Sovimme alkuviikosta treenit Linnunlahdelle Tuijan & holskujen ja Jennan & bullmastiffien kanssa. Minun mieleeni ei juolahtanut tehdä säävarausta, joten lumisateesta ja kymmenen asteen hujakoilla pomppivasta pakkasesta huolimatta oli lähdettävä. Eihän pakkanen tai pieni lumisade aktiivisia tokon harrastajia haittaa! Kylmä oli silti.

Tehtiin Vilulle ensin makkararinkiä, mikä sujuikin oikein hienosti. Makkararingin jälkeen sovittiin vaan, että tehdään paikkamakuu jossain välissä, mutta muuten ohjelma on vapaa.

Rini oli taas into piukassa, se volisi ja vinkui minkä suustaan ehti ääntä päästää. Ihan mahdotonta joskus tuo sen into.

Aloitettiin metallinoudolla. Ensimmäinen oli ihan kauhea saalisloikkineen ja väärän otteen kera. Kiitin, mutta jätin palkkaamatta. Toisella kerralla ei enää saalistanut ihan niin innokkaasti ja ote oli oikea. Jätettiin onnistuneeseen suoritukseen.

Miksi mun koira ei voi ikinä kisoissa seurata niin kuin se parhaimmillaan seuraa treeneissä? Tänään sen seuraaminen oli taas ihanan innokasta, silti tarkkaa ja keskittynyttä. Käännökset oli tosi hyvät. Sivuaskeleistakaan en huomannut moittimista. Rini on niin ihana, kun se tekee täysillä.

Liikkeestä istuminenkin sujuu jo rutiinilla. Nyt ollaan kotona tehty maahanmenoa, joten vähän mietin, että mitenkähän nyt istuminen sujuu, mutta ei hankaluuksia.

Sitten hyppynoutoa. Tää alkaa olla hallinnassa, Rini maltaa hyvin odottaa hyppy-käskyä ennen lähtöä, ja se toimii ripeästi kapulaa hakiessaan. Luovutus hyvä. Toistoja silloin tällöin, mutta tän voi varmaan jatkossa jättää vähän vähemmälle.

Ruudussa ei tänään ollut pahemmin ongelmia. Vauhti hiipui lopussa, kun tein vähän liian monta toistoa (tyhmä ohjaaja). Viimeisellä toistolla pyysin maahan ja kävin kävelemässä ympäriinsä, palkkasin sit ruutuun.

Otettiin väliin taas metallinouto, nyt oli ote heti oikea, joten siihen taas lopeteltiin mahtipalkkojen kera.

Kaukkarit, ne jaksavat aina palauttaa maanpinnalle. Kateellisena katselin Jennaa ja Turboa, jotka tekivät vaihtoja jo parin metrin matkasta. Me vielä kituutetaan lähietäisyydellä. Noh, hiljaa hyvä tulee.

Otettiin väliin tunnari, kun paikkamakuuporukka ei ollu vielä valmis ;) Tallasin isohkon alueen ja viljelin sinne broilerpyörykkää ja kapulan. Rini haisteli namit, kapulan ohi kulkiessaan potkaisi sen näkösälle ja jatkoi haistelua. Palasi lopuksi haistellen kapulan luo ja toi mulle. Toisto tehtiin, josta tosin en tiedä paljon kertoa, kun jäin Tuijan kanssa jotain möläjämään, ja kun käännyin katsomaan Riniä, se oli jo hyvää vauhtia tuomassa kapulaa mulle. Ai miten niin pitäisi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan?

Sitten paikkamakuu. Tuija oli tarkkailijana ja Rini kera Darran makuulla. Menimme Jennan kanssa yhden rakennelman taakse piiloon. Jenna kävi palkkaamassa Darran noin puolentoista minuutin kuluttua ja tuli takaisin. Noin neljän minuutin paikkeilla mentiin molemmat takaisin ja lopetettiin siihen. Tuija sanoi Rinin maanneen katse skarppina sinne suuntaan, minne minä menin. Haistelua ei ilmassa. Jenna tähdensi, että se meidän ainut haistelukertahan oli BH-kokeessa, jolloin koiralla oli juoksut - onko siis ihme, että se haistelee? Hups...

Ihan lopuksi hypytin Riniä vähän metrisen pk-esteen yli. Wubbaa kun heitti palkaksi, niin nopeasti meni jakeluun, että voi joskus mennä myös siitä, mistä aita on korkein ;) Välillä tahtoi ponkaista vähän vauhtia esteen päältä, mutta pääasiallisesti hyppi ihan nätisti.

Sattuipa mielenkiintoinen välikohtaus tuossa hyppyjen jälkeen, kun mulla oli koira vapaana. Darra lähti Jennan sivulta tulemaan meitä kohti, jolloin Rini sinkaisi Darran luo ja näkkäsi sitä huulesta Millaista käytöstä mun kiltiltä pieneltä aussielta! Mitään suurempaa vahinkoa ei ainakaan paikan päällä havaittu, toivottavasti ei jälkikäteenkään.

Höpötettiin treenien jälkeen vielä tovi jos toinenkin, ja mie heittelin Rinille samalla wubbaa. Suunniteltiin treenejä myös ensi viikolle.

Soittelin myöhemmin vielä Ainolle ja kyselin neuvoja jatkoon tunnarin kanssa. Aino-sama on viisas ja tietää vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Ja olkoon tämä yksi tapa, jolla voi hoitaa kummin velvollisuuksia ;) Saatiin nyt neuvoksi eriyttää namit ja kapula, ensin tehdään namiharjoitus, jolloin ei ole tunnaria, ja sitten kapulaharjoitus, jolloin ei ole nameja. Ja vähitellen mukaan häiriökapula (joita pitää ensin käydä ostamassa lisää). Ihan ensin mun tehtävänä on kuitenkin harjoitella vanhalla kaavalla niin, etten tallaa ensin aluetta...

Käytiin Rinin kanssa aamulla pellolla. Mulla oli mukana narupallo, jonka köytän aina vyötärölle, niin se ei ole tiellä. Rini on aiemminkin kytännyt sitä, mutta tänään se ensimmäistä kertaa hyökkäsi siihen kiinni ja jäi roikkumaan siihen. Hassu likka. Kun sitten annoin sen kiskoa sen irti, se kantoi narupallon kotiin aarteenaan ylpeänä. On se symppis, mutta mie en aina ymmärrä näitä sen mielenliikkeitä ;)