Kun pääsin tänään ihan naurettavan aikaisin töistä, oli tietysti keksittävä jotain aktiviteettia koiran kanssa puuhailtavaksi. Olin jo etukäteen suunnitellut, että jonkinlainen treeni käydään ottamassa, mutta paikka vaihtui. Mun oli tarkoitus käydä ostamassa Rinille pk-valjaat (vihdoin ja viimein), mutta pääsenkin ostoksille vasta maanantaina. En viitsinyt lähteä kävelemään Linnunlahdelle saakka treenejä varten, vaikka koirahäiriö olisi varmasti tehnyt hyvää, joten päädyimme treenaamaan tuohon meidän perinteiselle treenipaikalle: tien toisella puolella olevan amiksen parkkikselle.

Kerrankin ajattelin, että nyt en tee treeniä ihan samalla tavalla, vaan otan liikkeet ainakin eri järjestyksessä. Aloitin kuitenkin seuraamisella, tehtiin aika pitkä sellainen, oli paljon käännöksiä, mutkakävelyä ja jokunen pysähdyskin. Uskalsin ensimmäistä kertaa kokeilla hidasta käyntiä, ja se meni aivan loistavasti: kaikista seuraamistyypeistä siinä Rinillä oli paras kontakti. Hyvällä kontaktilla se veti muutenkin koko seuraamiskaavion, jos noin hyvän tekee kokeessa, niin olen tosi tyytyväinen. Meillä on vaan vähän päiväkohtainen tuo seuraaminen, joskus Riniä pitää vähän lämmitellä siihen, tänään se meni loistavasti jo ensimmäisellä kokeilulla. Katsellaan vire torstaina sitten paikan päällä.

Jatkoimme noudolla, jossa ei mitään ongelmia ole ollut, mutta kun se on Rinille mieluinen liike, niin sitä on kiva tehdä. Nyt oli luovutukseenkin tullut vauhtia, ensimmäinen eteen istuminen oli ehkä hieman vino, mutta toisella kerralla oli jo tosi hyvä.

Välissä otimme kaukokäskyt. Kävin alkuun palkkaamassa jokaisesta vaihdosta, noin kolmen metrin matkalla vaihdot ovat tosi hyvät. Kun pidensin sellaiseen neljään viiteen metriin, ensimmäinen ylösnousu vaati aina kaksi käskyä. Me tosin jankattiin niitä niin pitkään, kunnes ensimmäinen ylösnousu onnistui yhdellä käskyllä, siihen treeni päätettiinkin. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen myös kaukkareihin, vaikka niitä piti vähän jankata, Rini jaksoi keskittyä tosi hyvin ja näytti jopa siltä, ettei se niin kauhean pitkäveteinen liike enää olisikaan :)

Seuraavana otettiin hyppy, kun Rini taas tykkää liikkeestä kovasti. Meillä on hypyn kanssa mielenkiintoinen ongelma: jos koira hyppää esteen yli niin, että se hakee paikkaa ihan sen sivusta (ei siis ole enää esteen takana), se menee istu-käskystä aina maahan. Kun se on esteen takana, se istuu aina. Olen tähän asti hoitanut homman aina niin, että jos menee maahan, kutsun pois ja aloitetaan alusta. Hypyn kanssa piti siis temputa hiukan, koiran sijoittuminen ja käskyn jälkeinen asento ovat ilmeisesti jossain määrin liitoksissa siihen, kuinka kaukaa koiran esteelle lähetän. Heti, kun välimatka on lyhyempi, kaikki menee paremmin. Tuon kun muistaisi kokeessa, niin hyvä olisi. Seuraavaan kokeeseen pitää sitten hioa tuokin kuntoon sille mallille, että ihan sama miten kaukaa koiran lähetän, mutta lopputulos on aina sama.

En voinut vastustaa kiusausta kokeilla yhtä jäävää liikettä, päädyin sitten siihen seisomiseen, kun sen kanssa on pitänyt enemmän tehdä töitä. Tänään ei taas mitään ongelmaa, Rini teki suorilla oikein, eikä ennakoinut sivulle istumista. Pitää ennen koetta tehdä vielä molemmat kerran, jottei sekään maahanmeno pääsisi unohtumaan.

Luoksetulossa tehtiin ensin yksi normaali luoksetulo, jossa juoksin karkuun. Seuraavassa otin kokonaisen liikkeen pysäytyksineen ja eteen istumisineen. Vauhtia riitti, ehkä pysäytyksen jälkeen olisi voinut olla enemmän vauhtia, mutta olin tosi tyytyväinen. Karkuunjuoksuharjoitukset ovat tosiaankin tuottaneet tulosta. Huomenna tehdään vielä muutama karkuunjuoksuharjoitus, kenties yksi niin, etten juokse karkuun, mutta tehdään ihan normaali luoksetulo.

Luoksetulon jälkeen päätin, että lopuksi tehdään jotain kivaa, joten ryhdyimme harjoittelemaan uusia liikkeitä. Alustimme vähän ohjattua noutoa, lähinnä ryhdyin opettamaan koiralle oikeaa ja vasenta. Tämän päivän teemana oli oikea :) Vasenta puolta alustettiin sen verran, että häiriöpurkki oli jo paikoillaan, mutta en jättänyt sinne namia. Rinillä oli ensimmäiset kolme neljä toistoa kova hinku mennä katsomaan sekin vasen puolisko, mutta kutsuin sen aina pois ja palkkasin ruhtinaallisesti. Tehtiin toistoa siihen saakka, kunnes Rini tuli mun luokse yrittämättä mennä katsomaan vasenta puolta. Kun palkkana oli maksamakkaraa, vauhtiakin riitti. On se taitava tyttö :)

Aloitimme ruudunkin ihan alusta. Rakentelin ihan tilavan ruudun, mutta kuitenkin sellaisen, ettei se ollut kauhean iso. Edellisestä kerrasta viisastuneena päätin ensin opettaa koiralle, mikä se ruutu on ;) Juoksimme siis kymmenkunta kertaa ruutuun, hoin ruutua ja palkkasin aina ruudusta. Otin mukaan jo maahanmenonkin, mutta Rini ei oppinut vielä yhdistämään sitä paikkaan. Ehkä ihan hyvä, parempi olisi, että se oppisi ensin ruudun tarkoituksen ja jäisi seisomaan, jotta pystytään vielä korjaamaan jälkeenpäin, jos neiti ei olekaan kunnolla ruudun sisällä. Ruutuharjoitukset alkoivat lupaavasti, se näytti olevan treenaamisen mieluisa välipala, kun se oli vähän uudempi juttu.

Aamupäivällä käytiin Karsikossa lenkillä rannassa, ja Rini näytti kovasti pitävän mukavasta lenkkeilystä, kun ei kauheasti ollut muita liikenteessä. Tosin toki lenkkiin mahtui jotain vähän epämiellyttävääkin: loppumatkasta meitä tuli vastaan suuri lauma yläasteelaisia, jotka olivat keräämässä ympäristöstä roskia. Mustat jätesäkit ja meuhkaavat nuoret rikkoivat Rinin mielestä tietenkin järjestyssääntöjä, ja Rini kovasti toi itseään esille ajokoirahuudollaan. Onneksi nuoria oli ympäristössä tosi paljon, joten neidin oli pakko tottua niiden seassa kulkemiseen. Alku-uhoamisen jälkeen se kyllä rauhoittuikin nopeasti, eikä sitten enää pitänyt ääntä, vilkuili vaan vähän epäluuloisesti. Rinin mottona voisi olla, että vieraat lapset ja nuoret ovat kaikki epäilyttäviä.

Joensuun näyttelyn lappuset tulivat tänään postissa, nyt vaan sit odotellaan loppuviikon rientoja.