Huono yhdistelmä. Rini oli sitä mieltä, että juoksuisena ukkojen etsimisen sijaan on tärkeämpää ilmoittaa mahdollisimman monelle metsässä kulkijalle, että täällä liikkuu juoksuinen narttu. Pirhanan otus.

Hakumaastona tänään kohtalaista ryteikköä Selkien metsissä, loivassa ylämäessä. Ilma oli kirpeän kylmä, luntakin satoi :O Maasto oli märkää kiitos viime päivien kestäneiden sateiden.

Noh, voihan sitä aina lohduttautua, että koira ei ollut ainoa, joka tänään sähläsi. Äiti nääs soitti juuri, kun olin hakupaikalle päässyt, että meidän palkat ja kaikki vermeet jäi sinne! Voi elämä. Onneksi en ole hakua harrastanut kuin kaksi kesää, niin onhan se vielä ihan tavallista unohtaa kamppeet jonnekin. Koira sentään palkkautuu lelusta, joten siitä saatiin apuja. Tuhannesti kiitoksia Johannalle treenikamppeiden lainauksesta!

Rinille neljä ukkoa: molempiin etukulmiin irtorullien kanssa varustetut ukot, vasemmalle puolelle monttuun siirtyvä ukko ja oikealle katajien suojaan neljäs. Kaksi viimeistä ukkoa ilmaistiin sitten kiintorullalla.

Ensimmäinen pisto meni hyvin, koira irtosi hyvin ukolle, toi nätisti mulle rullan, lähti hyvin näytölle. Ongelmat alkoivat sitten toisella ukolla. Liekö koira häkeltynyt, kun namipalkkaa ei tullutkaan, vai napsahtiko sillä hormonikello oikeasti vaan niin pahasti päälle, ettei töiden teko enää kiinnostanut. Se leikki kyllä ihan innoissaan lelulla. Toisessa etukulmassa oli umpipiilona näyttelyhäkki, piilolle päästäkseen koiran piti rynniä kunnon ryteikköjen läpi. Koira irtosi ekalla pistolla ihan hyvin, mutta lähti viipottamaan omille teilleen. En kutsunut heti pois, kun se kuitenkin teki ihan hyvin töitä, kunnes se suuntasi takaisin mun luo ihan itseksiään. Lähetin uudestaan, irtosi vielä hyvin, mutta suunta oli aivan väärä. Tuli takaisin kutsuttaessa. Kolmannella lähetyksellä ei irronnut enää minnekään. Neljännellä ei parempaa tulosta, kävi merkkailemassa pari mätästä ja haisteli jälkiä maasta. Sitten annoin jo apuja reilusti, eikä vieläkään meinannut onnistua. Lopulta vein koiran niin lähelle etukulmaa, että välimatkaa oli enää n. 20 m, siitä irtosi lopulta ja löysi ukon. Ilmaisut hyvät.

Lähtökohdat kolmannelle ukolle lähdettäessä eivät olleet erityisen hyvät, sillä Rini äkkäsi Johannan olevan menossa eri suuntaan kuin me, ja keksi, että ukkohan onkin siirtyvä. Yritäpä siinä sitten lähettää koiraa toiselle puolelle, kun sillä ei ole mielessä kuin se ukko, jonka äsken näki menevän toiseen suuntaan. Noh, tein sitten myönnytyksen pari epäonnistunutta lähetystä tehtyäni, että otetaan sitten tämä ukko välissä. Koira irtosi hyvin, mutta lähti taas omille teilleen. Kutsuin taas pois, lähetin uudestaan, ja taas alkoi merkkailu. Voi hyvä elämä, että osaa olla vaikeaa. Jankattiin taas jonkin aikaa paikallaan, sitten annoin taas apuja lisää. Käveltiin pitemmälle alueelle, taas siitä 20 metristä irtosi ukolle saakka. Näytöt taas hyvät. Rini ei ollut heti tajunnut, että nyt olikin kaulassa kiintorulla, joten Johanna joutui antamaan melkoisesti apuja.

Viimeistä ukkoa etsittäessä käytiin läpi hyvin pitkälle nää samat kuviot: ekalla pistolla irtoaa hyvin, mutta koira lähtee omille teilleen hortoilemaan, tulee kutsuttaessa luokse, ja lähtee toisella tekemään omat merkkausretkensä. Ihan uskomaton otus. Tosin nyt uskoin jo kahden pistoyrityksen jälkeen, että turhaan tässä yritän keskilinjalta lähettää. Lähdettiin sitten kävelemään alueelle ja odoteltiin hajua. Otin koiran sivulle ja lähetin. Ukko löytyi nopeahkosti, nyt oli koira napannut kiintorullan suuhun heti ilman apuja. Kai sillä jonkinlaista aivotoimintaakin siis oli ;) Viimeisellä ukolla olikin palkkana patukka, ja se oli mieluinen loppupalkka muutaman nakinpalan lisäksi.

Rini sai olla mukana piilojen purkamisessa ja merkkien korjauksessa, leikitettiin sitä vielä patukalla moneen otteeseen. Poissaoleva se jotenkin oli, kun se jätti rakkaan patukkansakin aina vaikka minne lojumaan kesken kantamisen, kun joku ihana haju sattui kohdalle. Ihan ihmeotus. Mie jo mietin, että näinköhän pitäisi jättää hakuilut tauolle juoksujen ajaksi, mutta käydään nyt ensi viikolla vielä katsomassa, onnistuuko yhtään paremmin.

Aiemmin päivällä käytiin porukoilla vaihtamassa talvirenkaat alle. Tein Rinin kanssa pihalla vähän tokoa. Liikkeestä istumista olen tehnyt kotonakin aina iltaruoan yhteydessä, ja hyvin on alkanut sujua. Ollaan harjoiteltu myös seuraamisen sivuaskeleita ja käännöksiä paikallaan. Seuraamisessa olen nyt ollut tarkkana, että sen pitää olla tiivistä, liike keskeytyy heti, kun koira irtoaa liian kauas. Hitaalla kävelyllä se skarppaa erinomaisesti, seuraa tiiviisti, mutta kun vauhtia tulee liikaa, niin se alkaa hortoilla. Vaatii siis vielä paljon töitä, mutta tunnelin päässä on valoa näkyvissä.

Otettiin vähän ruutua, kun ruutumerkit sattuivat olemaan autossa. Kävin alkuun taas näyttämässä, missä ruutu on, mutta koira ei älynnyt ollenkaan, mitä tarkoitin, kun sanoin, että tässä on ruutu. Se kävi kaatamassa pari ruutumerkkiä ihan hupitöikseen ja katsoi sitten hölmönä, että eikö tää ollutkaan se juttu, mitä vaadittiin. Lyhennettiin vähän matkaa, ja kysyin koiralta ennen lähetystä, missä ruutu on. Kun koira katsoi ruutuun päin, lähetin. Tämä toimi tänään hyvin, oikea paikka löytyi heti. Rini liimautuu hauskasti juuri niille sijoilleen, missä on, kun kehun sitä, se on huvittavan näköinen ;) Tänään otin pari kertaa maahanmenon kanssa, mutta pääasiassa palkkaan sen vielä siitä, kun se seisoo. Rini tarjoaa maahanmenoa niin herkkään, että parempi, kun se oppii seisomaan, käskystä menee maahan lähes pomminvarmasti. Olihan meillä tänäänkin loisteliain suoritus, että koira meni ruudun ulkopuolelle, katsoi mua ihmeissään ja meni sitten maahan :D Ja jotten missään nimessä etenisi liian nopeasti ruudun opettamisessa, niin kokeilin jo lähettää toiselta puolelta ruutuun. Rini haki tosi hyvin oikean paikan, vaikka suunta vaihtui.

Lopuksi tehtiin lisää hyppynoutoa. Tänään tajusin viimein, missä meidän hyppynoudon ongelma oikein on: se on siinä hypyssä. Olin ensin ottamassa suoraan taas hypyn kanssa noudon kera, mutta kun koira kiersi esteen, päätin unohtaa noutokapulan hetkeksi ja otettiin pelkkää hyppyä. Sepäs olikin muuttunut vaikeaksi jutuksi! Otettiin pari kertaa hyppyä edestakaisin, käskin hypätä, koira jäi seisomaan hypyn toiselle puolelle, ja pyysin takaisin. Pari toistoa, sitten otin kapulan mukaan. Lamppu syttyi selvästi koiran päässä: nyt se oivalsi, että kapulaa haettaessa on hypättävä ensin, ja sitten kapulaa tuodessa sama juttu. Rini saikin tänään paljon kehuja loistavasta suorituksesta! Tehtiin pari toistoa, eikä mitään ongelmaa. Onneksi tänään jokin sujui edes jotakuinkin hyvin ;)

Kaukokäskyt palauttavat onneksi aina nopeasti takaisin maan pinnalle. Niiden kanssa tahkotaan vielä pitkäääään.