Uurastin ahkerasti aamupäivän kouluhommien parissa, joten iltapäivästä saattoi sitten ottaa vähän rennommin. Kävimme Rinin kanssa kaupunkikävelyllä ja syötiin torilla jätski. Rini keräsi jälleen katseita ja ihasteluita, ja neitiä onkin mukava kuljetella mukana, kun se on niin rauhallinen.

Ennen jälkitreenejä kävimme katsomassa Liisan ja koirien kanssa Varaslammen rannalla Iita-karjista. Iita olikin virkeä vanhus, eikä siitä olisi millään uskonut, että se täyttää kesällä jo kymmenen.

Iita on aika upea, eikö vaan?

Jälkitreeneissä pohjustettiin aluksi asiaa teoriassa, mikä tulikin tarpeeseen. Meillä on kiva treeniryhmä ja Kilpeläisen Lea vetäjänä, joten osaavissa käsissä ollaan. Tallasimme tänään koirille jo ensimmäiset jäljetkin.

Koska Rinillä on jo jonkin verran kokemusta jäljestyksestä, sain tehdä sille jo vähän pitemmän jäljen. Tallasin sellaisen vajaan 100m suoran, joka tosin loppua kohti hieman kaartui, makkaraa n. metrin välein. Jälki sai vanheta hetken, kun ensin seurattiin ensimmäisten jäljenajoa, ja sitten valmistelin Rinin.

Rini oli ihan into piukeana. Olin hieman skeptinen, kuinka homma toimii, kun Rini vaan loikki ja pelleili. Aussie yllättää sitten aina juuri silloin, kun sitä ei osaa odottaa, sillä Rinihän painalsi jäljelle minuun vilkaisemattakaan, löysi itse jäljen alun ja hoiti homman perinteisesti kotiin ;) Lea tuli meidän perässä ja sanoi, että tuo namien väli oli Rinille juuri sopiva - se etenee hitaasti, mutta tarkasti. Namien perässä Rini ei siellä kuitenkaan selvästi juokse, sillä se sivuuttaa nameja ihan selvästi jäljellä edetessään. Jätin jäljelle loppupalkaksi puun taakse wubban (jälki päättyi puun viereen), mutta Rini vain haisteli sitä ja oli jatkamassa matkaa - ei siis voinut leikkiä, kun "työt oli kesken". Neiti intoutui leikkimään sitten, kun poimin wubban ja sanoin, että jälki loppui jo, mutta leikkiä olisi tarjolla ;)

Päivän parasta antia oli tietenkin Lean loppukommentti: Rinistä tulee hyvä jälkikoira ;)