Tänään lähdimme illaksi taas Jaamankankaalle ukkoja etsimään. Maasto oli aivan upea, oltiin uudessa paikassa, jossa keskilinjan toinen puoli koostui harvakseltaan kasvavista männyistä ja hieman kumpuilevasta maastosta; toinen puoli oli tiheää nuorta sekametsää, jossa oli tosi hyviä piiloja. Paikka ei olisi voinut olla parempi Rinille, joka viimeksi etsi näöllään, tämän päivän maastoissa se oli lähes mahdotonta.

Ensimmäinen ukko jäi eteen puiden suojaan, mutta kuitenkin niin, että koira näki. Ukko juoksi metsään Rinin havaittua sen, minä jäin odottelemaan ukon piiloutumista ja lähetin Rinin töihin. Rini ampaisi matkaan kuin raketti, ja se tuli lähes heti takaisin rullan kanssa. Mentiin onnistuneelle näytölle, Rini osasi kuulemma jo itse mennä maahan :)

Toinen ukko meni minun pyynnöstäni jo valmiiksi piiloon harvakasvuiselle mäntypuolelle maastoverkon alle. Lähetin Rinin, se olevinaan sai hajun, juoksi aivan ukon vierestä sitä huomaamatta ja tuli takaisin. Uudella lähetyksellä kävi sama juttu, neiti juoksi aivan ukon vierestä, mutta ei tajunnut maassa verkon alla piileskelevää maalimiestä. Kävelin koiran kanssa viitisen metriä eteenpäin keskilinjalta maastoon päin ja lähetin uudelleen. Ensin Rini haahuili missä sattui, niin kaukana, että olin vähällä kutsua pois, mutta sitten se saikin hajun ja löysi ukon. Näytölle lähtö oli taas vauhdikas, Rini sai ruhtinaallisen palkan ja kehuin kovasti. Se teki hienosti töitä.

Kolmas ukko oli myös mennyt piiloon sillä aikaa, kun mentiin toiselle näytölle. Miimi oli piilossa tiheässä varvikossa kohtuullisen lähellä keskilinjaa, lähetin Rinin ja nopeasti Miimi löytyi metsästä. Olin todella tyytyväinen tämän päivän harjoituksiin, erityisesti toiseen ukkoon, kun Rini joutui tekemään töitä ja löysi lopulta nenänsä avulla. Johanna sanoikin, että ei neidillä alkuun oikein aivoherneet turhia raksuttaneet. Hyvin alkoivat kuitenkin lopulta raksuttaa :)

Harjoitusten päätteeksi tehtiin taas esineruutua, tällä kertaa otin Rinille kaksi esinettä. Miimi kävi viemässä molemmat Rinin nähden metsään, ensimmäinen (lapanen) löytyi hyvin, annoin apukäskyn, kun Rini jäi vaan lapasta haistelemaan, eikä meinannut tajuta, että se pitää tuoda mulle. Toinen esine (nahkainen kaulapanta) oli vaikeampi, Rini sai hajun varmaan edellisestä esineestä, kun se niin tarkkaan jäi haistelemaan yhtä kohtaa ja se palasi aina sinne, kun lähetin pari kertaa uudestaan. Pantaa piti lopulta meidän molempien lähteä etsimään, mutta Rini löysi sen kuitenkin itse. Esineruutu ei kaipaa kuin toistoja, esineiden luovutus ja tuonti sujuu tosi hyvin.

Sää ei ole oikein vielä suosinut meidän treenejä, viime viikolla satoi kaatamalla vettä, tänään oli hirmuisen kova ja kylmä tuuli, yhdessä välissä satoi rakeitakin. Tuuli oli liian kova, jotta siitä olisi ukkojen etsintään ollut liiemmin apua. Onneksi treeneissä ei ehdi tulla kylmä, kun koko ajan pitää olla juoksemassa maalimieheksi jollekin meidän pienen ryhmäkoon takia. Toisaalta nyt on kiva, kun ei ole niin paljon koiria, jotenkin tuosta saa paljon enemmän, kun on koko ajan aktiivinen. Ainoa harmi on, että maalimiehet eivät juurikaan vaihdu. Pitänee joskus värvätä kavereita metsään mukaan, niin saadaan uusia ihmisiä etsittäväksi.

Saimme kutsukirjeen vepealkeisiin, Joensuun näyttelyiden kirjeet olivat ensimmäisille jo tulleet, varmaan tulevat meillekin huomenna. Huomenna mennään varmaan kentälle tekemään pari luoksetuloharjoitusta, vaikka ensin sanoin, että ei tulla, kun kokeet on torstaina. Seuraamistakin voisi vähän prepata vielä, samoin noutoa ja kaukokäskyjä. Ja kohta huomaan, että tehdään taas kaikkia liikkeitä ;)