Aino sai mut jollain ihmeen opilla toissapäivänä innostumaan tokoilemaan lähdöstä, joten kovin kauaa ei meidän motivaatio-ongelma kehnosti menneen kokeen jäljiltä kestänyt. Päätin jo valmiiksi, että harjoitellaan niitä liikkeitä, missä oli kokeessa ongelmia, sit tehdään lopuksi joku kiva liike ja lopetetaan siihen.

Häiriössä treenaaminen oli tosiaan tarpeen, Rinin mielenkiinto minuun riitti tasan siksi aikaa, kun namia oli näkösällä. Sen jälkeen se lähinnä keskittyi töllistelemään, että jos se tekisi samat jutut kuin mitä Aino käski Miinan tehdä, niin saisiko se siitä myös palkkaa. Käytettiin Rinin kanssa ensimmäiset minuutit sellaisen yksinkertaisen asian jauhamiseen, että kun se on kentällä mun kanssa, niin työt tehdään myös mun kanssa. Korvat olivat alkuun kateissa, mutta pääsinpähän tekemään tuttavuutta koirapiireissä hyvin tutun sanonnan kanssa: ravistettava ennen käyttöä.

Aloitimme treenin piilopaikkamakuulla, mentiin Ainon kanssa piiloon yhden kerrostalovaraston rappusiin, jotka olivat seinän takana piilossa. Lautojen välissä oli juuri sopivasti pienet raot, jotta pystyi seuraamaan, mitä kentällä tapahtui samaan aikaan. Rini vilkuili kyllä tapansa mukaisesti koko ajan ympärilleen, mutta ei se missään vaiheessa näyttänyt olevansa lähdössä. Olimme piilossa kokonaisen kolme minuuttia, jonka jälkeen palattiin koirien luo kehujen ja palkkojen kanssa.

Seuraamista aloitellessa meillä oli pienimuotoisia kontaktiongelmia, kun Riniä tapansa mukaan treenin aluksi kiinnosti kovasti, mitä muut tekee. Pienen kurinpalautuksen jälkeen homma alkoi toimia kuin unelma, Rini jaksoi keskittyä, eikä se enää nähnyt Ainoa ja Miinaa kuin liikkeiden välissä pidettävillä tyhjillä tauoilla, eikä se silloinkaan kuin vilkaissut nopeasti kuin tarkistaakseen, että onhan kaverit vielä maisemissa. Tehtiin pitkät seuraamispätkät vauhdin nopeutuksien ja hidastuksien kanssa, paljon käännöksiä ja pysähdyksiä, kaikkea kivaa sälää sinne väliin. Toivoisin täyskäännöksiin vielä tiiviyttä, mutta olin tosi mielissäni, kun se kontakti löytyi, vaikka sen kanssa piti alkuun vähän tapella.

Seuraamisen jälkeen ryhdyttiin perehtymään jäävien liikkeiden ongelmiin. Taas kävi tosi hyvä tuuri, kun Rini teki saman virheen kuin kokeessakin: se jäi aina seisomaan. Pääsin korjaamaan liikkeen muutamaan otteeseen, sen jälkeen neiti muisti, että liikkeestä maahanmenokin on olemassa :) Kun liike alkoi sujua, otin källiksi sekaan seisomistakin, ja silti liikkeet toimivat hyvin.

"Tylsien" liikkeiden jälkeen aattelin, että tehdään välissä jotain vähän hauskempaa, joten otin noutokapulan. Ensimmäinen nouto oli aivan täydellinen, toisen aikana kävi sitten se sama juttu kuin kokeessakin, eli koira varasti lähdön. Kutsuin koiran pois ja lähetin uudelleen. Tein toistoissa tahallani mitä ihmeellisimpiä heittoja, ettei Rini erehtyisi luulemaan, että heiton ollessa erilainen se voikin soveltaa sääntöjä mielensä mukaan. Ensi kerralle mietin sellaista, että kokeilen heittää kapulan molemmille sivuille, lopulta taakse. Kokeessa olevan liikkeen kannalta niillä ei ole mitään merkitystä, mutta pääsenpähän yllättämään koiran ja selventämään, että vasta käskystä haetaan. Meillä kun on ohjaajan puolelta vielä sekin ongelma, että treenit tuppaavat aina olemaan samanlaisia.

Muutaman onnistuneen noudon jälkeen ryhdyttiin taas tylsistelemään kaukkareiden muodossa. Jälleen kohtasimme saman ongelman kuin kokeessakin, ylösnousu ei onnistunut. Otin alkuun liikkeenvaihdot vähän lähempänä seisoen, palkkasin ruhtinaallisesti oikeista vaihdoista, erityisesti ylösnousuista. Pian huomasin seisovani jo melkein kymmenen metrin päässä koirasta, joka teki käskyn saatuaan edelleen tosi hyviä vaihtoja. Ainoana mutruamisen aiheena pieni liikkuminen eteenpäin istumaan noustessa, mutta se on pienempi ongelma kuin se, ettei vaihdot toimi ollenkaan :) Mulla olisi haaveina viedä liike niin pitkälle, että voin seisoa vaikka kentän toisessa päässä, mutta silti vaihdot onnistuisivat; kokeessa kun ongelmana oli selvästi se, että olin aina ollut tosi lähellä koiraa käskyjä antaessani.

Upeiden kaukkareiden jälkeen tehtiin hyppyä, ongelmana edelleen koiran siirtyminen esteen viereen liian kaukaa lähetettäessä. Pitäisi joku kerta raahata vaikka pahvilaatikot sinne esteen sivuille, ettei koira pääse sinne karkaamaan, niin se voisi auttaa ongelmaan. Hyppykin alkoi pienien venkslausten jälkeen toimia, sitten päätin, että treeni on hyvä lopettaa tähän. Leikittiin Rinin kanssa ja annoin sille vähän herkkuja, joten molemmille jäi tosi hyvä fiilis treeneistä.

En ole vielä ilmoittanut Riniä uuteen kokeeseen, pitää nyt katsella, miten liikkeet alkavat häiriössä sujua, ja missä kokeita olisi tarjolla. Joensuussa olisi koe heinäkuun alussa, se voisi olla näin äkkiseltään ajatustasolla se seuraava koe, jonne suunnataan.

Päästiin Rinin kanssa agilityn alkeis-jatkokurssille, joka jatkuu heti tuon meidän alkeiskurssin jälkeen. Agilityn suhteen Rinillä ei into lopu varmaan ikinä, odotan oikein innolla sunnuntain treenejä, jotta päästään taas harjoittelemaan. Meidän oli tarkoitus mennä agiliitämään Liperiin huomenna Ainon ohjauksessa, mutta Aino taitaakin joutua töihin illaksi, joten ei päästäkään lähtemään. Pitää miettiä uusi harjoitusajankohta, Aino näytti mulle pari harjoitusta, joita haluaisin tietysti heti päästä kokeilemaan :)

Ollaan Rinin kanssa oltu Karsikossa koko viikko, neiti vaikuttaa olevan hiukan ihmeissään, kun ollaan tänne jumiuduttu näin pitkäksi aikaa :D Malla on ollut leikkisällä tuulella (epäilemättä juoksujensa johdosta), mutta sen leikkisyys kohdistuu lähinnä Oliviaan. Rini on tosin ollut aika väsynyt, joten suurin osa ajasta menee nukkuessa. Mutta niinhän sitä taidetaan sanoa, että väsynyt koira on onnellinen koira :)