Viikon laiskottelun jälkeen oli vastavuoroisesti aika aktivoitua. Sehän hoitui helposti ulkoilemalla. Päivä alkoi leppoisasti pyörälenkillä Karsikkoon porukoiden luo palauttamaan äitiltä lainattu pyörä. Saihan siinä sivussa ilmaisen aterian ;)

Kun lähdimme kävelemään takaisin kotiin, mieleni halajasi katsomaan, miltä Repokallio näyttää tähän aikaan vuodesta. Ennakko-oletus, ettei siellä varmaan enää ole hiihtäjiä, oli virheellinen, sillä olihan siellä. Metsään ja hiihtoladulle kuitenkin mahtuu hiihtäjien lisäksi pari harmitonta lenkkeilijääkin. Saivatpahan hiihtäjät mahdollisuuden heittää Karjalaisen vinkuviestipalstalle taas valituksen, kun koiranomistajat ulkoiluttavat koiriaan ladulla pilaten hiihtäjien onnen.

Emme ehtineet lähimainkaan kotiin, kun sain Liisalta viestiä, että he olisivat valmiita lähtemään lenkille, jolle ehdin heitä edellisenä päivänä pyytää. Kipitimme siis Rinin kanssa reippaaseen tahtiin kotiin, hyppäsimme auton kyytiin ja noudimme Liisan, Raian ja Olivian lenkkiseuraksi Sipriin. Sielläpä koirilla olikin lystiä, vaikka hyytävän kylmä viima yritti kaataa kumoon koirien ulkoiluttajia.

Kun lenkki oli tehty, otin Raian kanssa vielä viime hetken treenin ennen huomista kehää. Raia hoiti homman kuin vanha tekijä, joten toiveissa olisi, ettei huomenna menisi ihan pieleen virallisissa kehissäkään ;)

Kotona kävimme illan mittaan tekemässä Rinin kanssa vielä tunnaria, kun neidille ei se n. 10 km lenkki + leikkitunti Raian ja Olivian kanssa riittänyt väsymiseen saakka. Eka toisto meni plörinäksi, kun vasta kolmannella yrityksellä löytyi oma. Toisella kerralla nosti yhden väärän, muttei tuonut väärää mulle asti, vaan kävi vaihtamassa oikeaan. Kolmannelle toistolle vaihdettiin paikka, jossa taas ensimmäisessä nosteli vääriä. Neljännellä sitten saatiin se, mitä haluttiinkin: oma kapula ilman turhia nosteluita. Palkkasin siitä ruhtinaallisesti namilla ja wubbaleikillä. Tehtiin parit kaukkareiden vaihdotkin n. metrin välimatkalla, ja hyvältä näyttää.

Myöhäisen illan iloksi olisi tiedossa vielä neidin pyynäämistä huomista kehäretkeä varten. Pyynättävää ei määrällisesti ole paljon - kiitos neidin karvakadon. Pesin Rinin ihan shamppoolla tänään, kun rapa tarttui oikein kuorrutteena mahan alle, pöksyihin ja tassukarvoihin. Sain ylipuhuttua kämppiksen hovikuvaajaksi huomiselle näyttelyreissulle, joten huomisessa entryssä saattaisi olla toivoa jopa jonkinlaisille kuville!