Nyt se sitten alkaa, projekti paukkusiedätys. Se saa oman kategoriansa tuohon sivuun, niin on munkin helpompi seurata meidän edistymistä.

Ajelimme Rinin kanssa Miimin luo, ja siellähän Miimi meitä jo odotteli pihalla Unskin ja Pamin kanssa. Molemmat tosin menivät sisälle meidän treenin ajaksi.

Hommaa lähdetään työstämään nyt niin, että minä menen koiran kanssa jonnekin kauemmas ja pyydän sen sivulle. Apuohjaaja ampuu laukauksen. Odotetaan, että Rini rauhoittuu, ja siitä se saa palkaksi kissanruokaa. Syömisen jälkeen käydään vähän kävelemässä ja leikitään lelulla.

Rini säpsähti ensimmäistä laukausta. Odotin Miimin merkkiä palkata, ja se tuli nopeammin kuin olin odottanut. Vedin taskusta kissanruokapakkauksen ja syöttelin siitä noin puolet Rinille. Kävellessä (poispäin laukauksista) neiti veti kovasti eteenpäin ja kulki korvat luimussa, Miimikin totesi sen pitävän häntää alhaalla. Ei oikein innostunut leikistä, tarttui heikosti leluun ja juoksi sen perässä, mutta koko ajan varuillaan.

Toinen laukaus oli melko samanlainen, tunsin säpsähdyksen pohjetta vasten. Palkkausmerkki tuli kuitenkin vielä nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla. Leikitin lelulla ja päästin koiran irti. Juoksimme Rinin kanssa Miimin luo, koira laukkasi tosin ihan mun vierellä ja irtosi Miimin luo vasta ihan läheltä.

Miimi sanoi, ettei tilanne ole paha. Rini järkyttyy kyllä laukauksesta, mutta ei mene paniikkiin eikä yritä tilanteesta pois. Nyt on tärkeintä, että opetetaan koiralle, että vaikka paukkuu, niin ei tapahdu mitään pahaa. Ja palkkauksen ideahan on ehdollistaa koira siihen, että kun se rauhoittuu, se saa kissanruokaa. Sovimme seuraavan treenin torstaille, jolloin menemme Miimin luo, ja Miimi vielä katsoo Rinin reaktion.

Treenin jälkeen pääsin katsomaan Unnun 6,5-viikkoisia pentuja. Voi mitä söpöläisiä! Jos olisin saanut päättää, kaikille olisi löytynyt koti meiltä ;) Oma lemppari sieltä tosin löytyi nopeasti, vaikka aivan ihania olivat kaikki. Todella sosiaalisia, taistelutahtoisia ja iloisia pentusia, olin ihan myyty. Niin ja minullahan ei ollut pentukuumetta?

Seuraavaksi suuntaamme lenkille jäälle. Ulkona on aivan ihana ilma. Otan kameran mukaan, tosin nyt vain digipokkarin, kun tuo järkkäri on niin painava kantaa pitkillä reissuilla mukana. Katsotaan, saisinko kuvia...