kontaktia, mutta lähtee kyllä vieraan matkaan ongelmitta.

Leikki meni juuri niin kuin olin ajatellutkin sen menevän. Neve innostui leikkimään, mutta sen ote eli - se paranteli otettaan koko ajan. Kun koira sai lelun, sain testijohtajalta toisen tilalle ja sen avulla houkuteltua Neven tarpeeksi lähelle, jotta sain sen kiinni.

Takaa-ajossa koimme jännityksen hetkiä. Olin mielessäni niin varma, että Neve lähtee vieheen perään, mutta sepä ei ensimmäisellä kerralla lähtenytkään. Se seurasi viehettä koko ajan, mutta hinkua perään sillä ei ollut. Kävimme kääntymässä vieheen lähettyvillä ja kävelimme takaisin aloituspisteelle, josta sama kuvio lähti alusta liikkeelle. Tällä kertaa Neve lähti vieheen perään ja juoksi sille asti. Se haisteli saalista, kävi välissä ihastelemassa syysmaisemia ja takaisin tullessaan nappasi kiinni saaliiseen ja tappoi sen kunnolla. Arvioinnissa lukee kuitenkin, että se vain haisteli, koska tuon tapporeaktion olisi pitänyt tulla 5 sekunnin sisällä saaliille pääsystä, jotta se olisi lomakkeeseen kirjattu. Neve lähti kantamaan saalista mullepäin - harmi vaan, kun neiti totesi sen aika moneen otteeseen olevan kiinni narussa ;) Sain koiran helposti kiinni, ja matka jatkui.

Aktiviteettitasoa arvioitaessa Neve oli rauhallisempi kuin olin ajatellut sen olevan. Se seisoi mun vierellä, vaihtoi välillä paikkaa ja seisoi taas. Ihan lopussa se vinkui pari kertaa, mutta pääasiallisesti se kuitenkin oli melko rauhallinen.

Etäleikki oli mielenkiintoista katseltavaa. Neve vaikutti kiinnostuneelta leikkivästä avustajasta, mutta kun se pääsi irti, se näki parhaammaksi lähteä yleisöä katsomaan. Neiti kulki yleisön ja mun väliä eikä välittänyt puhuvasta leikkijästä sen enempää. Kun leikkijä alkoi hyppiä linjalla lelun kanssa, Neve kiinnostui avustajasta. Avustajalle saakka se ei kuitenkaan koskaan mennyt - se kävi pari kertaa kääntymässä parin metrin päässä ja tuli sitten takaisin.

Olin mielenkiinnolla odottanut, miten Neve haalariin reagoi. Sen reaktiot olivat suunnilleen sitä luokkaa, mitä olin ajatellutkin niiden olevan - pieni väistö, mutta ei mitään sen enempää. Ainoa yllätys oli, että Neve ei mennyt suorilta katsomaan haalaria, vaan tarvitsi minun tukeni puoliväliin saakka. Haalari oli ensinuuhkaisulta selvitetty, sen jälkeen Neve ei noteerannut sitä mitenkään.

Räminälaitekin oli mielenkiintoinen. Reaktio oli hyvin samantyylinen kuin haalarilla: pieni väistö, mutta Neve katsoi ärsykettä koko ajan. Räminälaitteelle Neve meni aivan omin avuin. Yhden kerran se palautuskävelyillä vilkaisi laitosta päin, mutta muuten asia oli sillä selvä.

Aaveita Neve katseli tarkkaavaisena, muttei kokenut niitä mitenkään uhkaaviksi. Sen sijaan yleisön joukkoon olisi ollut kiva pujahtaa... Neve pysytteli koko ajan mun edellä, vilkuili yleisön ja aaveiden välillä. Kun aaveet alkoivat olla lähellä, Neve oikaisi itsensä ja oli musta sen näköinen kuin olisi ollut menossa aaveita vastaan. Irti päästessään Neve kuitenkin katsoi kivemmaksi mennä yleisön joukkoon. Menin aaveen eteen, kutsuin Neveä ja aloin jutustella aaveen kanssa, Neve tuli heti paikalle ja otti kontaktia aaveisiin. Ei sillä ollut aaveiden kanssa mitään ongelmaa missään vaiheessa, enkä usko, että neiti jätti menemättä, koska olisi pelännyt tai kokenut itsensä uhatuksi. Aaveet eivät vaan neidin mielestä kuuluneet käsillä olevien mielenkiintoisten juttujen kärkijoukkoon.

Leikissä Neve oli aktiivinen entiseen tapaan, ote ei vaan enää elänyt samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla. Tuomari sanoi tähän, että koira oli testin aikana oivaltanut, että lelussa kannattaa pysyä kiinni, jos sen meinaa saada. Tiedä häntä. Rini teki aikanaan saman jutun: sen ote parani toisessa leikissä, ja tässä tapauksessa tuomarit sanoivat, että sillä oli testistä kuitenkin niin paljon tullut pönttöön tavaraa, että ote on sen takia parempi. Jaa-a.

Leikin ollessa kuumimmillaan kuului ensimmäinen laukaus. Neve päästi irti lelusta ja kääntyi katsomaan laukauksien suuntaan, mutta jatkoi leikkiä. Toisen laukauksen kuullessaan se ei enää reagoinut. Passiivisena aikana se vilkaisi molemmilla kerroilla laukauksien suuntaan, muttei reagoinut sen ihmeemmin.

Loppuarvion aloitti huuto yleisöstä: "Onko koira myytävänä?" xD Arvannette vastauksen. Loppuarviossa tuomarit korostivat Neven uhkaeleettömyyttä ja sosiaalisuutta, jotka molemmat näkyivät koko testin ajan. Aggressiivisuus ei noussut missään vaiheessa testiä, ja neiti aina tilaisuuden tullen surffasi yleisön ja mun väliä. Koko testin aikana se ei päästänyt ääniä aktiviteettitason kahta vinkua lukuun ottamatta - melkoinen ero Rinin rinnalla, jonka testissä ääntä ei turhia säästelty ;) Kaikkein parasta koko testissä oli kuulla tuomarilta, että näiden parin kuukauden aikana olemme Neven kanssa onnistuneet luomaan hyvän luottamukseen pohjautuvan suhteen toisiimme - Neve hakee minusta tukea (ei se sitä kyllä kauheasti kuvauksen aikana tarvinnut) ja luottaa minuun. Ihana oli kuulla myös Minnalta ennen testin alkua, että Neve on ihan mun koira. Kuvauksesta jäi hyvä mieli, ja jollain tapaa katson kyllä Neveä vähän toisella tapaa nyt - ja toivon mukaan ymmärränkin sitä vähän paremmin.

Nyt sitä jäädään sitten jännityksellä odottamaan, milloin me päästään luonnetestiin.

Kuvausta oli seuraamassa myös Terhi, jolla oli siskosten isä Pirate mukana. Kerrankin oli kamera matkassa oikeassa paikassa, tytöt pääsivät siis hetimiten potrettiin isänsä kanssa. Kuvia mulla ei ole ollut laittaa blogiin vähään aikaan, joten tässä yksi sellainen: