Lyhyestä virsi kaunis: kävimme Rinin kanssa siis eksymässä Kulhossa kaksi tuntia. Kiipesin valtavien mäkien huipulle siinä uskossa, että niiden takana ovat soramontut, jonne jätin autonkin, mutta ei. Rini oli mun murheista autuaan tietämätön, siellä se vaan juoksenteli mättäillä ja pyöriskeli mäenrinteissä. Hassukainen. Lopulta satuttiin eksymään soratielle, noustiin mäki ylös ja siellä oli outo rakennus. Tie näkyi alhaalla, mutta kun maisemat eivät vieläkään näyttäneet tutuilta, piti viimein soittaa kaverille. Ellille siis kiitos teknisestä tuesta, kotiin asti selvittiin ;) Ei oo kyllä pelkoa, että ihan heti lähtisin Kulhoon uudestaan.
Tjoo, sitten niihin BH-treeneihin. Hyvää lupailivat, seuraamiset hyvät. Liikkeestä istumista pitää treenata ensi viikolla, se oli tän päivän epävarmin liike. Pari kertaa koira meni maahan, sitten otettiin palkan kanssa oikein rautalangasta vääntäen, ja johan alkoi toimia. Tästä saisi kertomuksen "kuinka opetat aussiellesi liikkeestä istumisen minuutissa". Tai osaahan se sen, se oli vaan sen unohtanu ;) Liikkestä maahanmeno ja luoksetulo ok, eikä ongelmia paikkamakuussa.
Nyt aion lopun päivää ottaa iisisti, syödä hyvin ja tehdä jotain aivotonta. Rini valvotti pitkälle yötä, kun ilmeisesti juoksut pistivät mahan sekaisin (tai sitten se on taas ulkona vedellyt turpaansa jotain luvatonta mun huomaamatta), joten se oli tosi levoton, ulkona piti rampata ja se yritti väen väkisin tunkea viereen nukkumaan. Olin pyhästi vannonut, ettei koira juoksuisena nuku mun vieressä, mutta kun aamu eteni pikkutunneille, sitä tekee mitä tahansa, jotta saisi edes vähän nukuttua. Siitä se sitten rauhoittui, kun pääsi viereen nukkumaan. Taitaa se olla itsekin vähän ihmeissään taas, kun hormonit hyrrää ja kaikki on niin ihmeellistä.
Puhelimen kameralla otettu kuva, huono, mutta saa siitä selvää. Ja koiran ilme kertoo kaiken tarpeellisen.
Jos voit maata mättäällä, se kannattaa tehdä pää alaspäin, mielellään tietenkin jyrkässä rinteessä.
Kommentit