Reissuhan alkoi lupaavasti näin, että kun käännyttiin hallille menevälle tielle, alkoi auton takaosassa huuto. Eläin ilmeisesti muisti, minne oltiin menossa. Kävin rakentelemassa rataa ja tulin sitten hakemaan Rinin. Rini hyppäsi autosta, juoksi huutaen hallin ovelle ja jäi sinne kyttäämään, milloin plösö lyllertäisi perässä. Se odotti kiltisti oven edessä hiljaa (ainakin näennäisesti) ja livahti ovenraosta sisälle halliin. Ja hallissakos pääsi taas riemunkiljaisu, kun siellä oli i-ha-ni-a agilityesteitä. Rini kävi tekemässä kunniakierroksen, ja jokaisen eteen tulevan esteen edessä se kääntyi äkkiä katsomaan minuun ja nytkähteli estettä kohti. "Sano se maaginen sana, niin mä teen tän!" "Putki." Ja koira katosi riemusta kiljuen putkeen.
Me aloiteltiin vaatimattomasti taas pitkän tauon jälkeen:
Eka suorahan olisi ollut helppo, jos koira olisi viitsinyt keskittyä. Mutta kun ei niin ei. Eka hyppy meni vielä hyvin, mutta sitten neiti rymäytti oikein kunnolla päin rengasta. Mikähän siinä on, että ei voi katsoa eteensä? Meidän rengas on toisaalta aika tumma, ja kun halli on myös tumma, niin kai se sitten uppoaa sinne sekaan. Noh, toisella yrittämällä päästiin jo neloshypylle saakka, kunnes ohjaaja oli myöhässä, ja koira ehti hypätä sen ihan omalla tyylillään. Kaikkein paras tulos saatiin, kun menin valmiiksi kolmoshypyn taakse odottamaan, kutsuin koiran, nappasin sen ohjaukseen kolmoshypyn jälkeen ja vein molemmilla käsillä neloshypyn yli ja siitä lähetys putkeen. Sittenpä olikin taas kiire kutos- ja seiskahypyille varmistamaan, ettei tehdä taas omien sääntöjen mukaan. Taas paras tulos sillä, että menin kutoshypyn taakse, nappasin koiran ohjaukseen ja pyöräytin seiskahypyn yli. Siitä etenimmä A:lle.
Maija oli A:lla ottamassa alastulokontaktilla koiraa vastaan namin kanssa. Bad idea, Rinihän ei sen jälkeen mitään muuta tehnyt kuin kytännyt kaikkia ihania ihmisiä hallissa, jotka olivat siellä tietenkin vain sitä varten, että voisivat antaa neidille broilerpyöryköitä. Se jopa karkasi kesken radan kyselemään, että saisko niitä herkkuja vaikka tässä välissä. Maija sanoikin osuvasti: oletpas sie ahne. Noh, homma jatkui. A:lla neiti odotti siihen saakka, kunnes pääsin hyvälle paikalle ohjaamaan A:lta jatkoon. Pelastin tilanteen täpärästi kymppihypyn jälkeen, meillä oli nimittäin siellä hallin reunassa putki häiriönä, ja Rini oli tietenkin sinne sinkaisemassa. Tilanne pelastui äänenkäytöllä, mutta rata päättyikin sitten puomiin, kun Rini päätti alastulokontaktin sijaan hypätä alas puomilta. Mie katoin koiraa silmät ymmyrkäisinä, otin sen puhutteluun ja kyselin, että mikäs juttu se tämmöinen on, että esteiltä hypitään alas. Rini kuittasi koko homman vain kattomalla mua silmiin ihan sellaisella "no mie nyt vaan päätin tehdä sen näin" -ilmeellä. Päätin varmistaa toisen puomin alastulon, joten otimme jälleen Maijan apuun namien kera. Otin uudestaan A:n jälkeiseltä hypyltä, nyt käänsin kurssin jo aikaisin puomia kohti, niin ei tarvinnut karjumalla huudella koiraa oikeaan suuntaan. Ja olipa muuten puomilla nopea ja nätti alastulo.
Puominjälkeistä hyppyhössäkkää pyöriteltiin jonkin aikaa. Lähinnä olennaisinta oli tajuta, että hyppy nro 12:n jälkeen oli kannattavaa vekata niin, että koiralle tuli mahdollisimman loiva kaarros toiselle hypylle. Jos koiralle avasi tien liian suoraan, se oli auttamattomasti putkessa. Vekkaamalla se kaartoi hienosti toiselle hypylle, hyppäsi sen oikealta puolelta ja siitä se oli helppo lähettää putkeen, kun ensin vaan varmisti, ettei se hyppää uudelleen hypyn yli vaan kiertää kiltisti sieltä sivulta.
Putkelta töpöteltiin kepeille, Rini kun ei vielä osaa hakea keppien aloitusta itse. Se oikein röhki innosta, mua alkoi siinä vierellä kulkiessa naurattaa kauheasti, kun tuli ihan Malla mieleen viime kesältä. Rini tietysti aatteli, että no eihän näitä nyt sitten tarvitsekaan tehdä loppuun, joten se yritti oikaista yhden keppivälin. Otimme kepit alusta, jolloin Rini teki ne nätisti, kaarrettiin loppusuoralle ja se oli menoa. Palkaksi heittämäni solmunaru tosin lensi hyvän sihdin ansiosta koiran suun sijasta roskikseen O.o
Tjooh. Rini oli ihan tulessa tänään ja sillä oli noin 5 miljoonaa kierrosta liikaa. Ohjaajahan siellä enemmän sössii edelleen. Sain nyt avaimen hallille, joten toivon mukaan nyt ryhdistäydytään ja ryhdytään käymään hallilla hiukan useammin treenaamassa. Tän päivän treenit oli kyllä sellaista sähellystä, ettei ole tosikaan. Noin puolet neidin sähellyksistä pistän valeraskauden piikkiin, ei se normaalisti ihan noin seko ole ;)
Kommentit