Me ollaan taas liikenteessä kodin ulkopuolella, tälläkin kertaa Jyväskylän suunnalla. Tulimme tuomaan Mallan kotiin ja katsastamaan, millainen pikkuneiti Ainolle kotiutui. Pikkulikka tottelee vaihtelevalla menestyksellä nimeä Seela.

Eilispäivä meni totutellessa pikkulikkaan. Tomera tyttö ja kova puremaan ;) Kovin liikkis myös. Rini mietiskeli eilispäivän, että voisiko tuommoisen ihmeriiviön kanssa olla kaveria lainkaan, meidän neiti kun ei oikein pitänyt pienistä terävistä hampaista, ja Seela taas oli sitä mieltä, ettei tuollaisen erinäköisen piskin kanssa voi olla tekemisissä. Tänään ovat sitten olleet niin kaveria keskenään, ettei taida olla huolta noiden keskenään toimeen tulemisesta. Pitää ihan antaa Rinille kredittiä siitä, kuinka ritarillisesti ja kärsivällisesti se kestää pieniä naskalihampaita milloin missäkin.

Eilen illalla käytiin Ellin ja Katlan kanssa postin takana juoksuttamassa likkoja. Hurjat leikit oli nuorilla neitokaisilla, mutta hyvin samanhenkisiä ovat edelleen. Sinänsä huvittavaa, että tuntuvat puolentoistavuoden ikäerosta huolimatta olevan aikalailla samalla henkisellä tasolla.

Tänään mentiin päivästä jäälle koko köörin kera, mukana tietenkin kamera. Pilvisestä säästä johtuen liikekuvat olivat aika onnettomia, mutta posetuskuvat onnistuivat paremmin. Pari hauskaa otosta tänne on niiden onnistumisasteesta huolimatta laitettava näytille:

Rini ja Katla toistensa kimpussa.

Rini oli päällekäyvällä tuulella.

Sitten vähän kilpajuoksua.

Mutta vähemmästäkin vauhti hyytyy, kun varpaat keräävät kaiken lumen.

Mutta varpaiden putsauksen jälkeen meno jatkuu taas holtittomana.

Treenattukin on. Jyväskylällä on joku ihmeellinen vaikutus meidän tokoon, kun täällä kaikki aina onnistuu kauhean hyvin. Ihan selvästi tää on joku jumalallinen merkki siitä, missä meidän kuuluisi asua ;)

Päivällä ennen kauppaan lähtöä tein pihassa pikatreenin. Otin seuraamista, joka oli mun mittapuulla täydellistä. Liikkeestä istuminen huippu. Lopuksi tein pari eteenlähetystä, jotka myös koiran innosta johtuen olivat hyviä.

Rini pääsi Seelan kanssa mukaan kauppareissulle. Käytiin eläinkaupasta ostamassa neidille Back on Trackin mantteli, uusi nahkahihna ja siankorvia. Olipa lystiä!

Illalla lähettiin isommalla kokoonpanolla uudestaan treenaamaan. Otettiin rivipaikkamakuu, kun oli kivasti porukkaa: Aino Mallan, Elli Katlan & Mion ja Hanna bordercollie Minjan ja Nastjan kanssa. Rivipaikkamakuussa mukana Malla, Katla, Nastja ja Rini. Mulla on ollu epäilykseni meidän paikkamakuun tilasta, mutta tänään ongelmia ei ainakaan ilmennyt: valppaana neiti makaa, ei haistele. Alussa se teki taas pari teatraalista vinkaisua, jotka kyllä loppuivat kolmen vinkaisun jälkeen. Pitää asiaan ryhtyä puuttumaan, jos tämä alkaa toistua.

Paikkamakuun jälkeen vinkumista oli vieläkin ilmassa, joten päätin sitten, että ei tehdä mitään, jos meteliä kuuluu. Pyysin neitiä sivulle, katsomaan, ja palkkasin joka kerta, kun se oli hiljaa. Rini ei montaa palkkausta tarvinnut, kun se älysi, että hiljaa olemisesta sai helpolla namia. Alussa oli tietenkin vaikeinta, kun se piti saada ensin vaikenemaan.

Seuraaminen ei ollut illalla niin hyvä, mutta kiva kontakti ja into tehdä.

Liikkeestä istuminen meni mukavasti myös illalla. Illan eka istuminen oli vino, korjasin sen ja palkkasin onnistuneesta suorituksesta.

Illan treenissä jatkettiin kaukkareilla. Olen siirtynyt nyt takaisin ihan koiran eteen, kun se tahtoo vähän hiipiä eteenpäin vaihdoissa. Hyvä näistä tulee, mutta vaatii vielä työtä. Rini menee aika kivasti jo hissinä seisomasta maahan aika ajoin pienellä avustuksella.

Luoksetuloa ei olla tehty aikoihin, joten sitä otettiin seuraavaksi. Tein ensin pari suoraa, joissa oli hyvä vauhti. Pysäytyksiä varten jätin neidin taakse palkan, ekalla kerralla Rini vaan käännähti suoraan lelulle, mutta kehuin kovasti, kun tuli hillittömällä vauhdilla lelun kanssa mun luo, että leikittäisin sitä. Leikittiin siinä sitten tovi ja yritettiin uudestaan. Otin toisen lelun taskusta ja näytin sen. Rini tuli kovalla vauhdilla mua kohti, pysäytin seisomaan. Pysäytys himmasi, mutta vapautin lelulle. Toinen pysäytys oli jo napakampi, eikä vauhti kärsinyt. Teimme muutaman toiston, kun meillä molemmilla oli superkivaa, ja pysäytykset paranivat koko ajan.

Hyppynoudoissa ei ollut ongelmaa. Toistolla yritti karata, muttei ehtinyt hypätä, kun kääntyi kysymään, että sainkos mä jo mennä vai en. Pyysin uudestaan sivulle ja hain kapulan itse.

Metallinoudossa oli oteongelmia. Kahden ei-niin-hyvän otteen jälkeen tein pari pitoharjoitusta ja kehuin ja palkkasin ruhtinaallisesti oikeasta otteesta ja siitä, kun ei mylvännyt kapulaa suussa. Kokeiltiin uudestaan, ja kas kummaa, kun ote parani heti ;) Taitava tyttö.

Lopuksi leikitiin ja riehuttiin, tehtiin temppuja ja syötin neidille frolicia. Oli onnistunut itsetunnon kohotus- ja motivaation kasvatustreeni.