Tänään oli taas agitreenien vuoro. Mulla on varmaan joku syysongelma, kun nyt on joutunut itseään potkimaan koko ajan persuksille, että saisi edes jotain aikaan. Tänään oli hillitön työ saada itsensä lähtemään treeneihin, vaikka agility on kivaa. Onneksi järjen kello alkoi soittaa iloista melodiaa, kun tajusin, että kohta niitä treenejä jää kuitenkin väliin, kunhan tuo koira juoksunsa aloittaa.

Olikin hyvä, että mentiin paikalle, sillä meidän lisäksi paikalle ei ilmaantunut kuin Maija Frodon kanssa! Tosin ennen treenien alkua ajeltiin Maijalle hakemaan hallin avain, kun kumpikaan meistä ei ollut varautunut siihen, ettei paikalle ilmaannu ketään avaimellista. Ja mullahan sitä avainta ei vieläkään ole. Pitäisi ehkä joku kaunis päivä se pyytää. Avaimenhakureissun yhteydessä sain pari hyvää vinkkiä tokoon, joita ajattelin kokeilla, kunhan selviän joskus kentälle saakka. Kiitokset siis Maijalle vinkeistä ja edellisharjoitusten terapiatuokiosta, tarpeeseen tulivat! :)

Hallissa oli jo valmiina toisenlainen MM-kisoissa ollut rata. Me Maijan kanssa sitä vähän tuunattiin, jotta saatiin harjoituspaikkoja sylikäännöksille. Radasta tuli sit tällainen:



Mie kattelin ensin Maijan ja Frodon rataa, sit mentiin hetkeksi pihalle, jotta Rini sai lämmitellä ja Frodo jäähdytellä. Vähän Rini yritti leikkiä Frodon kanssa, mutta sen mielenkiinto lopahti sit kuitenkin, kun sillä tuli kiire halliin. Pianpa me siellä sit oltiinkin.

Otettiin ihan aluksi erikseen ratapätkä 6-7, johon se sylikäännös sijoitettiin. Kumma kyllä, ei ilmennyt ihmeempiä ongelmia! Rimat pysyivät paikallaan, ja kerrankin osasin vähän ohjata ;) Otettiin pari toistoa, sit tehtiin A:n alastulokontaktia, kun se on vähän hidas. Jätettiin namialustalle nami A:n päähän magneetiksi ja sit mentiin. Rini-hassu kyseli joka kerta lupaa, saako se ihan oikeasti ottaa namin, joten homma ei hirveästi meinannut nopeutua. Sitten Maija meni avuksi, A:lle lähetyksen jälkeen annoin käskyn ottaa kontaktin, jonka jälkeen Maija alkoi osoittaa namia ja kehottaa ottamaan. Pari toistoa ja alastulo nopeutui kummasti. Lisää toistoja!

Sitten varsinaisen radan kimppuun. Jätin koiran ykköshypyn taakse ja siirryin itse vartomaan kakkosen lähistölle. Siitäpä näppärästi ohjasin oikealla kädellä koiran hyppäämään hypyn, eikä tullut kauhean ilmavaa kaartakaan! Ekalla kerralla ykkösrima tuli alas, mutta korjauksen jälkeen rimat pysyi nätisti ylhäällä.

A:n alastuloa tehtiin jokusen kerran, siitä muurille siirtymistä tehtiin taas pariin otteeseen, kun kaari muurilta keinulle venyi pitkäksi. Vekkasin vähän, ja kaari pieneni huimasti. Vekkaus näyttää Rinille toimivan tosi hyvin.

Sitten päästiin osioon keinu. Pitihän se tämäkin päivä nähdä, että tehtiin meidän ensimmäiset lentokeinut. Rini ei varmaan ekalla kerralla edes tajunnut, että nyt oltiin menossa keinulle eikä puomille, se vaan juoksi eteenpäin niin kauan, kunnes lauta tuli ryminällä alas. Hohhoijaa. Koira ei ollut ryminästä millänsäkään, ilmeisesti se oon minä, joka niitä ryminöitä hätkähtelee ;) Tehtiin keinua sit pariin otteeseen. Mun pitäis kotiläksynä miettiä, miten keinun opetan. Jos jatketaan sillä tavalla, miten tähän asti on edetty, eli koira jää sinne keskivälin tienoille ja siitä vähitellen keinauttaa toisen laudan maahan, se vie aika paljon aikaa. Sen sijaan jos koira tulisi suoraan laudan päähän kontaktille, keinahdus olisi nopeampi ja siinä säästyisi aikaa. Se ei ehkä näy vielä ykkösissä eikä kakkosissakaan, mutta kolmosissa kaikki voikin olla siitä kiinni (ihan niin kuin me joskus kolmosiin päästäisi edes xD).

Noh, jatketaan. Ekalla kerralla sylikäännöskohta meni plörinäksi, kun mun käsi oli taas jossain ihan muualla kuin missä sen piti olla. Rini hyppäsi siis 7-hypyn väärin päin. Toisella kerralla mietin taas vähän tarkemmin, missä se käsi oikein olikaan, ja heti meni oikein. Lähetys putkeen sujui kivasti. Keppien edessä vekkasin taas, ja Rini haki hyvin ekan keppiraon. Vähän se on vielä epävarma, pitäisi näitä kepeillelähetyksiä harjoitella. Sit takuttiin jokunen kerta keppien suoritustavassa, jossa sitten tein taas varmaan kaikki mahdolliset virheet koiran kutsumisesta lähtien. Kai se koira lakkaa keppejä suorittamasta, jos mie kutsun sen miun luo :D Mun tarkoitus oli kylläkin saada koiraan lisää vauhtia, mutta tulipahan nyt tääkin kokeiltua. Loppupeleissä vika olikin siinä, että mun käsi oli liian ylhäällä, eikä koira voinu seurata mun kättä yhtä aikaa keppien suorittamisen aikana, kun se ei nähny oikeita rakoja. Käsi alas, ja upeasti meni kepit.

Kepeiltä tuli hillitön kiire kymppihypylle, kun mun piti varmistella, että kepit menee oikein loppuun saakka. Kilpajuoksussa hävisin koiralle, Rini kylläkin teki hypyn oikein, mutta kaari hypyn jälkeen oli taas valtava. Yritettiin siitä jatkaa puomille, mutta mun rintamasuunta oli ihan väärä, ja koira karkasi A:lle. Jätin sit Rinin odottelemaan kepeille ja menin suoraan ohjaamaan hypyn edestä. Kaari pieneni taas hillittömästi. Rini ei meinannut millään mennä puomille, A veti ihan hillittömästi, ja pari kertaa se kyllä ihan puusilmänä juoksi siitä puomin ohi. Näytin sitten viimeisellä kerralla ihan kädestä pitäen, että mene tosta. Puomi meni hitaanlaisesti, mutta meni kuitenkin.

Puomin jälkeen alkoi loppurutistus. Hyppy meni ihan ok, mutta sitten koira oli ilmeisesti suunnistamassa A:n alastulolla olleelle namialustalle, vaikka tyhjähän se oli. Huutelin sen takaisin ja jatkettiin putkeen, jonka jälkeiset kaksi hyppyä menivät hienosti. Lopussa pidettiin bileet megalopalkan kera, ja kylläpä jäikin treeneistä upee fiilis. Sain nyt sit oikein kunnolla sitä ohjausta kädestä pitäen, kiitos Maijan, ja tarpeeseen tuli.