Kävimme koirien kanssa päivällä Selkiellä eksymässä, mutta takaisin onneksi löydettiin. Rinilla ja Rubilla oli metsässä superkivaa, ja Rubi pääsi useampaan otteeseen jonkin hyvän hajun jäljelle, kun se sai vähän väliä hillittömiä spurttikohtauksia. Rini keskittyi lähinnä kerjäämään nameja ja pyörimään sammalmättäillä.

Illasta ajeltiin Liperiin viemään Rubi pariksi päiväksi kotiin. Kylläpä Rubi innostuikin Helin näkemisestä! Vielä jälleennäkemisen riemulta riitti vähän huomiota minullekin, joten kenties Rubi ei koe kauhean vastenmielisenä sitten viikonlopun jälkeen takaisin tulemista.

Liperin keskustasta ajelimme Miimin luo juhlistamaan Unelman 9-vuotissynttäreitä. Minä olin tietysti viimeisenä paikalla, mutta soluttauduin sulavasti mukaan kekkereihin. Unskin synttäreillä olikin valtavat tarjoilut, jossa riitti mutusteltavaa vaikka kuinka paljon. Oli kiva tavata myös kavereita pitkästä aikaa, tuntuu, että viime näkemästä oli ikuisuus.

Pihalla Rini pääsi haastamaan Wallun makkaransyöntikilpailussa. Rinsessa jäi Wallulle kakkoseksi, mutta pääasia, että makkara oli hyvää ;) Piha oli täynnä tuttuja ja vähän vieraampiakin kavereita, joista varsinkin Unnu ja Hertta ihmettelivät kovasti, että kuka tämä pihalle eksynyt plyymerle oikein on.

Ilta oli jo pitkällä, joten porukka harveni, mutta me jäätiin Rinin kanssa vielä paukkutreeneihin. Tosi outoa kirjoittaa tämmöistä, mutta Rini vaikutti olevan jopa innoissaan, kun se näki kissanruokapurkit.

Menimme Miimin pihalle rakenteilla olevan lammasaitauksen toiseen päähän ja lähdimme sieltä kävelemään pihan toisessa päässä seisovaa Miimiä kohti. Rinillä on varmaan joku napsahtanu päässä, kun se vaan pää ja korvat pystyssä eteni koko ajan, eikä se vaikuttanut kuulevan laukausta ollenkaan. Toinen laukaus otettiin, kun seisoimme paikallaan. Rinin oli tarkoitus seisoa vierelläni, mutta koira on liian hyvin koulutettu, kun se sitkeästä yrityksestä huolimatta aina vaan istui mun sivulle. Toiseenkaan laukaukseen se ei reagoinut mitenkään. Miimin luvasta kaivoin namipurkin taskusta ja palkkasin neidin kissanruualla sekä naruleikillä.

Rini esitteli innoissaan Miimille naruleluaan ja sai paljon rapsutuksia. Rini on edistynyt paukkuharjoituksissa hienosti. Oli mukava ajella kotiin, kun vähän kehnosti mennyt päivä parani hieman iltaa kohti Unelman juhlien, kavereiden näkemisen, hyvän ruuan ja onnistuneiden treenien ansiosta. Kiitos kaikille, erityisesti Miimille ja Unelmalle!

Koti on tuntunut hiljaiselta, kun ei ole kuin yksi koira. Kummasti tuossa puolessatoista viikossa ehti tottua Rubin iloisesti vatkaavaan häntään, muiksiin ja jatkuvasti lipovaan kieleen. Rinille hengähdyspäivät tulevat kuitenkin tarpeeseen, siitä kertoo jo sekin, että neiti tänään kotiintulon jälkeen on nukkunut sikeästi omalla paikallaan sängyn alla.