Päivitykset tulee näköjään aina päivän myöhässä. Eilen käväistiin Heinävedellä Ainon ja karjisten kanssa tervehtimässä Rinin Taavi-veljeä. Päivän missio oli trimmata Taavin mahanalusen karvoja, jottei Taavi näyttäisi ihan jalattomalta. Trimmauksen tulos miellytti silmää kovasti.

Taavi ei lainkaan pahastunut, että siskolikan lisäksi joukkoon liittyi karjiskaksikko Malla & Seela. Koirilla oli lystiä niiden riehuessa pitkin rantaa ja pihamaata.

Muakin pelottaisi, jos Seela hyökkäisi mun kimppuun tuolleen ;)

Seelanpaimennustuokio

Kamera tarkensi ihanasti Mallan kaikenkertovaan ilmeeseen...

Taavi ja karjistytöt

Taavi piti kovasti pikkuisesta Seela-neidistä ;)

Tämän aamun aloitti ajomatka Liperiin Olivian nyppimistä varten. Veimme Ollin nypittäväksi Liisan kanssa ja ajelimme Helin luo odottelemaan Olivian trimmin valmistumista. Hupsun Rubin jälleennäkemisen riemulla ei ollut rajoja, ja se lähti oikein mielellään meidän kyytiin, kun oli aika hakea Olivia. Minä opettelen siis vaihteeksi jälleen elämää kahden koiran kanssa.

Marin kanssa oli viikonloppuna puhetta, että hän tulisi meille katsomaan Rinin luonnetestivideota. Tänään sitten tavattiin meillä, käytiin juoksuttamassa vähän koiria tuolla Timberjackin nyt jo varmasti kuuluisaksi tulleella aukealla ja katsottiin videota. Mie treenasin vähän koirien kanssa Maria odotellessa meidän taloyhtiön parkkipaikalla.

Rubilla oli hommat hyvin muistissa. Seuraaminen sujui hyvin namin kanssa, maahanmenot neiti muisti hyvin ja saimmepa tehtyä muutamat liikkeestä maahanmenotkin. Teimme myös isolla namiavustuksella pari liikkeestä istumista. Otin lyhyen paikkamakuunkin tuossa takapihalla, kun kävin hakemassa sisältä lisää namia.

Rinin kanssa tein pätkän seuraamista, joka meni hyvin, liikkeestä istumisen, jonka neiti muisti jälleen kokeen jälkeen sekä kaukokäskyjä. Kaukokäskyjen vaihdoista istuminen tuottaakin yllättäen ongelmia, kun Rini seisoisi paljon mieluummin. Olin kuitenkin tyytyväinen vaihtoihin, kun tuota edistämistä ei enää ole niin paljon.

Mari tulikin sopivasti Wallun kanssa, kun lopettelimme kaukkareita Rinin kanssa. Kävelimme metsän reunaan ja päästimme koirat irti. Alkuun kolmikko spurttaili kovasti, mutta rauhoittui sitten. Wallu ja Rubi tervehtivät kohteliaasti toisiaan, mutta mihinkään sen suurempaan kumpikaan ei toisen suhteen ryhtynyt. Tätä osasin vähän odottaakin, kun Rubilla ja Rinilläkin meni aika pitkään ennen kuin ne innostuivat toistensa seurasta.

Otin kameralla lenkin päätteeksi pari poseerauskuvaa kolmikosta:

Tästä kulmasta...

...ja sitten toisesta.

Kiitos käynnistä Mari ja Wallu, oli kiva nähdä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia!

Loppuilta on meillä vierähtänyt elokuvaa katsellessa ja ihan vaan rauhoittuessa. Tästä tämä arki taas hiljalleen palaa uomiinsa, vaikka reissunjälkeinen väsymys on ollut ihan karmea.