Ja tänään, rakkaat lukijat, pääsimme jälleen seuraamaan uutta episodia Siprin metsissä.
Tämä tarina lienee jonkinlaista jatkoa edelliselle.
Ja episodi olkoon nimeltään "Kaikki on sallittua sodassa, rakkaudessa ja metsän valloituksessa"
Starring Rini thö Aussierääpäle
and Olivia thö Metsien hurja Petit
ja sivuosassa Raia thö Lumikenttien pieni, mutta pippurinen sankari
Kaikki sai alkunsa Metsien hurjan Petitin ollessa päiväkävelyllä parhaan ystävänsä Lumikenttien sankarin kanssa, kun heitä vastaan hyökkäsi surkea ja karvaton Aussienrääpäle.
Metsien hurja Petit ei suvainnut noin ylimielistä käytöstä omilla kulmillaan, joten päätti antaa toverille lähdöt. Lumikenttien sankari oli mukana periaatteesta.
Metsien hurjan Petitin suureksi harmiksi Aussienrääpäle sai kunnon takaa-ajosta vain kiksit
Niinpä Metsien hurja Petit - hurja konsa oli - päätti käyttää viimeistä oljenkorttaan ja antaa Aussienrääpäleelle kunnon nenänakin
Se oli kuolettava isku...
Pienoinen, soma ja ah, niin viaton Aussienrääpäle kurkotti kohti taivaita...
...ponkaisi vauhtia pienestä Lumikenttien sankarista...
...mutta valitettavasti taivaassa ei juuri sillä hetkellä ollut tilaa, joten pieni Aussienrääpäle sai taivaspaikan sijaan suunsa täyteen lunta portinvartijoiden yrittäessä hätyyttää sitä pois.
Aussienrääpäle rakasti lunta, joten alkoi kurkotella korkeuksiin siinä toivossa, että sitä sataisi vielä lisää.
...ja satoihan sitä.
"Tulisiko sitä vielä lisää?"
Aussienrääpäleestä kehittyi Lumisten metsien tiikeri sen loikkiessa lumipallojen perään.
(Ja lumipalloja saalistaessaan se ihmetteli, miksi sitä oli haukuttu joskus pulskaksi)
Vaan ahneella on surkea loppu, ja niin sai pieni Aussienrääpälekin lunta henkeensä.
...mutta koska se ei vieläkään ollut opinlahjoiltaan erityisen hohdokas, se pyysi syvään kumartaen vielä yhtä lumipalloa.
Ja taivaasta vastattiin, mikä sai Aussienrääpäleen hymyilemään leveästi.
Metsien hurja Petit vaati uusintaa!
Ja kilpaa lumipallojen perässä juostessaan kumpikaan ei tiennyt, pitäisikö niiden seurata päätään vai jalkojaan.
Lumikenttien sankarista oli tässä välissä tullut hivenen äkäinen, sillä se muisti edelleen, kun Aussienrääpäle oli hypännyt sen päälle.
Mutta Aussienrääpäle - Lumisten metsien pelottava tiikeri - ei jaksanut vanhoja kauaa muistella (eihän sen muisti ollut kovin pitkä), joten haastoi kaksikon uuteen taisteluun.
...siitä ei hyvä seurannut, sillä Metsien hurja Petit ei tuntenut armoa.
Aussienrääpäle kuitenkin väisti iskun ja hullunkiilto silmissään janosi lisää.
Se kiljui kammottavaa sotahuutoaan, joka harhautti Metsien hurjan Petitin käymään toverinsa kimppuun vihollisen sijasta.
Sillä aikaa Aussienrääpäle ehti kasvattaa pirunsarvet päänsä päälle uusien juonien varalle.
Se rynnisti Metsien hurjan Petitin perään napatakseen sitä hännästä.
Mutta miten taistelu päättyi - siitä kuulette kenties ensi kerralla ;)
Kommentit