Toko- ja agilitytreenit

Illasta ajeltiin Hammaslahteen agiliitelemään pitkästä aikaa. Meidän ryhmästä ei ilmaantunut paikalle meidän lisäksi kuin Jaana. Mie olin jo etukäteen suunnitellut, etten tee Rinin kanssa tänään rataa ollenkaan, vaan harjoitellaan perusjuttuja: tiivistä kaartamista hypyn jälkeen, kontakteja ja keppejä.

Laitoin lelun hypyn toisen siivekkeen taakse, sitten saattelin koiraa lähemmäs hyppyä, jottei se pääsisi taas laukomaan omia aikojaan. Pari toistoa, ja Rini pystyi tekemään kaarrokset molemmille puolille ilman lelua tiiviisti. Jatkettiin siitä oikealle kaarrettaessa putkeen, vasemmalle mentäessä toiselle hypylle ja siitä putkeen. Meillä oli hauskaa ;)

Keppien kanssa oli hauskaa siihen saakka, kunnes vaihdettiin sille vaikeammalle puolelle. Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni, kepit ei onnistu vasemmalta puolelta ollenkaan. Oikealta sen sijaan Rini etenee kepeillä tosi hyvin. Irrota se ei vielä osaa, joten sitäkin pitää harjoitella. Onneksi meillä on aikaa.

Kontaktit menee niin ja näin. Keinu vaatisi lisää työtä. Otimme apuohjaajan kanssa niin, että laitoin namin keinun toiseen päähän, jotta opetetaan koira menemään ihan keinun päähän. Apuohjaajan tarkoitus on pehmentää laskeutumista niin, ettei keinu rämähdä.

Puomilla löntysteltiin tänään. Mulla oli pallo puomin toisessa päässä, jotta saataisiin hiukan vauhtia. Puomin alastulo oli kuitenkin niin hidas, että lopulta otin lelun käteen, vedin sitä koiran nenän edessä alastulolla ja heitin sen eteen, jotta koira sai tarttua siihen. Puomi on ollut yksi Rinin lemppariesteistä, joten tää ihmeellinen himmailu antoi vähän viitettä siitä, että nyt on paikat pahemman kerran jumissa. Rinillä riittää virtaa ja intoa agilityyn normaalisti sen verran, ettei sitä koskaan ole pahemmin tarvinnut innostaa...

A mentiin vauhdilla, siinä ei ollut ongelmia tänään. Pitäisi vaan opettaa neiti pysähtymään A:n alastulolle, että pääsisi radalla tarvittaessa sitten ohjastamaan sitä, jos rata etenee muualle kuin suoraan.

Aamupäivästä käytiin Linnunlahdella tokoilemassa. Rinin kanssa ei tosin tehty kuin paikkamakuu, muun ajan minä vietin kameran linssin takana. Rini pääsi treenin päätteeksi riehumaan Katlan kanssa, ja tulipa näin jälkikäteen kuvia katsellessa vaan naurettua itsensä kipeäksi ja todettua, että tässä kaksikossa on sitä jotakin. Mokomat ovat oikeasti kuin kaksi marjaa.