Viikonloppu meni taas tien päällä, olimme Heinävedellä vierailemassa Rinin Taavi-veljen sekä Liisan ja Lassin luona. Reissun varsinainen tarkoitus oli käydä heittämässä Taavin kanssa pieni turnee Varkauden ryhmänäyttelyyn sunnuntaina, vaan menimmekin sitten vähän pitemmäksi aikaa, kun aiemmin emme päässeet töiden takia siellä käymään ajan kanssa.

Näinköhän lie Taavi-parka nauttinut vierailustamme lainkaan, sillä siskolikka kyllä piti visusti huolen, että velipoika pysyi tossun alla. Voisin viedä Rinin olympialaisiin osallistumaan uuteen lajiin "turpakäräjät Taavin kanssa", ja kultaa tulisi takuulla kotiin ;) Hauskaa koirilla oikeasti oli, riekkuivat pitkin metsiä ja järven rantaa. Perjantaina Rini käyttäytyi vielä ihan esimerkillisesti, mutta lauantain aikana neidin todellinen luonto paljastui, ja hampaat alkoivat vilahdella enemmän ja vähemmän. Taaville siskon vierailu oli tietysti harvinaista herkkua: Taavilla kun ei koirakavereita pahemmin siellä metsän keskellä ole.

Lauantaina Heinävedellä kävi Liisan ja Lassin tytär Anne perheineen, ja neljässä lapsessa riitti koirilla kaitsittavaa. Rini käyttäytyi edukseen, kun sai kerran haistella lapset läpi ja todeta, että ihan mukavia muksuja nämä ovat ;) Lapsista teki tietysti vielä mukavampia sekin seikka, ettei leikittäjistä ollut pulaa. Erityisesti Rini vaikutti pitävän hieman yli vuoden ikäisestä Hilda-vauvasta, vaikka toki vanhemmatkin olivat mieluisia telmimiskavereita.

Eilen opetin Liisalle ja Lassille jäljenteon alkeita Taavia varten, tehtiin ensin "makkararuutua" nappuloilla, sitten tallattiin lyhyt jälki, jonka varrelle tiputeltiin lisää nappuloita. Taavi tajusi jäljestyksen idean heti ja osoittautui oikeaksi luonnonlahjakkuudeksi. Taavin omistajat innostuivat jäljestyksestä kovasti, joten luultavasti tämä jäljestysharjoitus ei jää Taavin ainoaksi ;)

Tänä aamuna olikin sitten aikainen ylösnousu, jotta ehdittiin Taavi laittaa kehäkuntoon. Tuomarina ausseilla oli Karl-Erik Johansson Ruotsista, ja hän olikin tiukka pappa, sillä eriä ei hevillä irronnut. Taavi sai EH:n ihan kivalla arvostelulla, mutta melko odotetusti hävisi kehässä kilpakumppanina olleelle Rufukselle.

Jäimme Rinin kanssa näyttelypaikalle siksi aikaa, kun Liisa ja Lassi kävivät Liisan siskon luona syömässä. Aino tuli Miinan ja Mallan kanssa myös kehiin, ja jäin paikan päälle siltä varalta, että jos karjiskaksikko sattuisi erit saamaan, niin olisin paras narttu -kehässä avustamassa. Mun avustusta tosin ei loppujen lopuksi tarvittu, mutta oli kiva nähdä, vaikka pikainen tapaaminen olikin.

Ajelimme takaisin Heinävedelle syömään mekin, hetki vielä istuttiin ennen kotiinlähtöä. Lähdöstä tulee aina niin haikea olo, vaikka kotiinkin oli mukava tulla. Kotona ilta on mennyt lähinnä reissusta palautuessa, huomenna on taas edessä työpäivä. Ensi viikon tosin jaksaa sillä ajatuksella, että viiden päivän päästä pääsee vihdoin ja viimein kesälomalle! Tosi loma, kun syyskuu häämöttää jo ovella, ja toisekseen kuun vaihde on aina yhtä hulinaa töissä.

Torstai-iltana käytiin Ellin ja karjisten kanssa tekemässä tokotreeni. En nyt sen tarkemmin muista treenin yksityiskohtia, mutta hyvin se meni näin pääpiirteissään. Rini oli treeneissä paljon virkeämpi, joten ilmeisesti alhainen vire edeltävällä kerralla oli vain kuumuuden aikaansaannosta.