Ihan näin ensimmäisenä: hauskaa vappua kaikille blogimme seuraajille!

Ajassa taaksepäin eiliseen. Sain alkuviikosta torstaille hälytyksen töihin, joten aamupäivä meni töissä. Kuulin kämppikseltä sitten töistä tultuani huonoja uutisia, että Rubi oli ulvonut poissaollessani. Nyt toivon kovasti, ettei se ole jo viikolla yksin ollessaan huutanut, koska kerrostalossa siitä tulee aika varmasti sanomista, jos sitä jatkuu pitemmän aikaa. Kämppis oli onneksi aamulla puuttunut huutamiseen heti, ja Rubi oli loppuajan ollut hiljaa kiltisti.

Työpäivän jälkeen lähdimme kolmeksi treenaamaan Linnunlahden kentälle tottista Tuijan ja Vilun kanssa. Olin taas vähän etuajassa, joten otin Rubin kanssa jo vähän treeniä. Tein kokeiluna niin, että jätin keskiviikkona koirien iltaruuat antamatta, jotta näkisin, miten se Rubin tekemishaluun vaikuttaa - Rini jäi ruuatta lähinnä tasa-arvon nimissä.

Treeneissä olikin tarjolla superherkkua. Närpin tiistaina syömättä jääneet kanankoivet sopivankokoisiksi palasiksi ja otin ne treeneihin palkaksi. Tarjolla oli myös lisää broilerpyöryköitä.

Rubi oli treeneissä kuin ihan eri koira. Se teki innokkaasti seuraamista, vaikken enää koko ajan tsempittänyt sitä. Rubi tekee hyviä seuraamispätkiä, mutta pitkään sen vire ei vielä kestä, enkä kovin pitkiä pätkiä siltä vaadikaan. Eilinen luoksetulo oli tosi vauhdikas ja näytti jopa mun silmään juuri siltä, miltä sen pitääkin näyttää! Teimme maahanmenojakin, mutta niiden kanssa saadaan edelleen tehdä töitä. Olen ottanut Rubin kanssa myös lyhyitä paikkamakuita, ja Rubi pysyy ainakin toistaiseksi hyvin.

Jottei jäätäisi jankkaamaan aina vaan samoja asioita, tein Rubin kanssa A:ta. Rubi oli hiukan ihmeissään esteestä, mutta onneksi se on niin ahne, että se on valmis tekemään namipalan eteen lähes mitä tahansa. Kehuin ensin, kun Rubi nousi A:ta vasten, palkkasin, kun se vähän hyppäsi. A:n yli neiti meni, kun otettiin vähän vauhtia, ja avustin namikädellä A:lle ja sieltä alas.

Otin Rinin kanssa välissä metristä pk-estettä noudon kera. Hyppytekniikka vaatii hiomista, sillä Rini meinasi kaataa koko esteen räiskiessään sen kanssa milloin mitenkin. Jouduin myös aika tehostetun avun antamaan, jotta neiti osasi hypätä myös esteen takaisin. Metristä ollaan kyllä treenattukin niin vähän, ettei ole ihme, kun joutuu koiraa avustamaan.

A sen sijaan sujuu Rinin kanssa hyvin. Se noutaa mukavasti ja kiipeää itse takaisinkin, kun tykkää A:sta niin kovasti. Riehuin Rinin kanssa lelulla ja tein pari tasamaanoutoakin. Rinin kanssa panostetaan tällä hetkellä siihen, että meillä molemmilla olisi aina treenatessa tosi hauskaa.

Otin Rubin vielä lopuksi tekemään lyhyttä seuraamispätkää niin, etten koko ajan pitäisi namia kädessä. Neiti tuli hyvin mukana. Mun pitäisi ehdollistaa Rubi vielä naksuttimelle, niin siitä saisi apua palkkaukseen.

Illalla jätin Rubin kämppiksen hoiviin siksi aikaa, kun kävin juoksuttamassa Rinin, Raian ja Olivian Kulhon soramontulla. Mulla on talvirenkaat vielä auton takaosassa viemässä tilaa, joten oli melkoinen työ saada kolmikko mahtumaan häkkiin murmattavan Rinin kanssa. Rubia en uskaltautunut ottamaan mukaan messiin lähinnä siksi, etten tiennyt, miten Raia ja Rubi tulevat juttuun. Raia oli lenkilläkin jotenkin ihan erilaisen oloinen, lieneekö vierailu sulholaan tuottanut tulosta. Olivia juoksi omia teitään suurimman osan ajasta, mutta lähdin onneksi myös takaisin kolmen koiran kanssa.

Rubi sai heti lenkin jälkeen laatuaikaa yksinään mun kanssa, kun lähdin sen kanssa sitten kahdestaan lenkkeilemään. Käveltiin metsässä ja leikittiin kepeillä, ja Rubi oli ihan innoissaan leveä karjakoiran hymy naamallaan. Annoin Rubin rauhassa kulkea omia teitään ja nauttia vapaanaolon riemuista.

Tänään kävimme vapun kunniaksi Josepan järjestämässä match show'ssa. Olin aamulla vähän kahden vaiheilla, lähdenkö vai jätänkö väliin, mutta sitten ajattelin, että pitää ihmisen kantaa kortensa kekoon yhdistyksen hyväksi. Otin molemmat koirat mukaan reissuun.

Olimme hyvissä ajoin perillä, joten ehdimme hyvin ilmoittautua ja tavata tuttuja. Virittelin häkin varjoon, jottei tarvitsisi koko ajan vahtia molempien kanssa, mihin suuntaan kumpikin on menossa, ja toisaalta sitten siksi, että molemmat pääsisivät halutessaan rauhoittumaan jonnekin. Molemmat rauhoittuivat nopeasti hälinään ja käyttäytyivät esimerkillisesti.

Rini esiintyi ensin, omalla neitimäisellä sievällä tavallaan, ja sai punaisen nauhan. Rubin kanssa menin kehään melkein heti Rinin jälkeen. Rubi esiintyi muuten hienosti, mutta käsittelyssä se oli sitä mieltä, että tulee mieluummin mun syliin kun antaa tuomarin hiplata. Rubi sai sinisen nauhan, mikä oli toisaalta helpotus, niin pystyisin itse handlaamaan molemmat isoissa kehissä.

Rubi esiintyi jo paljon paremmin isossa kehässä, ensimmäisen kerran kehään mennessämme se nimittäin näytti hieman paineistuvan pelkästä kehään astumisesta. Rubi kulki mukavasti ja seisoi hienosti, seisominen kun ei ensimmäisellä kerralla onnistunut ollenkaan. Kehästä ei kuitenkaan tippunut sijoituksia.

Rinin kanssa meni hyvin, neiti esiintyi kauniisti ja pystyin sitä juoksuttamaan pitkällä hihnalla vailla pelkoa, että se säntäisi väärään suuntaan. Punaisissa kilpailu oli kuitenkin kovaa, joten Rinikin jäi ilman sijoitusta.

Jäimme kehän jälkeen tekemään tuttavuutta makkaranpaistopisteen ihanuuksiin. Ostin koirille puoliksi makkaran hienosta käytöksestä. Makkaran kanssa kävi kuitenkin ikävästi, sillä Rini nielaisi oman puolikkaansa heti, ja omaansa nautiskelemaan jääneen Rubin makkara katosi meidän pikkuporsaan suuhun ennen kuin ehdin evääni räväyttää. Porsas mikä porsas tuo Rini.

Herkuttelun jälkeen pakkauduimme autoon ja ajelimme kotiin, ja täällä on hyvin väsynyttä koiraa ja ihmistä. Nelisen tuntia reissussa vierähti, joten ei se liene ihmekään. Lenkkeily lienee illemmasta paikallaan, mutta eiköhän me siihen saakka oteta lunkisti ;)