Käytiin tottistelemassa Pärniksellä, joukko karsiintui perjantaihin mennessä kummasti, joten paikalla ei sitten meidän lisäksi ollut kuin Mika ja Lyyti-kultsu. Aloiteltiin Rinin kanssa paikkamakuulla, ensin se puksahteli Mikan Eevi-tyttärelle, mutta hiljeni sitten itsekseen, kun päätin vaan olla huomioimatta. Kentän ympärillä juoksi lauma lapsia, lisäksi pari rullaluistelijaa meni ajoittain ohi, kaikista häiriöistä huolimatta Rini pysyi hyvin paikallaan. Se ei ollut lähdössä edes Lyytin noudossa tai kun Mika huuteli vapaa-, istu- ja luoksetulokäskyjä. Olin siis aika tyyty.

Temputtiin jonkin aikaa paikkamakuusta ylösnousun kanssa, kun Rini oli unohtanut, ettei oma-aloitteinen liikkeen lopettaminen ole sallittua. Palkkasin siitä, kun se pysyi maassa, käskin uudelleen maahan, kun nousi, kävin kävelemässä pienen lenkin ja tulin sitten takaisin. Kovin montaa toistoa ei tarvittu, jotta ennakoiminen jäi pois.

Tehtiin pieni kaavio seuraamista, Rinillä pysyi kontakti tosi hyvin. Kontakti parantui entisestään, kun pidin nameja käsissä käännöksiä varten. Täyskäännös vasemmalle alkoi sujua hyvin, muut käännökset olivat tiiviitä. Eivät tarvitsisi kuin lisää harjoitusta.

Liikkeestä maahanmenossa ei ongelmia, nopeasti menee maahan. Tein yhden tokon liikkeestä maahanmenon, sen jälkeen tein toisen, josta kutsuin luokse. Vauhtiakin riitti, joten olin tosi tyytyväinen.

Nouto onnistui ihan hyvin myös, ensimmäisessä oli lievää epäröintiä, kun Lyyti lähti paikkamakuusta ja Mika kielsi sitä - Rini ilmeisesti luuli kiellon olevan sille. Kuitenkin se tarttui kapulaan, otti hyvän otteen ja toi vauhdikkaasti. Ainoa murmatuksen aihe se, että ehdin juuri ja juuri napata kapulan, ennen kuin Rini olisi pudottanut sen. Toinen nouto oli onnistuneempi, Rini piti kapulaa hyvin. Meidän pitäisi ostaa vielä puolen kilon kapula ja ryhtyä harjoittelemaan pitoa sillä.

Lopuksi tehtiin eteen lähetystä. Ensin jätin nameja kentän reunaan, lähetys oli tosi onnistunut, mutta Rini ei löytänyt palkkaa. Otettiin lainaksi Lyytin kuppi, toinen lähetys yhtä hyvä kuin ensimmäinen ja nyt löytyivät namitkin. Ei tehty vielä loppukäskytystä, siihen tarvitsee melkein apukädet, että saa koiran menemään suoraan menosuuntaan.

Mallan kanssa tehtiin pari luoksetuloa, lyhyt seuraamispätkä, kapulanpitoharjoitus sekä eteenlähetys. Luoksetulot olivat aivan mahtavia, vauhtia ja intoa riitti. Malla on niin symppis, kun se on ihan innoissaan päästessään tekemään jotain. Seuraamisessa kontakti oli aivan mainio, kun namit olivat kädessä, mutta kun namit jäivät pois, niin samalla vähän lopahti intokin. Mallan seuraamista ei ainakaan voi sanoa väljäksi, namien ollessa kädessä sitä joutui melkein tönimään pois tieltä, kun se oli niin tiuhaan kiinni jalan vieressä ;)

Kapulanpitoharjoitukseen päädyttiin, kun nouto ei sujunut. Malla ei oikein innostunut kapulasta, ja pitoharjoituskin lopetettiin ensimmäiseen onnistuneeseen suoritukseen, jolloin Malla piti kapulaa suussaan. Kapula oli selvästi ällö, kun se piti mahdollisimman äkkiä saada puljautettua suusta ulos.

Eteenlähetys olisi voinut olla vauhdikkaampi, mutta veikkaisin vauhdin puuttumisen johtuvan siitä, ettei koira oikein tiennyt, mitä siltä vaadittiin. En tullut Ainolta kysyneeksi, onko Malla tehnyt tottiksessa eteen lähetystä, agilitystä irtoaminen eteen luulisi olevan tuttu. Hyvin Malla irtoaa, siinä ei ollut ongelmia. Nätisti neiti hölkötteli kupille kuitenkin palkkaa hakemaan.

Tottistreenien jälkeen jutskattiin vähän aikaa Mikan kanssa, ja Malla ja Aino saisivat kuulemma paikan meidän hakuryhmään, jos vaan innostusta on lähteä mukaan. Mari soitteli ja kyseli koiranriehutusseuraa, joten ajelimme Pärnävaaralta suoraan Kaunislahteen koiria juoksuttamaan ja uittamaan. Hyvin koirat tulivat keskenään juttuun, Malla pörhisteli Wallulle jonkin aikaa, mutta kun veden äärelle päästiin, niin kaikki oli ok. Marilla oli kamera mukana, upeita otoksia sieltä tuli, nyt vielä odottelen, että saan ne omalle koneelle ;) Kepin heittelyn jälkeen käveltiin jonkin aikaa rannan läheisyydessä, koirat saivat hyppiä, juosta ja riekkua keskenään (ja Malla ja Wallu haukkua räksyttää).

Huomenna hoitolaisemme Malla lähtee Liisan luo aamulla, kun Rinin kanssa suuntaamme Pieksämäelle näyttelyyn. Näyttelyn jälkeen ajelemme Jyväskylään, josta sitten sunnuntaiaamuna tullaan takaisin kotiin Ainon ja Miinan kanssa. Harmittaa jo valmiiksi Mallan vieminen takaisin, se on ollut tosi mukava ja iloinen hoitolainen.