Eilen käytiin koko köörin kera jälleen Kulhossa juoksemassa. Elukoilla oli hauskaa, luulisin. Ainakin Olivialla oli hauskaa, kun se karkasi taas jonnekin huitinhelevettiin ja me saatiin huudella sitä pitkä tovi. Kuka opettaisi petitille toimivan luoksetulon? Rini ei ole oikein älynnyt vielä, että paimentaminen tarkoittaa myös sitä, että haetaan laumasta karannut jäsen takaisin.
Lenkin jälkeen me lähdettiin ihmisporukalla Kuopioon shoppailemaan. Sielläpä se päivä sitten vierähtikin. Aino tuli Mallan kanssa meille yökylään vielä reissun jälkeen tekemään koulutyötä meidän koneelle. Mie vietin illan kasaten uutta cd-telinettä, jossa on viimeinkin tarpeeksi tilaa kaikille dvd:ille, jotka olen aikojen saatossa ehtinyt hankkia.
Tänään sitten käytiin Ainon kanssa vielä eläinkaupassa. Siellä oli alennuksessa koiranpetejä, ja taas kukkaronnyörit löystyivät sen verran, ettei tyhjin käsin lähdetty. Mie oikeasti hemmottelen tuon koiran vielä pilalle ;) Rini otti pedin - kuten kuvistakin näkee - heti omakseen, joten ehkäpä tämäkään hankinta ei ollut ihan turha.
Ensin kokeiltiin petiä häkkiin. Se ei ollu Rinin mielestä niin kiva.
Sitten päätin heittää nojatuolin olohuoneeseen ja luovuttaa nojatuolinurkan Rinin pedille. Se oli Rinin mielestä jo huomattavasti parempi. Neiti onnistui luomaan naamalleen häiriintyneen ilmeen, kun heiluin koko ajan kameran kanssa sen uuden rauhanlinnakkeen äärellä.
Sitten olikin jo nokosten aika.
Sitten päätin heittää nojatuolin olohuoneeseen ja luovuttaa nojatuolinurkan Rinin pedille. Se oli Rinin mielestä jo huomattavasti parempi. Neiti onnistui luomaan naamalleen häiriintyneen ilmeen, kun heiluin koko ajan kameran kanssa sen uuden rauhanlinnakkeen äärellä.
Sitten olikin jo nokosten aika.
Tuo eläin on kyllä ihan uskomaton. Käytin Rinin ja Mallan pihalla tuossa yksi päivä ja takaisintulomatkalla aloin Mallaa lällyttää, kun se oli niin innoissaan päästessään ulos. Rinipä pääsi yllättämään, kun mun huomio oli Mallassa: ehdin nousta ylös, kun 20 kiloa australianpaimenkoiraa tulee linnuntietä suoraan kylki edellä mun palleaan. Ilmathan siinä lähti tehokkaasti pellolle ja hyvä kun pystyssä pysyi. Kaiken huipuksi Rini vaan virnisti ja lähti saman tien takaisin omille teilleen. Tuli ihan mieleen viikko sitten tehty lenkki Jaamankankaalla, jossa kävelin polulla hangessa Ainon ja Ellin välissä. Rini tuli hirveällä kyydillä jostain kaukaa edestä vissiin tarkistamaan, että olenko tallessa. Se pyörähti mun edessä, näykkäsi reidestä ja häipyi hirveällä kyydillä karkuun. Tässä on kiitos siitä, että ruokin sen joka päivä, käytän lenkillä ja ostan sille koiranpetejä! Ja sitten se kehtaa vielä olla niin soma, ettei sitä voi laittaa edesvastuuseen.
Kommentit