Pitkästä aikaa teimme reissun keskustan vilinään katsomaan, mitä kaupungissa tapahtuu. Rinin kanssa on lenkkeily sijoittunut tehokkaasti metsiin ja ryteikköihin, joten piti siihen vastapainoksi saada ihmisvilinässä käppäilyäkin. Rini käyttäytyi oikein mallikkaasti: se alkoi jo sillalla tapittaa minua ja kysellä, että mitäs me ihmisten ilmoille mennään tekemään ;) Se kulki vierelläni lähes koko matkan keskustassa - täytyy tähän tähdentää, etten neidiltä mitään sivullakulkemisia ole kaupungilla kävellessä vaatinut - käytiin mummon luona syömässä jätskiä ja sitten mentiin taas. Lieneeköhän neidin maagisen kontaktin motiivina olleet uudet namit, jotka saatiin JoA:n tokokisoista syksyllä, ja otin ne vasta pari päivää sitten käyttöön. Kun Rini käyttäytyi niin esimerkillisesti koko lenkin ajan, päätin palkita sen oikein ruhtinaallisesti, joten poikkesimme kotiintulomatkalla Palominoon namiostoksille. Tarttuipa sieltä pari luuta mukaan. Kävin samalla reissulla vielä ruokakaupassa, Rini odotteli nätisti kaupan ulkopuolella. Se ei ollut noteerannut edes Ellaa, joka oli kävellyt sen ohi ja alkanut jutella mukavia, sitten vasta saattoi tervehtiä, kun mamma tuli kaupasta. Hassu likka.

Uusi viikko alkoi ankeasti nollakelillä ja vesisateella. Koko päivän on ollut sellainen fiilis, ettei ole kunnolla herännytkään, tosin päiväunien jälkeen alkoi olla taas sellainen olo, että elämä voittaa. Toivottavasti sää kirkastuu loppuviikkoa kohti mentäessä, näin ankeaa säätä ei pitkään jaksaisi katsella.

Ai niin, mainittava on toki sekin, että Rini sai tänään taas uuden lempinimen. Se kiehnäsi mun kainalossa päiväunilta herättyäni ja venytti itseään oikein pitkäksi. Siitäpä se saikin nimen Merlemato.