Päivä on vielä nuori, mutta monessa paikassa ollaan jo siitäkin huolimatta ehditty käydä kääntymässä. Aamu alkoi reissulla eläinlääkäriin, kun käytiin hakemassa passiin merkintöjä. Mie olin varautunu, että koiraan tökitään taas piikkejä, mutta sillepä ei sitten ollutkaan enää tarvetta. Toisaalta nyt sai koira kerrankin eläinlääkärillä myös sellaisen kokemuksen, ettei tapahdukaan mitään epämiellyttävää. Hyvää terapiaa siis tämäkin.

Kävin kotona kääntymässä, pakkasin koirat autoon ja lähdettiin Linnunlahden kentälle poimittuamme Ellin kyytiin matkan varrelta. Koiratanssia oli alkuun vaan tarkoitus ottaa, mutta kun sinne asti tultiin, niin otettiin sit vähän tokoakin. Meidän treenaaminen on rentoa taas, kun ei ole kisoista pelkoa. Tehtiin seuraamista, liikkeestä istumista, metallinoutoa, ruutua, hyppynoutoa ja luoksetuloa. Tänään treenikertomus on luvassa kuvin:

Oli iloista ja mukavaa, hiukan väljää ja ensimmäinen käännös vasemmalle meni läskiksi.

Liikkeestä istumisessa ei oikeastaan ole ongelmia.

Metallinoudon "pahin" ongelma on edelleen tämä: huono ote. Tänään siihen tuli lisäksi vino luovutus edessä, josta koira ennakoi sivulletulon. Kun ryhdyin korjaamaan, koira hellitti otteen kapulasta, muttei päästänyt irti, ja lopulta se kapula oli Rinillä suussa laipasta Toki neiti sitten vielä kaiken päätteeksi tiputtikin sen kapulan. Ihan ihmesähellystä. Otettiin uudestaan, ja siinä oli sitten huono ote. Kolmas kerta toden sanoi, siitä sitten palkkasinkin ruhtinaallisesti.

On Rinillä sen sijaan ainakin asenne kohdallaan ;)

Ruutuun mentiin tänään jo näin kaukaa! Vähänkö olen ylpeä pikku-aussiesta!

Ja ruudussa se oli näin innoissaan! Mamman söpöläinen!

Kaukkareiden vaihtoja harjoiteltiin lyhyellä matkalla. Aika hyvin Rini jo hiffaa, ettei saa edetä, tassujen pitää pysyä paikallaan. Annan vielä seiso-maahan vaihtoon paljon apuja, jotta tuo liike jäisi lihasmuistiin. En ole huomannut takapalkan auttavan siihen eteenpäin hiipimiseen, joten ajattelin, että kun nyt ei kiirettä tällä liikkeellä ole, niin tehdään rauhassa omaan tahtiin.

Ja hyppynouto saa neidin aina iloiseksi. Tänään Rini tosin rämisteli hyppyesteellä, johon se iski toisen takajalkansa varpaat niin pahasti, että se hetken varoi varaamasta painoa tassulleen. Hypyn arvioinnissa oli neidillä hankaluuksia, kun se ensin hyppäsi enemmän pituutta, mutta rämisteli; ja sitten, kun se yritti hypätä korkeutta, rämisi taas, kun hypyn pituus ei riittänyt. Pitää hieroa neiti tänään läpi, se on vähän sen oloinen, että saattaa lihakset olla jumissa.

Luoksetulossa Rini teki parhaimmat pysäytykset ikinä (toki sen jälkeen, kun ensin olin Ellille itkenyt, etten koskaan jaksa treenata luoksetulon pysäytyksiä niiden aina venyessä niin pitkiksi). Takapalkka toimii ja ei toimi: se toimii silloin, kun koira muistaa, että lelu jäi taakse. Rinillä tuntuisi kuitenkin olevan kova veto minun luo.

Tanssitreenipäivitys tuleekin sitten aikanaan toiseen paikkaan ;)