Tänä aamuna oli taas niin kiva sää, että sain helpolla houkuteltua Ellin, Mion ja Katlan tokotreeneihin meidän kanssa.

Rinin kanssa jatkettiin hyvin pitkälle samoilla linjoilla kuin eilen. Aloitimme ruudulla, joka sujui entiseen malliin. Ruudun kanssa pitäisi nyt lähinnä vahvistaa koiralle ruudun paikkaa ja saada vielä vähän lisää vauhtia.

Ruudun jälkeen tehtiin liikkeestä istuminen, joka meni taas aivan nappiin.

Otettiinpa pitkästä aikaa seuraamistakin muutamaa askelta pitempi pätkä. Siitä sainkin päivän kiksit, kun se sujui ihan mielettömän hyvin! Nyt se on tiivistä, paikka pysyy ja samoin kontakti. Käännökset oli tiiviitä. Edelleen mennään tosi hitaasti, mutta otin sekaan pari vähän vauhdikkaampaakin pätkää ja silti paikka pysyi. Ainut poikkeus on, kun pistän käden taskuun palkatakseni, silloin Rini irtoaa vähän turhan kauas tuosta viereltä. Olin ihan mielettömän tyytyväinen, kun ison työn jälkeen alkaa näkyä tuloksiakin. Sivuaskeleetkin meni hyvin.

Rinin kanssa vähän leikittiin välillä ja pidettiin hauskaa. Metallinoudolla jatkettiin. Ensimmäinen oli ihan ok, mutta ote kapulasta ei ollut hyvä, koira otti sen vinosti suuhun. Toisella kerralla kapula oli oikein suussa, ja siihen olikin hyvä lopettaa sen liikkeen osalta. Vaatii siis vielä toistoja.

Tunnarin mieleenmuistuttelu jatkuu edelleen. Otin kapulat mukaan kentälle ja heittelin yhtä hankeen. Heittelemisessä on se huono puoli, että koira näkee heti, missä kapula on, joten sen ei tarvitse haistelemalla etsiä kapulaa. Pari kertaa kävin kuljeksimassa hangessa ja jätin kapulan jonnekin matkan varrelle, mutta tässä on sitten se jäljestysongelma. Kunhan nyt päästään kotiin, niin pitää ryhtyä kunnolla miettimään, miten näitä olisi järkevä harjoitella.

Treenien päätteeksi käytiin Ellin ja karjisten kera lenkillä. Rini sai ainakin juosta, kun se yritti kiltisti karkuun juoksemalla ilmaista Miolle, ettei persuuksissa kiinni kulkeminen ole kivaa; Mio kun oli edelleen kiinnostunut Rinin takapuolesta, vaikka juoksut ovat jo ohi. Lopulta Rinikin ymmärsi, ettei karkuun juokseminen auta, joten alkoi ilmaista itseään ääntä käyttämällä ja hampaita näyttämällä. Miosta se oli lähinnä kiva esileikki. Päättäväisiä, sitkeitä ukkoja nämä karjisurokset ;)

Lenkin jälkeen lähdin Mallan ja Miinan kanssa Ainoa vastaan koululle. Loppupäivä on mennyt taas vähän chillatessa. Sain töistä vapaata vielä huomisen, joten suuntaamme kotiin vasta huomenna. On tämä silti surkeaa, täällä viihtyisi niin hyvin vaikka kuinka kauan.