Saa nähdä, miten nopeasti tämä ällistyttävä aktiivisuus taas kostautuu.

Nousin aamulla kahdeksan jälkeen, yhdeksältä lähdin kaverin kanssa lenkille. Siitäpä saatiinkin hyvä alkulämmittely ennen agilitytreenejä, kun laitoin Rinille Back on Trackin manttelin päälle, jotta pysyisi lämpimänä. Puolisentoista tuntia lenkillä vierähti tuosta vaan, ehdin hikisesti haukata vähän suupalaa ennen treeneihin lähtöä.

Agihallilla Mari ja Wallu meitä jo odottelivatkin. Valitsimme yhdessä pari rataa siitä mun maagisesta ratakirjasta, joka on kyllä osoittautunut jo näinkin vähällä käytöllä joka pennin arvoiseksi.

Tän mittakaava näyttää taas ihan tuhottoman yliarvioidulta. Noh, anyways, tämmöinen tehtiin. Tein suunnitelman etukäteen, ja totesin, että näppärin on tehdä valssi hyppyjen 2 ja 3 väliin, samoin 6 ja 7 väliin. Noh, tuo 6-7 väli ei sitten muistunut mieleen kummallakaan kerralla. Pääasia, kun alku meni hyvin. Rini oli ihan fiilareissa päästessään taas liitelemään.

Toisessa olikin sitten tekemistä, vaikkei se tämän vaikeampi ollut. Rini skippasi renkaan ihan kokonaan, jos olin liian kaukana aloittaessa. A:ssa ei ongelmia. Sitten osio kepit, jossa opittiin tänään paljon. Rini ei meinannut millään tehdä keppejä helpolta puolelta oikein, ja pitkään sitä ihmeteltyäni tulin samaan aikaan mystisen ratkaisun valaisemaksi kuin Marikin: ongelma ei ole Rinissä, vaan mun kädessä! Miksi heiluttelen koiralle kättä avuksi, kun se ei sitä tarvitse? Ristin kädet selän taakse, etten pystyisi niitä turhaan heiluttelemaan, ja Rini teki täydelliset kepit ja aloittikin ne ihan oikein. Kokeilinpa sitten Marin kehottamana myös siltä vaikealta puolelta, eikä mitään ongelmaa. Että silleen xD

Teimme alkuun vielä keinun erikseen, ensimmäinen oli kaunis lentokeinu. Ja se on muuten sitten ihan oikeasti niin, että Rini heijastelee mun omia fiiliksiä: se ei herkistellyt keinua yhtään tänään, kun mulla oli kivaa. Enemmän sille piti huudella, että hillitsisi menoaan hieman, ettei tulisi lisää lentokeinuja ;)

Treenien jälkeen lähdettiin pitkälle jäähdyttelylenkille yhdessä. Olipa ihana kävellä auringonpaisteessa, vaikka kuuma tulikin! Koirillakin oli oikein lystiä keskenään ja saatiin jälleen kuulla Rinin kuuluisaa kiukkukitinää. Puolitoista tuntia vierähti taas lenkkeillessä, joten kunnon lenkit on Rini ainakin tänään saanut, jos ei mitään muuta.

Iltapäivällä käytiin vielä paukkutreeneissä. Päästiin kerrankin lähtemään hyvissä ajoin liikkeelle, ja oltiin kentällä n. 10 minuuttia ennen sovittua treeniaikaa. Paikalla oli muitakin, joten menin lumivallien taakse auratulle pienelle aukealle, jossa treenasin vähän Rinin kanssa.

Tehtiin noutoa sekä metallisella että puisella kapulalla. Metallissa on nyt ote napsahtanut kohdilleen, mutta toivoisin palautukseen lisää nopeutta. Rini meinasi ekalla toistolla ennakoida sivulletulon, joten pyysin uudestaan eteen ja annoin kapulan suuhun pideltäväksi. Toinen oli jo oikein hyvä. Puisella ei ongelmia.

Sitten seuraamista. Rinillä on kiva kontakti ja se tekee ihan suhteellisen hyvää seuraamista, voisi olla ehkä vähän tiiviimpää. Nyt ei olla tehty seuraamista vähään aikaan, ettei mene molemmilla maku koko hommaan. Sivuaskeleet oli hyvä, mutta täyskäännökset väljiä. Otin namin avuksi, jolla saatiin tiiviimmät käännökset.

Ehdittiin tehdä vielä liikkeestä istuminen, ennen kuin Miimi tuli. Se sujui vanhaan malliin oikein hyvin. Hain autosta namit paukkutreenejä varten, ja Rini sai uuden ihailijan yhdestä suojelutyypistä, joka oli ollut treenaamassa koiransa kanssa meidän tullessa kentälle. Hassua.

Sitten varsinaiseen asiaan, eli paukutteluun. Rini oli vapaana, ja se yllätti mut kulkemalla tiiviisti mun sivulla, kun siirryttiin omalle paikalle paukkuja kuuntelemaan. Yleensä neiti on jäänyt vähän vaillinaisesti sivulle, mutta tänään tuli nätisti suoraan oikein. Suojelutyypit alkoivat muuten räiskiä taas ruoskalla lumivallin toisella puolella meidän kulkiessa, mikä ainakin mulle nosti ikäviä muistoja mieleen, mutta Rini ei äänistä hermostunut enempää, se tiiraili koko ajan enemmän Miimin suuntaan odottaen ääntä sieltä.

Päätettiin hoitaa homma äkkiä pois alta, ennen kuin suojeluihmiset pääsisivät kunnolla vauhtiin. Käskin Rinin sivulla maahan. Ammuttiin kaksi laukausta peräkkäin pienellä tauolla varustettuna. Olin varautunut käskemään Rinin maahan uudestaan, jos se nousisi välissä istumaan. Eipä ollut tarvetta, Rini tuijotti koko ajan Miimiin päin hievahtamatta, eikä reagoinut paukkuihin mitenkään. Voi mamman taitava pikku-ii! Palkkasin Rinin merkistä ruhtinaallisesti kahdella namirasialla, jotka Rini söi hyvällä ruokahalulla keskittyneesti vilkuilematta kertaakaan muualle.

Olen niin kauhean mielissäni meidän edistymisestä paukkujen suhteen! Emme sitten suunnitelmista poiketen jääneetkään katsomaan, miten Rinin toimintakyky säilyy paukkujen jälkeen, ettei se ottaisi turhaan painetta taustalta kuuluvista ruoskanpamahduksista. Miimi vähän vihjaili, että voitaisiin vähitellen ryhtyä ottamaan treeniä niin, että jätän Rinin jo vähän pitemmän matkan päähän paikkamakuuseen, ja sitten yhdistettäisiin paukkua jo liikkeeseen.